19. syys, 2018

Kastel Stari

19-29 C

Osittain aurinkoista

Kroatia on pieni maa. Maassa asuu vain hieman reilut neljä miljoonaa ihmistä ja ihmiset ovat vieläpä melko erilaisia riippuen siitä mistäpäin maata he ovat kotoisin. Vaikka kroaatteja kaikki ovatkin. Luonne on erilainen, jopa kieli on erilainen niin että zagrebilaisilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää kun dalmatialainen puhuu. Tai tekee jotain. Ja päinvastoin. Kroaatit osaavat myös riidellä, Suomesta tuttua turvallista konsensusta ei täällä juurikaan tapaa. Tämä on aiheuttanut mm. sen että maan poliittinen elämä ja järjestelmä ei ole vain sekaisin, se tuntuu aika ajoin olevan lähes kaaoksessa.

Niinpä on melkoinen ihme kuinka hyvin Kroatia pärjää urheilussa. Nopeasti lueteltuna jo ihan viimeaikaiset saavutukset hengästyttävät. Kroatia yllätti kaikki, jopa itsensä, selviämällä jalkapallon MM -kisojen finaaliin tänä kesänä. Heti perään maa raivasi tiensä Davis Cupin finaaliin lyömällä semifinaaleissa USAn. Molemmat lajit ovat kiistatta järjettömän kokoisia lajeja niin kansainvälisellä kiinnostuksella kuin harrastajamäärillä mitattaessa. Muita menestyksiä pelkästään tältä kesältä ovat mm. soudun maailmanmestaruus, 16 v. -junnujen koripallon EM -mestaruus, purjelautailun maailmanmestaruus, ultramaratonin maailmanmestaruus ja Sandra Percovicin naisten kiekonheiton Euroopan mestaruus viidennen perättäisen kerran. Nämä kaikki siis vain ja ainoastaan tältä kesältä.

Jos vilkaistaan ihan pikkaisen historiaan pidemmälle, sieltä löytyy nippu olympialaisia mitaleja. Kroatia on voittanut kymmenen kulta-, 13 hopea- ja 11 pronssimitalia olympialaisissa. Tämän päälle tulevat vielä menestykset maailmanmestaruuskisoissa ja -cupeissa mm. alppilajeissa, painonnostossa, ammunnassa, yleisurheilussa, uinnissa, soudussa ja telinevoimistelussa. Ihan muutaman lajin mainitakseni. Voidaan siis huoletta todeta että pienen kansakunnan menestys kansainvälisillä kilpakentillä on ollut vähintäänkin hämmentävä. Saksalainen aikauslehti Bild kuvailikin Kroatiaa kokoonsa nähden parhaaksi urheiluvaltioksi maailmassa. Eikä siihen ole paljoa vastaanväittämistä, varsinkin jos pidetään mielessä vielä kaikki ne yksittäisurheilijat joita maa on tuottanut joukkuelajimenestyksien päälle.

Mikä tämän menestyksen mahdollistaa? Se on kysymys, johon kukaan ei osaa vastata sillä siihen tuskin on olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta. Syitä menestykseen etsittäessä täytyy turvata asiantuntijoiden selityksiin, sellaisten tyyppien näkemyksiin jotka ovat osaltaan olleet luomassa sitä. Kuten vaikkapa Romea Jozakiin, mieheen jonka vaikutus näkyy varsinkin Kroatian jalkapallon menestyksessä. Jozak on toiminut Kroatian jalkapalloliiton teknisenä johtajana ja luonut Dynamo Zagrebin kuuluisan nuorisoakatemian. Hän on toiminut takapiruna myös monen muun lajin kehityksessä.

Jozak selittää Kroatian menestystä ensinnäkin perintötekijöillä. Ihmiset tässä osassa maailmaa ovat vaan yksinkertaisesti perintötekijöiltään jostain ihmeen syystä lähes syntyneet urheilijoiksi. Niinpä heidän jalostaminen huippu-urheilijoiksi on verrattain helppoa. Varsinkin kun toinen alue jossa Kroatia on onnistunut, on valmennus. Maa kykenee kehittämään urheilijoiden geneettisiä ominaisuuksiaan kohti huipulla vaadittavia ominaisuuksia siten, että lupaavasta talentista saadaan oikealla valmennuksella aikaa myöten kuorittua huippu-urheilija. Asia jonka tuossa edellä luettelemani saavutukset kiistatta todistavat. Kaiken tämän pohjana toimii systeemi, joka seuloo tehokkaasti lupaavat urheilijanalut ammattitaitoisen valmennuksen pariin riittävän nuorena.

Suurimmaksi menetystekijäksi Romeo Jozak nostaa kuitenkin kroaattien ylpeyden omasta maastaan, tietynlaisen patriotismin. Urheilijat näyttävät rakkaudensa kotimaahansa urheilemalla ja menestymällä. Se on tapa osoittaa maailmalle että kyllä, kyllä semmoinen maa kuin Kroatia todellakin on olemassa ja siellä asuu ylpeitä ihmisiä. On kunnia ja etuoikeus edustaa omaa maata. Maata, josta voi olla ylpeä. Jos ei muuten, niin ainakin urheilukentillä. Kun joku, äärimmäisen hienona esimerkkinä jalkapallojoukkue, taistelee kansainvälisillä kilpakentillä, koko maa seisoo tukena. Sananmukaisesti. Kaikki tämä lisää kansallisuustunnetta, joka on tärkeä osa kroaatteja. Se on äärimmäisen tärkeä osa tätä kansakuntaa vaikka ihan arkielämässä ei ylpeyttä omaa maata kohtaan aina havaitsekaan. Mutta siellä se piilossa, jossain syvällä sisimmässä kuplii putkahtaakseen, vaikka urheilumenestyksen myötä, aika ajoin pinnalle. Silloin virtaa viini, laulu raikaa, liput liehuvat, pommit ja ilotulitusraketit paukkuvat. Ja väki on ylpeä omasta maastaan, taustastaan ja siitä että ovat kroaatteja

Kun huuma sitten laantuu ja arki alkaa, voidaan palata takaisin kahviloiden pöytiin valittamaan siitä kuinka mikään ei toimi, kuinka hallitus ja politiikot ovat hanurista, turisteja on liikaa/liian vähän, hinnat nousevat tai on liian kuuma ja/tai kylmä. Eli palata kroatialaiseen normielämään.

Näin keskiviikkona. Huomenna sitten, perinteiseen tapaan, taas jotain ihan muuta. Siihen asti siis.

18. syys, 2018

Kastel Stari

20-28 C

Aurinkoista

Kirjoitin eilen tuohtuneesta ruotsalaisrouvasta jonka mukaan Kroatiassa ei mikään asia ole hyvin. Hän listasi kolmen kuukauden kokemuksella puutteita täällä asumisesta, paikallisesta kulttuurista ja paikallisista ihmisistä. Saaden aikaiseksi melkoisen myrskyn Kroatian expatsien keskustelupalstoilla. Kuten jo eilen kerroin, osa oli rouvan kanssa samaa, osa taas täysin päinvastaista mieltä. Palaute palstoilla oli ajoittain melkoisen rajua ja suoraa. En osaa sanoa miksi, pelästyttikö palaute vai mitä, mutta pari päivää tuon eilen referoimani kirjoituksen jälkeen rouva päätti kirjoittaa jatkotarinan otsikolla 'Positiivisia kokemuksia Kroatiassa asumisesta'. Edelleen kolmen kuukauden vankalla kokemuksella. Käydään tasapuolisuuden vuoksi läpi myös tämä lista. Ja yhä edelleen omilla mielipiteilläni ryyditettynä.

Jos asioita vertailtiin eilisessä negalistassa asioihin Ruotsissa, niin tehdään myös, ehkäpä jopa hieman korostetummin, posilistassa. Niinkuin vaikka ihmisten käyttäytymistä arvoidessa. Rouvan mukaan kroaatit ovat, pääsääntöisesti, ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä saat keskustella naapureittesi kanssa, halusit tai et. Ruotsissa, ja miksei myös Suomessa, saatat asua jossain vuosia etkä ole edes tavannut kaikkia naapureitasi. Tämä koskee suuria kaupunkeja ja suurempia taloja. Ja rivitaloja Turussa. Vastaava on taatusti mahdollista myös Kroatian suurissa kaupungeissa ja suuremmissa taloissa. Kykenet aivan varmasti asumaan Zagrebin 70 -luvulla rakennetussa reaalisosialismikompleksissa niin ettet tapaa läheskään kaikkia naapureitasi. Juttelusta puhumattakaan. Ihan jo sen vuoksi että talo on kilometrin pituinen ja/tai kuusitoistakerroksinen.

Pysytään ihmisissä. Ja asiassa josta on pakko olla ruotsalaisrouvan kanssa tasan samaa mieltä. Nimittäin siitä että täällä ei ihmisten sosioekonominen asema merkitse yhtään mitään. Pohjoismaissa, kuten vaikkapa Ruotsissa ja Suomessa, ennemmin tai myöhemmin keskustelussa esille pompsahtaa aina kysymys siitä mitä kukin tekee työkseen. Täällä ei moinen kiinnosta ketään. En muista yhdenkään tyypin esitelleen itseään ammattinsa kautta ja melko harvassa ovat nekin ihmiset olleet joita olisi kiinnostanut se että mitä minä teen ammatikseni. Vai teenkö mitään. Edellä mainittu ei koske oleskeluluvan myöntäviä viranomaisia, heitä kiinnostaa kovastikin se mitä teen työkseni. Tai ainakin se että saanko jostain rahaa elättääkseni itseni.

Kun menet Ruotsissa, tai miksei Suomessakin, ulos voit katsoa taivaalle ja ihmetellä että onko tuo oikeasti aurinko! Kun menet täällä ulos, voit helposti ihmetellä että onko tuo oikeasti pilvi! Ja kun rakennat pohjolassa talon, käytät paljon aikaa sen suunnitteluun kuinka saat auringon paistamaan sisätiloihin mahdollisimman paljon. Täällä talot rakennetaan siten että aurinko paistaa sisälle mahdollisimman vähän. Hieman kärjistäen, mutta pienen totuuden siemenen sisältäen.

Muita positiivisia asioita lyhyesti. Ruoka. Kroatiassa usealle ihmiselle on luontevaa, ja mahdollista, astua ovesta ulos ja hankkia lähellä tuotettua ja taatusti tuoretta ruokaa lähikaupasta tai torilta. Toki se on mahdollista myös muualla, jopa Skandinaviassa, mutta yleensä ruoka siellä on tuotettua ja paikalle jostain kauempaa kuljetettua.

Arkkitehtuuri. Jota täällä ei ole pilattu kuten monissa paikoissa pilattiin iloisella 70 -luvulla vaikkapa Suomessa. Kroatiassa, lähes mistä tahansa, niin kaupungeissa kuin pikku kylissä, löydät helposti historiallisia rakennuksia ja aukioita. Täällä ei, ainakaan samassa mittakaavassa kuin vaikkapa Helsingissä, ole koskaan ollut vallalla arkkitehtuurisia muoti-ilmiöitä joissa revittään kaikki vanha ja tilalle rakennettaan uutta ja modernia. Jotka sitten, useamman vuosikymmenen jälkeen, ovat enimmäkseen rumia ja harmaita.

Yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kroaatteja on vain hieman reilut neljä miljoonaa mutta oli oikeasti hienoa seurata kuinka koko kansakunta pysähtyi, eli ja koki yhdessä kun Kroatia pelasi jalkapallon MM -kisojen finaalissa. Tai kun Oliver Dragojevic, yksi maan arvostetuimmista kirjailijoista, kuoli heinäkuussa. Koko maa pysähtyi. Oikeasti. On vaikeaa, jollei peräti mahdotonta, kuvitella vastaavaa Suomessa.

Näin tälle päivälle. Ei se sitten mennyt ilman ruotsalaisrouvaa kuten vielä eilen ajattelin sen menevän, mutta tänään oltiin sentään paljon positiivisemmalla mielellä kuin eilisessä 'kaikki on paskaa' -referaatissa. Nyt löydettiin jo paljon positiivistakin. Paljon sellaista joihin minunkin on helppo yhtyä. Joten ehkäpä tämä ruotsalaisrouva ei sittenkään ole ihan menetetty tapaus.

Nyt unohdan tämän rouvan. Ja ruotsalaiset. Huomenna vedetään aivan jonkun muun asian ympärillä. Lupaan.

 

17. syys, 2018

Kastel Stari

20-28 C

Aurinkoista

Aika ajoin, viimeksi eilen, minulta kysellään että minkälaista siellä Kroatiassa on asustella ja minkälainen maa se on. Olen vastaillut kysymyksiin ahkerasti enkä lähde tällä kertaa toistamaan itseäni, teen sitä muutenkin aivan riittämiin, vastaan tällä kertaa tuohon kysymykseen täysin vierasta ihmistä lainaten.

Eräs ruotsalaisrouva, joka on asunut Kroatiassa kolme (3) kuukautta, kirjoitti blogiinsa pitkän kirjoituksen täällä eteensä tulleista negatiivisista kokemuksista ja siitä, miten kauhean kovasti hän onkaan joutunut kärsimään tuon kolmen kuukauden aikana. Kirjoitus levisi kulovalkean tavoin erilaisissa Kroatian ulkomaalaisten keskustelupalstoilla ja sitä kommentoitiin paljon. Osa oli samaa mieltä, osa ei. Käydäänpä kirjoitusta läpi, minun kommentien kera, niin saatte kenties tekin kuvaanne Kroatiasta jälleen hieman laajemmaksi.

Ensimmäinen, ja suurin, ongelma rouvalle tuntuu olevan byrokratia. Tai tarkemmin, ei edes byrokratia vaan se, että täällä mikään paperi ei ole virallinen jos siinä ei ole leimaa. Papereiden leimaaminen häiritsee jostain syystä tätä ruotsalaista suuresti. Ruotsissa, johon hän asioita toistuvasti vertaa, viralliseen paperiin riittää allekirjoitus. Mutta täällä pitää olla leima. Niin pitää. Eikä se ole mikään ongelma kun sen tietää. Sitä osaa odottaa ja se kuuluu kulttuuriin. Mikä onkin se suurin ero Ruotsin ja Kroatian välillä. Kulttuuri. Jos asut toisessa maassa, et voi vetää hernettä tai mitään muutakaan palkokasvia mihinkään ruumiinaukkoon jos asiat eivät mene juuri niinkuin olet tottunut niiden menevät kotimaassasi.

Seuraava asia listalla on liikenne. Tai tarkemmin jalkakäytävät. Joilla ei voi kuulemma kävellä koska ihmiset parkkeeraavat niille. Voi voi. Toinen asia joka liikenteessä ärsyttää on pyöräteiden puute. Rouva ei pääse pyöräilemään kaupungista toiseen koska täällä ei ole pyöräteitä. Arvasitte aivan oikein, Ruotsissa niitä on.

Kolmas ärsyttävä asia on turistit. Joksi, kolmen kuukauden asuinkokemuksella, voisi vielä melkein laskea itse ruotsalaisrouvankin. Häntä ärsyttää siis kaikki kadut ja tiet tukkivat turistit joita ei koske mitkään lait ja eikä säännöt. Ottavat vielä jopa oikein selfieitäkin. Jopa kroaatit kuulemma vihaavat turisteja. Tiedoksi; eivät vihaa. Turistit tuovat rahaa tähän maahan. Ilman heitä valtio olisi todella suurissa ongelmissa. Turismin ansiosta nenä on pysynyt tähän asti edes jotenkuten pinnalla. Sitäpaitsi niitä turisteja on todella paljon lähinnä heinä- ja elokuussa, sen jälkeen on sitten rauhallisempaa. Kyllä sen kestää. Ainakin kroaatit, ruotsalaisrouvasta en ole niin varma.

Pohjoismaissa ei kuulemma näe huonosti käyttäytyviä asiakaspalvelijoita kaupoissa tai muissa palvelutilanteissa. Tämä oli suora lainaus blogista. Sellaisia näkee vain ja ainoastaan Kroatiassa. Ihan joka paikassa. Olen todella iloinen jos asiat ovat noin hyvin Ruotsissa, yhdelläkään asiakaspalvelijalle ei ole ikinä huono päivä eikä yksikään asiakas koe saaneensa, eikä saa, paskaa palvelua ikinä koskaan missään. En lähtisi kuitenkaan laajentamaan tätä kokemusta ihan kaikkiin Pohjoismaihin, minä ainakin olen saanut todella huonoa palvelua Suomessa. Useinkin. Toki myös hyvää. Ihan niinkuin täällä. Välillä palvelu pelaa, välillä ei. Välillä asiakaspalvelija osaa hommansa, välillä ei. Itse en osaa, enkä tahdo, vetää kovinkaan jyrkkää rajaa kroatialaisen ja pohjoismaisen palvelukulttuurin tai -tason välille. Mutta minulla ei olekaan kovin kattavaa kokemusta ruotsalaisesta asiakaspalvelusta. Pitää joku kerta tehdä reissu sinne ihan vaan että pääsisi kokemaan kuinka ylivertaista se onkaan.

Rouva on mennyt antamaan kroaateille ohjeita siitä miten maata pitäisi kehittää, mitä maalle/maan pitäisi tehdä ja mikä täällä hänen mielestään mättää. Ja on nyt sitten loukkaantunut siitä kun jotkut kroaatit eivät olekaan ottaneet kiljuen vastaan tämän paremman, pohjoismaisesta elintasoparatiisista tulevan, kaiken tietävän ruotsalaisen ohjeita ja vinkkejä mukisematta. Ovat kehdanneet osa jopa suutahtaa ja kysellä että kukas tai mikäs sinä olet meitä neuvomaan. Varsinkin huimalla kolmen kuukauden kokemuksella.

On totta että tässä maassa on paljon parennettavaa. Kaikki, varsinkaan taloudessa tai politiikassa, ei todellakaan ole kunnossa ja on todella pitkä lista asioita joille pitäisi tehdä paljonkin. Sen tietävät niin kroaatit itse ja sen näkee/kokee itsekukin täällä asuessaan ja tiedotusvälineitä seuratessaan. Kysymys kuuluu kuitenkin että onko meidän asia, muualta tänne muuttaneiden ja aivan toisesta kulttuurista kotoisin olevien, alkaa sormi pystyssä ohjeistamaan ja neuvomaan mitä Kroatian pitäisi ja mitä sen ei pitäisi tehdä. Varsinkin jos niitä neuvoja ei meiltä kysellä. Minun mielestä ei, ei vaikka kuinka olisi sitä mieltä että on parempi ihminen ja tietää asioista niin paljon enemmän kuin paikalliset.

Näin tämän viikon aluksi tällä kertaa. Huomenna sitten, vanhan tavan mukaan, aivan jotain muuta. Toivottavasti ilman ruotsalaisrouvia.

14. syys, 2018

Kastel Stari

21-28 C

Osittain aurinkoista

Elämme jännittäviä aikoja. Olen tilannut Wish -nettikaupasta kahdet kuulokkeet. Tilasin ensin yhdet, 'maksat vain kuljetuksesta' -kuulokkeet. Piuhalliset sellaiset. Sitten, selaillessani sivustoa eteenpäin, silmiini osui toiset, bluetooth- 'maksat vain kuljetuksesta' -kuulokkeet. Jotka tietysti piti tilata myös. Molemmat napit on varustettu merkinnällä 'Super Bass' joten kyllä kohta pumppaa poppi korvissa.

Tai sitten ei pumppaa. Tilauksen etenemistä kykenee seuraamaan Wishin sivustolta ja juuri nyt, tätä kirjoittaessani, ensimmäisten kuulokkeiden sijainti on 'Arrived at destination country post office'. Eli paketin pitäisi olla jossain Kroatian postin syövereissä. Tilanne on päivitetty 11.09., napit olivat siis jo tiistaina jossainpäin Kroatiaa. Mutta..... olen tilannut Wishistä erilaista pikkusälää ennenkin. Edelliset, myöskin muuten kuulokkeet, pääsivät samaan tilaan, eli destination country post officeen minkä jälkeen niistä ei sitten enää kuulunutkaan mitään. Odottelin vaaditut 30 päivää tilaushetkestä ja pyysin rahat takaisin. Ja sain. Wishillä tämä puoli toimi erinomaisesti. Ne toiset, päivää myöhemmin tilatut bluetooth -kuulokkeet, ovat muuten seurannan mukaan juuri tällä hetkellä matkalla 'to the destination country'. Eli tämän tiedon mukaan siis lentokoneessa.

Pikkaisen jänskättää milloin, jos koskaan, posti-Pete keltaisella skootterillaan keltaisessa liivissään ja kypärässään istuu tuossa meidän talon edessä ja huutelee Jarii, Jarii.... Tuolloin pitää nimittäin käydä kuittaamassa paketti ja maksaa pienpaketin toimitusmaksu (4,50 kunaa, 0,70 €) samalla. Minulla on pöydän kulmalla varattuna kympin seteli. Kahta pakettia varten. Jos ne joskus, tällä kertaa, vaikka saapuisivat.

Lupasin eilen tarinan apartementosvuokraajasta. Paikallisessa lehdessä eräs, viime kesänä majoituspalveluja ensimmäistä kertaa tarjonnut, vuokraaja avautui siitä todellisuudesta mihin hän reilu vuosi sitten hyppäsi. Kertomansa mukaan täysin valmistautumatta ja etukäteen alaa tai sen vaatimuksia tutkimatta. Hänellä, tai tarkemmin hänen perheellään, nyt vaan sattui olemaan asunto jonka pistivät vuokralle kesän ajan turisteille. Hinnoittelussaan päättivät olla maltillisia, vuokra oli sesongin ulkopuolella 60, sesonkina 70 euroa/yö joka on selkeästi Splitin hintatason alle. Asunto, jossa on merinäköala sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa ja on tarkoitettu kahdelle hengelle. Tämän tarkemmin ei lehtijuttu majapaikasta kerro.

Ensimmäinen kesä, siis kesä 2017, meni kohtuullisesti. Varsinkin kun ottaa huomioon että olivat markkinoilla ensimmäistä kesää. Perhe teki 2600 euroa nettoa kolmen kesäkuukauden ajan jota pitivät ihan hyvänä tuloksena. Mutta sitten päästiin tähän kesään. Joka oli paljon vaikeampi.

Tämä majapaikka rankatiin kymmeneksi parhaaksi jossain majoituspaikkalistauksessa. Missä, sitä ei tarina kerro. Mutta kämppä tarjosi siis periaatteessa verrattain hyvän vastineen rahoille Splitin täysin ylimitoitetussa tarjonnassa. Tarjonnassa, joka tälle kesälle yhä vaan kasvoi. Kasvoi niin virallisilla mutta myös epävirallisilla markkinoilla. Esimerkkiperheen majapaikan viereen avattiin tälle kesälle pimeillä markkinoilla toimiva majapaikka, jonka majoitustilat oli rakennettu kellariin ja autotalleihin. Niitä kaupiteltiin 30 euron hintaan eikä niistä, ainakaan haastattelussa esiintyvän pienyrittäjän mukaan, maksettu minkäänlaisia virallisia maksuja. Eikä näiden paikkojen pitäjät paljoa välittäneet saamastaan palautteesta. Kunhan saivat kämpät vuokratuksi. Polkuhintaan. Niinpä perhe ei päässyt tänä kesänä kuin vajaan 1900 euron tuloihin. Bruttona.

Tästä summasta piti maksaa sitten vielä välityssivuston komisio, verot ja Splitin kaupungille menevä 300 kunaa/vuode veroluonteinen maksu. Päälle tulivat tietysti vesimaksut, pesuaineet, vessapaperit ja muut yleiset ylläpitokulut. Puhumattakaan sähköstä, jotka laskut olivat kuulemma melkoisen mellevät. Asiakkaat kun jättivät ilmastointilaitteet päälle lähtiessään päiväretkilleen ja tyhjää kämppää koko päivän viilentävien laitteiden tekemät sähkölaskut lankesivat tietysti asunnon omistajalle. Mistä tuli mieleen että minäkin odottelen mielenkiinnolla omaa sähkölaskuani. Kesä on ollut sen verran lämmin että on tuo ilmalämpöpumppu huutanut kyllä kohtuullisesti. Ja ainahan se jonkunverran maksaa.

Haastateltu pienyrittäjä haluaa korostaa ettei hän lähtenyt markkinoille pikaiset voitot tai äkkirikastuminen mielessään vaan lähinnä auttaakseen mm. tytärtään opiskeluissaan. Hän oli toki kuullut kuinka jotkut tahot tahkoavat kesäisin uskomattomia summia, mutta heidän tapauksessaan vajaan kahden tuhannen euron tulot kolmelta kuukaudelta ei paljoa lämmittänyt. Varsinkin kun koko perhe oli käytännössä valjastettu asunnon ylläpitoon. Poika vastaanotti vieraita, isäntä korjaili rikkoutuneita asioita, äiti hoiti kirjanpidon, tytär siivosi ja vaihtoi pyyhkeitä ja lakanoita. Ei siinä tuntipalkoille oikein päässyt.

Edellä esitetty on vain yksi esimerkki siitä kun markkinat ylikuumenevat. Alalle tulee uusia, pikavoittojen perässä juoksevia yrittäjiä sotkien markkinat totaalisesti. Varsinkin jos kaikessa mennään tasan siitä missä aita on matalin. Tai sitä ei ole ollenkaan. Uusilla, rehellisesti toimivilla majoitusalan yrittäjillä, on todella vaikea alottaa järkevää tai kannattavaa bisnestä. Varsinkin, kuten eilen todettiin, kysyntä ei enää kasva kuten sen on totuttu kasvavan.

Nyt perhe miettii että lähteäkkö samaan rumbaan enää ensi kesänä. Toinen vaihtoehto on kuulemma vuokrata asunto pitkäaikaisella sopimuksella ympärivuotisesti. Vaihtoehto, mikä lämmittää aina meitä täällä ympäri vuoden asuvia ja kokovuotisten kämppien puutteesta kärsiviä ulkkareita. Mutta eipä tarvitse vuokranantajan jokainen päivä olla siivoamassa tai vaihtamassa lakanoita. Tulot on vakaat ja varmat 12 kuukautta vuodessa.

Näin tällä viikolla. Se olisi nimittäin taas viikonloppu edessä. Viikonloppu jolle ei ole varattuna, taaskaan, oikeastaan mitään ihmeempää. Kunhan möllötellään Roksumalaattorin kanssa ja käydään kävellä köpsöttelemässä tuolla turuilla ja toreilla. Kenties jopa uimassa. Vesikin kun on vielä reippaasti yli kaksikymmen asteista. Jos sitä jaksaa.

Oikein hyvää viikonloppua. Minä palaan tänne taasen maanantaiaamuna. Uusilla jutuilla.

13. syys, 2018

Kastel Stari

21-28 

Osittain aurinkoista, illalla pilvistyvää

Minulla on ongelma. Taas. Tällä kertaa ongelmana ovat kutsumattomat vieraat. Ja juu ei, tyhjät makuuhuoneeni eivät ole täynnä kavereita jotka olisivat saapuneet kylään ilmoittamatta. Ei. Sen sijaan keittiössä viilettää kutsumattomia vieraita. Nimittäin muurahaisia. En tiedä mistä tyypit tulevat tai mihin ne menevät, mutta aika ajoin kavereita marssii ihan jonoksi asti keittiön tasoilla. Jos pöydälle on tipahtanut vaikkapa Rockylle ruokaa antaessani nokare koiranruokaa niin eipä kauaa mene kuin sen kimpussa on melkoinen lauma murkkuja.

Jos nyt joku miettii että muurahaiset ovat ilmestyneet siksi, että keittiöni olisi jotenkin extrapaskainen, etten siivoaisi sitä ja murkut pyörisivät siellä tämän takia, niin ei pidä paikkaansa. Olen, aina kun olen näitä kutsumattomia vieraita havainnut, pyyhkinyt kaikki pinnat desifioivalla pesuaineella. Tämä hävittää muurahaiset hetkeksi, mutta viimeistään seuraavana päivänä he ovat takaisin. Odotan innolla, ja murhanhimoisena, että ilmat kylmenevät ja pääsen 'jäädyttämään' nämä vipeltäjät. Toinen vaihtoehto on kaivaa netistä ohjeet jonkinlaiseen muurahaisansaan. Eiköhän interwebin syövereistä jostain jokin sellainen löydy.

Syyskuu alkaa olla puolessa välissä. Niinpä on aika kääntää katseet takaisin kesään ja tutkailla miten se sitten lopulta meni. Noin niinkuin turismin kannalta. Jos joku miettii siellä, tai kun joku miettii siellä, että kyllä se jaksaa määrätyin väliajoin kirjoittaa tuosta turismista ja siihen liittyvistä luvuista, niin vastattakoot että niin jaksaa. Se jaksaa ihan vain siksi että turismi on niin tärkeä asia täällä nykyisessä kotimaassani että sen seurannan ja sen ongelmien ratkominen pitäisi olla lukuaineena kouluissa. Kun maa saa kolmanneksen tuloistaan turismista, sitä pitää seurata, kehittää ja olla huolissaan jos tämä teollisuuden haara alkaa syystä tai toisesta sakkaamaan.

Ihan sakkaamisesta tämän kesän lukuja tarkastellessa ei vielä voida puhua vaikkakin muutaman viime vuoden huimat kasvuluvut alkavat olla historiaa. Tällä hetkellä, huippusesongin juuri päätyttyä, näyttäisi siltä että pyöritään jotakuinkin samoissa luvuissa kuin viime vuonna joka oli vielä huippukasvun vuosi. Eli muutos on ollut jotakuinkin +/- nolla vaikkakin paikallinen matkatoimistojen liitto odottaa loppuvuoden matkailijamäärien nostavan kasvun vielä positiiviseksi. Ala odottaa lopputulemana maltillista 3-5% kasvulukuja.

Mikä tämän kehityksen on pysäyttänyt? Tätä miettii moni turismista leipänsä saava juurikin tällä hetkellä. Yhtenä syynä on mainittu että kilpailijamaat, kuten Turkki, ovat päässeet yli suurimmista ongelmistaan ja esiintyvät markkinoilla sangen houkuttelevina vaihtoehtoina. Turkissa turismin kasvu onkin ollut peräti 25% alkuvuodesta. Myös Espanja on houkutellut, lähinnä agressiivisen hinnoittelullaan, turisteja Kroatiasta. Espanjassa kausi on, aivan kuten Kreikassa ja jopa Turkissa, pidempi kuin mitä se on Kroatiassa. Täällä sesonki käsittää lähinnä kesäkuukaudet. Kroatia on luottanut markkinoinnissaan pitkälti aurinkoon, puhtaaseen mereen ja kauniisiin maisemiin. Kun ne on muutaman kerran koettu, saattaa matkailijoille tulla helposti mieleen etsiä uusia kokemuksia jostain muualta. Siksi maan matkailussa käytetään juuri nyt paljon energiaa uusien, sesongin ulkopuolisten, atraktioiden löytämiseen joilla sesonkia saataisiin pidennetyksi.

Ei kasvukehityksen pysähtyminen pelkästään ulkopuolisista seikoista johdu. Ei suinkaan. Kyllä kroaatit saavat osittain myös katsoa peiliin. Oikeinkin kovasti paikoittain. Voitanee melkein sanoa, ja miksei sanottaisi, että ahneus on omalta osaltaan pilannut markkinat.

Maan matkailumarkkinointi on kertonut julkisuuteen jo kesällä, sesongin ollessa kuumimmillaan, saamastaan palautteesta jossa turistit ovat valitelleet ruuhkista, roskaisuudesta ja hintojen noususta. Eli liikaa ihmisiä yhdessä paikassa mistä seuraa ruuhkia ja roskaisuutta ja kun on paljon ihmisiä, on paljon kysyntää ja markkinavoimat pitävät huolen siitä että hinnat nousevat. Luonnollista mutta lyhytnäköistä. Kun turisti on kerran menetetty, hänen takaisin saaminen on sekä vaikeaa että kallista.

Hyvä esimerkki hinnoilla ahnehtimisesta tänä kesänä on ollut majoitussektori. Hinnat nostettiin aivan tappiin sesongiksi koska odotettiin samankaltaista kasvua kuin edellisinä vuosina on ollut. Samaan aikaan markkinoille ilmestyi yli 74.000 uutta vuodepaikkaa joka aiheutti ensinnäkin sen, että tarjonta ylitti kysynnän ja näin majoitusyrittäjät joutuivat laskemaan hintojaan jo sesongin aikana. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisempina vuosina. Kolmannes kapasiteetista on ollut tyhjillään jo elokuun puolesta välistä ylitarjonnan ja kysynnän kasvun hiipumisen takia.

Haasteita siis riittää. Olkookin, aivan kuten matkatoimistojen liiton puheenjohtaja Boris Zgomba toteaa, että mikään maa ei voi olla jatkuvasti, vuodesta toiseen, kasvun kärjessä. Vuodet vaihtelevat ja ehkäpä Kroatia on nyt palannut ns. normaaliin, sille paikalle ja tasolle mihin se kuuluu. Itseasiassa Zgmomba tuntui olevan verrattain tyytyväinen nyt saavutettuihin lukuihin. Olvathan ne kuitenkin, vielä, kenties,etumerkiltään lievästi plussalla.

Näin tänään. Huomenna pysytään aiheessa ja käydään läpi erään, vuosi sitten apartemontoksen avanneen, pienyrittäjän kokemukset siitä minkälaista on olla majoitusyrittäjä Kroatiassa ja miten ala on vuoden aikana muuttunut. Tarina ei ole kaunis. Mutta siitä lisää sitten huomenna.