20. heinä, 2018

Kaste Stari

22-32 C

Aurinkoista

Veivasin tuossa eilisen päivän internetyhteyksien kanssa. Minulta hävisi viikonloppuna tv -kanavat jotka tulevat siis samaa putkea pitkin kuin netti. Epäilin tuolloin että wifiäni käytti liian monta päätelaitetta samaan aikaan. Olihan radio auki ja molemmilla, siis minulla ja vieraallani, tietokone ja puhelin netissä kiinni. Että kaista ei vaan enää riittänyt.

Kuten olen kertonut yläkertaan muutti uudet naapurit. Tulivat eilen kysymään internetin hankkimisesta, mistä yhtiöstä moisen löytäisin, mitä se maksaa ja kuinka kauan yhdistäminen kestää. Vastailin minkä kykenin mutta pyysin omaa vuokranantajaani välittämään soittopyynnön minun palveluntarjoajalle. Että josko se netti vaikka sitäkautta löytyisi.

Tarjosin mahdollisuutta käyttää minun wifiäni odotteluajan. Jos sitä kaistaa vaan riittää meille molemmille. Teimme nopeustestin. Että kuinka paljon niitä bittejä oikein minulle asti oikein pukkaa? Tarkistin sopparista että niitä pitäisi tulla 30 Mbps. Ensimmäinen nopeustesti kertoi että niitä oikeasti tuli 4.5 Mbps. Seuraavan testin mukaan 2.6 ja kolmas osui johonkin noiden keskelle. Eli ei lähellekkään luvattua.

Epäilen vahvasti että vuokraemäntäni on sille päälle sattuessaan melkoinen mamma. Kun olin lähettänyt soittopyynnön välitettäväksi ei mennyt kuin tunti. Palveluntarjoajalta soitti lähes virheetöntä englantia puhua asiakaspalvelija. Joka totesi ensi töikseen että kyllä, laajakaistasi ei todellakaan toimi sillä leveydellä kuin sen pitäisi toimia. Tekniikka joko tulee, tai vähintään on yhteyksissä, huomenna eli tänään ja hoitaa homman. Ja vaihdatti siinä samassa puhelussa nettipakettini edullisempaan, useamman tv-kanavan sisältävään ja jopa hieman nopeampaan uuteen pakettiin. Kaveri kauppasi vielä kaiken päätteeksi naapurillekin sen nettisopimuksen. Eli taisi olla melko kannattava puhelu kyseiselle asiakaspalvelijalle jos provikalla hommia paiskoo.

Kävin eilen lihakaupassa. Siis ihan oikeassa lihakaupassa jossa myydään vain lihaa. Niille tyypeille jotka ovat vasta eksyneet näille sivuille kerrottakoon että meillä täällä todellakin on vielä ihan oikeita lihakauppoja joissa sedät myyvät, joskus verisissä valkoisissa essuissaan, lihaa. Vähän niinkuin Suomessa muutama kymmenen vuotta sitten. Ensimmäistäkään naispuolista lihakauppiasta en ole tainnut nähdä.

Naiset ovat duunissa leipomoissa joita niiitäkin löytyy meidän huudeilta lähes jokaisen talon nurkasta. Eli erikoisliike leiville ja leivonnaisille. Ei puutu enää kuin irtomaito ja -voi joita muistan käyneeni ostamassa mummolleni Helsingissä Vänrikki Stoolinkadun kulmakaupasta pikkupoikana ihan 'muutama vuosi' sitten. Ja palkkioksi Alexanderin leivoksen jotka olivat törkeän hyviä tuolloin.

Mutta takaisin paikalliseen lihakauppaan. Pyrin käymään pääsääntöisesti tuossa meidän kylän keskustassa sijaitsevassa lihakaupassa joten ainakin naamarini lienee tuttu myyjille. Yleensä kommunikoimme kroatian ja saksan sekoituksella sillä kumpikaan lihakaupan myyjäsedistä ei puhu englantia. Joskus sitten taas, kuten eilen, he eivät muista että olen ulkomaalainen. Varmaan siksi että ovat nähneet minut niin monta kertaa että heidän mielestään kuulun jo kalustoon. Ja kun eivät muista että kielitaitoni kroatian suhteen ei ole ihan tapissa niin höpisevät sitten asioita kroaatiksi. Kuten eilen. Kuuntelin sujuvasti varmaan viiden minuutin kroaatinkielistä tarinaa/esitystä/jotain juttua samalla kun setä palveli edellistä asiakasta. Nyökkäilin mielestäni sopivissa paikoissa vaikken, kuten todettu, ymmärtänyt sanaakaan. Kun sitten vihdoin oli minun vuoro, hoitelin ostokseni luonnollisesti kevyesti paikallisella kielellä. Tri sto grama ja osoittaminen sormella mitä halusin. Täysin sujuvaa kieltä siis.

Näin tällä viikolla. Tämä viikko numero 29 oli ihan perusviikko, mitä nyt minusta tuli viikonloppuna kolminkertainen isoeno kun siskon tyttö pullautti tytön maailmaan, elin paikallisten keskuudessa jalkapallohuumaa ensin loppuottelussa fanzonella Splitissä ja sen jälkeen hopeajuhlissa vähän siellä sun täällä, ylpeilin hopeamitalilla sekä sillä miten joukkue pelasi ja käyttäytyi kisojen jälkeen, minulla oli vieras puolet viikosta jonka kanssa pyörittiin yössä ja vähän päivässäkin ja yläkertaan muutti uudet naapurit. Eihän minulle ole tapahtunut noin paljoa koko alkuvuoden aikana!

Nyt hyvää viikonloppua. Palataan taas linjoille maanantaina jolloin olemme Rockyn kanssa varmaankin vajonneet vauhtiviikon jälkeen takaisin vanhojen miesten elämään. Jossa ei satu eikä varsinkaan tapahdu mitään. Mutta siitä sitten lisää siis maanantaina.

19. heinä, 2018

Kastel Stari

21-33 C

Aurinkoista

Kylläpä hiljeni mökki kun pitkän viikonlopun kylässä ollut kaveri jatkoi eilen matkaansa kohti seuraavia seikkailuja. Tai hiljeni ja hiljeni.... siirryimme Rockyn kanssa taas takaisin kahden vanhan miehen rauhalliseen möllötyselämään. Eikä tarvitse koittaa pysyä kolmevitosen perässä joka puolestaan taas on jokaikisen vähänkin naista muistuttavan naisoletetun perässä. Touhua sivusta seuratessa sitä vanhakin oppi, tai muisti, taas muutaman tempun. Tiedä minkälaisiin suorituksiin sitä vielä tässä kesän edetessä itsekin yltyy.....

Vaan mukavaahan se oli että oli vieraita. Tuli itsekin touhuttua sitä sun tätä, tuli reissatttua lähikulmilla ja myönnettäköön rehellisesti, nautittua myös jonkin verran erinäisiä alkoholipitoisia juomia. Muutaman kerran taisi lipsahtaa jopa hieman yli tuon 'jonkin verran'.

Mutta sitten vielä kerran jalkapallon MM -kisoista. Ja tällä kertaa tunteella. Osui nimittäin silmiini sangen hauska ja mielenkiintoinen tilasto kisojen loppuottelumaiden juhlista, jotka Ranskassa järjestettiin tietty voiton, ja Kroatiassa käsittämättömän suuren saavutuksen, johdosta.

Ja mitä sitten tapahtui?

Ranska:

Juhlat, jotka muuttuivat mellakoiksi, 292 loukkaantunutta juhlijaa, 45 loukkaantunutta poliisia ja kaksi kuollutta kansalaista. Että ihan hyvin vedetty.

Kroatia:

Kansanjuhla Zagrebissa, joissa noin puoli miljoonaa juhlijaa. Toisin sanoen lähes 20% koko Kroatian väestöstä. Viisi (5) pidätystä, 460 ensiaputehtävää, joista suurin osa kuumasta ilmasta johtuvia nesteytyksiä, ei raportoitua väkivaltaa.

Seuraavana päivänä kansanjuhla Splitissä, joissa noin 50.000 juhlijaa. Eli noin 20% Splitin väestöstä vaikka paikalla ei ollut lähellekään koko joukkue. Ei raportoituja pidätyksiä tai muita poliisitehtäviä.

Arvatkaapas kumman maan juhlat kuullostavat mukavammalta.

Eivätkä nämä kisojen jälkeiset uutiset tähän lopu. Jalkapallon MM -kisoissa toiseksi tullut joukkue, tässä tapauksessa siis Kroatia, saa kansainväliseltä jalkapalloliitolta FIFAlta maineen, mitalien ja kunnian lisäksi jättimäisen, yhteensä noin 25 miljoonan euron korvauksen. Siis 25 miljoonaa ihan puhdasta fyrkkaa. Joten vaikka sijoitus oli 'vain' toinen, pinkka on kunnossa joka tapauksessa.

Kroatian joukkue, niin johto kuin pelaajat, kokoontui kisojen jälkeen ja päätti lahjoittaa koko 25 miljoonan summan hyväntekeväisyyteen. Raha ohjataan vähävaraisille perheille ja nimenomaan perheiden lapsille. Koska Kroatialla ei taloudellisesti mene kauhean hyvin, maa lienee edelleen yksi köyhimmistä EU:n jäsenvaltioista, lahjoitus antaa tilaisuuksia talousahdingossa eläville perheille. He voivat vihdoin tarjota lapsilleen elämyksiä josta nämä ovat tähän asti voineet vain unelmoida. Lapset pääsevät viettämään oikean kesäloman ja kokemaan uusia asioita. Kuten vaikkapa uimaan meressä jota, hämmentävää kyllä, kaikki kroaattilapset eivät ole koskaan kokeneet.

Minulla ei riitä käsivarressa riittävästi pituutta kun nostan olematonta hattuani ja nostan sitä nimenomaan Kroatian jalkapallojoukkueelle. Kuten olen tässä jalkapallohuuman aikana useamminkin kerran kirjoittanut, joukkue tarjosi jo kisojen aikana täysin unohtumattomia hetkiä, mutta kyllähän tuo edellämainittu lahjoitus viimeistään kruunaa tuon matkan.

Joten kaikkien meidän puolesta vielä kerran, kiitos Kroatia, kiitos Vatreni.

18. heinä, 2018

Kastel Stari

21-30 C

Aurinkoisa

Onpas ollut mukavat muutamat viikot. Ei pelkästään sen takia että ilmat ovat suosineet tai että Kroatia menestyi jalkapallossa, vaan myös siksi että olen tavannut teitä lukijoitani, sanotaan nyt varovaisesti viimeisen kolme viikon aikana, enemmän kun tapasin koko viime kesänä. Ja ihan tiedoksenne, minä todella nautin niistå tapaamisista. Joten jos olette suuntaamassa lomallanne tänne Splitin ympäristöön ja mietitte että kehtaisiko siihen paksuun blogistiin ottaa yhteyttä, niin vastaus on että kyllä kehtaa. Olkaa ihmeessä yhteyksissä, käydään, jos saamme aikataulut sopimaan, kah.. kaljalla tai jotain. Vaikka sitten Splitissä, ei teidän minun tapaamista varten tarvitse välttämättä Kastelaan edes matkustaa. Jos jostain syystä olette päättäneet lomanne jossain muualla viettää.

Aika ajoin minulta kysytään liikkumisesta täällä meidän huudeilla. Olen tähän asti suositellut käyttämään bussia (#37) jos olette menossa vaikkapa Kastelasta Splitiin. Nyt pitää vetää ihan pikkaisen takaisin, sillä bussi tekee matkaansa luonnollisesti muun autoliikenteen seassa. Ja näin kesällä, sesongin aikaan, autoliikennettä riittää. Eli suomeksi, jos olette matkalla Splitiin bussilla, varautukaa siihen, että istutte ruuhkassa. Ja reissu vie pahimpaan aikaan vähintään tunnin.

Eilen eteeni avautui aivan uusi vaihtoehto Splitin reissuille. Kaverini, joka on ollut kylässä luonani, teki siirtymisen Splitiin junalla! Siis juurikin sillä vempeleellä jota olen neuvonut välttelemään varsinkin pidemmillä matkoilla Kroatiassa. Mielessä pyörii edelleen erään toisen ystävän junamatka Splitistä Zagrebiin, vähän reilut 400 kilometriä, joka vei 12 tuntia. Mutta eilen retki Kastel Starista Splitiin oli sujunut ihan ok, mitä nyt puolet väestä oli pistetty ulos junasta juuri ennen pääteasemaa koska vaunu oli 'hajoamassa'. Mutta lopulta yksivaunuinen junanpätkä pääsi perille loppuine matkustajineen. Joten yksi vaihtoehto siis tuokin on Splitin retkelle.... pitänee varmaan joku päivä testata se itsekin.

Olen tässä naureskellut paniikille minkä lämpöaalto ja helteet ovat Suomessa synnyttäneet. Lehtitietojen mukaan vanhassa kotimaassa on ollut muutama päivä kolmisenkymmentä astetta. Iltapäivälehdet ovat olleet täynnä ohjeita siitä kuinka sitä moisesta lämmöstä voi yleensäkään selvitä hengissä. Että pitää oleskella varjoissa, pitää juoda paljon vettä, luonnollisesti vältää alkoholia ja huolehtia siitä etteivät ultraviolettisäteet pääse vaikuttamaan herkkään suomalaishipiään liikaa. Ikäänkuin helteet ja lämpö olisivat aivan uusi asia rahvaalle jotka henkeään pidätelleen odottaa seuraavan päivän iltapäivälehteä joissa kerrotaan sitten että jos iho palaa, kannattaa siirtyä pois auringosta. No shit Scherlock!

Koska, iltapäivälehtien mukaan, suomalaiset eivät osaa käyttäytyä jos lämpötila nousee yli virallisen hellerajan, eli 25 C, paras keli suomalaisille lienee sitten kuitenkin se tasaisen harmaa pilvinen syyskuu jolloin vettä tulee vähintään joka toinen päivä, parhaimpina päivinä jopa räntää. Joskus jopa viistoräntää. Tuolloin ei tarvitse miettiä miten aurinko omaan hipiään vaikuttaa. Kunhan nauttii täysillä rännän kastelessa kaiken ja tuulen viimeistellessä lopputuloksen. Silloin sitä vasta tuntee elävänsä! Ja silloin suomalainen on omassa tutussa ympäristössä!

Meillä täällä Dalmatiassa on ollut pari kuukautta juurikin nuo 30 astetta. Päivittäin. Ja hyvin ollaan pärjätty. Joten jos siellä Suomessa nyt muutaman päivän on lämmintä ja aurinko paistaa, niin kyllä te sen kestätte. Meille täällä, varsinkin meille täällä Dalmatiassa, tuollainen on ihan arkipäivää.

17. heinä, 2018

Kastel Stari

20-30 C

Puolipilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Se oli nyt sitten eilen ensimmäinen päivä jalkapallon MM -finaalin jälkeen. Siis sen finaalin jonka Kroatia hävisi. Ihmiset riisuivat autojaan Kroatian lipuista, talojen parvekeliput saavat lähteä ja baareissa ei ole enää televisioita jokaisella terassilla. Eli jalkapallon MM -kisat ovat ohi ja eletty.

Mutta, tässä(kin) asiassa on/oli se kuuluisa mutta. Veti nimittäin suomipojan aika hiljaiseksi kun katselin eilen televisiosta maajoukkueen saapumista takaisin kotiin. Hävittäjät saattoivat Croatian Airlines koneen Zagrebiin ja kun pojat, eli pelaajat, pääsivät vihdoin ulos koneesta, sitten ne bileet vasta alkoivatkin. Vaikka Kroatia olisi voittanut sunnuntaina loppuottelun, en usko että vastaanotto olisi voinut olla yhtään lämpimämpi kuin se oli eilen. Joidenkin arvioiden mukaan Zagrebissa olisi ollut satatuhatta ihmistä vastaanottamassa joukkuetta, mutta paikallisten mukaan tuo luku on reippaasti alakanttiin. Pelkästään noin 15 kiiometrin matkalla lentokentältä kaupungin keskustaan, ihmisiä oli kevyesti tuo satatuhatta ja sitten vasta päästiin torille. Torille, joka jo otteluiden aikana veti 80.000 ihmistä ja oli eilen vähintäänkin tuplasti täynnä. Juuri tulleen virallisen arvion mukaan ihmisiä oli liikenteessä noin 550.000. Mikä tarkoittaisi sitä että että joka yhdeksäs kroaatti ja käytännössä lähes jokainen zagrebilainen olisi ollut vastaanottamassa joukkuetta. Mikä osoittaa vain sen kuinka suuri asia MM-kisojen hopea tälle maalle oli. Vaikka kysymys on 'vain hopeasta'.

Joukkue on tänään tulossa Splitiin. Eli myös me saamme omat juhlamme. Lienee kysymättä selvää että pitäisiköhän hilpaista tänään Splitiin.....

Sain eilisen blogikirjoituksen jälkeen parikin kysymystä/ihmettelyä siitä, miksi ja kuinka kaksi vuotta maassa asunut ulkkari voi olla noinkin innoissaan uuden kotimaansa jalkapallomenestyksestä. 'Kun olet asunut siellä niin lyhyen aikaa etkä muutenkaan ole varsinainen jalkapalloihminen'? Että pitääkö sitä nyt niin hirveästi hehkuttaa? Tai kirjoittaa päivittäin aiheesta?'

Vastaus on lyhyt. Pitää. Ja kyllä, olen todella ylpeä Kroatian menestyksestä. Totta on myös se, että en ole ollut jalkapalloihminen, mutta kun olet elänyt Kroatian maajoukkueen menestyksen ja ottelut keskellä tätä maata, keskellä kroaatteja ja imenyt itseesi kaiken sen innostuksen ja huuman mitä joukkue kisoissa kykeni tuottamaan, vanha lätkäjätkäkin alkaa näkemään asioita aivan uudelta kantilta. Siksi saan, ja olen, mielessäni aivan oikeutetusti aivan yhtä ylpeä Kroatian menestyksestä kuin kuka tahansa paikallinen.

Olen oppinut näkemään jalkapallon hienona pelinä. Ja hienosta pelistä liikkuu aina hienoja tarinoita. Korjattakoon tässä yhteydessä kuitenkin yksi asia, joka toki on sekin hieno tarina, mutta ei pidä paikaansa. Moni sivusto uutisoi MM -kisojen aikana kuinka maa olisi järkkynyt ja kuinka vaikkapa Kroatian tehtyä maalin maa olisi 'järissyt' ihmisten juhlinnan takia. Ilmiöstä raportoitiin mm. Meksikossa ja täällä meillä. Tosiasia on kuitenkin se, eikä mitään maanjäristyksiä ei todettu. Eikä se seismologien mukaan ole edes mahdollista. Sorry. Olen ilonpilaaja. 

Ja lopuksi, tuolla pohjois-Kroatiassa on kuulemma sadelut melkoisesti tänä kesänä. Ihmiset jotka ovat olleet lomalla siellä alkavat olla jo verrattain kyllästyneitä lähes päivittäisiin sateisiin, toiset taas iloitsevat siitä että kotipuutarha kasvaa ja rehottaa kun se saa vettä. Kaikille teille jotka suunnittelette lomaanne Kroatiassa ihan pikku vinkki, kannattaa suunnata lomalla hieman etelämmäksi eikä jäädä ollenkaan pyörimään pohjoiseen. Meillä täällä etelässä kun ei sada, ainakaan ihan joka päivä, ja elämä on muutenkin hieman helpompaa. Me täällä Dalmatiassa osaamme elää 'polato', eli hieman iisimmin. Joten siis, tervetuloa rentoutumaan. 

16. heinä, 2018

Kastel Stari

22-31 C

Puolipivistä

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ei lähellekkään. Ei Kroatian pitänyt pelata jalkapallon MM -kisojen loppuottelussa. Mutta siellä joukkue vaan kirmasi Moskovan Luznik -stadionin nurmella eilen iltapäivällä Ranskaa vastaa.

Miksi tämä nyt niin suuri ihme sitten oli? Ensinnäkin, Kroatian jalkapallo on maan sisällä enemmän kuin sekaisin. Kirjoitin aiheesta jo kisojen alussa, mutta kerrataan lyhyesti. Maan jalkapalloliittoa on syytetty mafiamaisista otteista ja pääkaupungin seurojen suosimisesta. Yksi johtavista jalkapallojohtajista on tuomittu 6,5 vuoden vankeusrangaistukseen kavalluksesta ja lahjoman vastaanottamisesta ja samassa yhteydessä vankeutta sai myös jalkapalloliiton entinen puheenjohtaja. Jotta kaikki olisi vieläkin sekavampaa, myös kaksi joukkueen pelaajaa, juurikin samoja pelaajia jotka eilen taistelivat loppuottelussa, odottaa kisojen jälkeen oikeudenkäynnit tuohon mainittuun vyyhteen liittyen. Pelaajia syytetään mm. väärän todistuksen antamisesta. Ja toinen pelaajista sattuu olemaan vielä joukkueen kapteeni.

Ennen kisoja Kroatia antoi vielä kenkää edelliselle päävalmentajalleen sen jälkeen kun joukkue jäi karsinoissa tasapeliin Suomea vastaan, putosi karsintalohkossaan toiseksi ja joutui jatkokarsintaan. Puikkoihin tarttui Zlatko Dalic joka on kohonnut lähes kansallissankarin asemaan johdatettuaan Kroatian loppuotteluun. Dalic tapasi joukkueen muuten esimmäistä kertaa lentokentällä matkalla karsintasarjan viimeiseen ja ratkaisevaan otteluun Ukrainaa vastaan joka päättyi Kroatian voittoon. Jatkokarsinnassa Kroatia sitten hoiteli uuden valmentajansa johdolla Kreikan selvästi 4-1 lukemin ja selvitti tiensä kisoihin. Sielläkin aluksi hieman nikoteltiin kun Dalic pisti 'loukkaantuneen' Nikolai Kalinicin kotiin tämä kieltäydyttyä menemästä vaihtopelaajana kentälle. Pelaaja oli omien sanojensa mukaan loukkaantunut, mutta asiasta liikkuu myös huhuja että hän olisi herkkähipiäisenä kiukustunut siitä ettei mahtunut avauskokoonpanoon. Niin tai näin, valmentaja Dalic porskuttaa suosion harjalla ja Kalinic seuraa pelejä kotonaan televisiosta.

Itse kisoissa Kroatia arvottiin sangen vaikeaan alkulohkoon. Samassa lohkossa pelasivat nimittäin kisojen yksi suurimmista suosikeista Argentiina, aina yllätysvalmlis Nigeria ja EM -kisoissa kaikki hurmannut Islanti. Lopputulos; Kroatia jatkoon ilman pistemenestyksiä. Neljännesvälierissä vastassa Tanska, joka laulukuoroon rankkareiden jälkeen. Puolivälierissä vastaan asettui isäntämaa Venäjä joka oli yllättänyt otteillaan koko jalkapalloilevan maailman. Kroatia jatkoon rankkareilla. Välierässä vastaan Englanti, joka oli buustannut itseään sloganilla 'Football Is Coming Home'. No jalkapallon matka takaisin kotiin loppui kun Kroatia voitti jatkoajalla 2-1.

Jokin ihmeellinen palloilu- tai urheilugeeni näillä kroaateilla pitää olla sisäänrakennettuna sillä maa, jossa elää 4,2 miljoonaa ihmistä, jaksaa toistuvasti yllättää menestyksellään. Olympialaisista kolisi viisi kulta- ja läjä muun värisiä mitaleja ja lisäksi maa on hallitseva vesipallon maailmanmestari. Lisäksi menestystä tulee niin käsi-, kori- kuin lentopallossa. Jalkapallosta nyt puhumattakaan.

On aivan mahdotonta koittaa kertoa nällä teksteillä kuinka suuri asia tuo eilinen loppuottelu tälle maalle oli. Kaupat ja jopa tietyt ravintolat olivat kiinni, Dubrovnikin vanhan kaupungin portit suljettin aikaisemmin, festivaaleilla aikatauluja muuteltiin ja esiintymisiä siirrettiin. Koko maa istui television tai suurissa puistoihin ja toreille virittettyjen screenien edessä seuraamassa ottelua.

Ihan se ei sitten kuitenkaan riittänyt. Ranska vei, mutta siitä huolimatta kroaatit, ja me tänne sijoittuneet ulkkarit, voimme olla todella ylpeitä joukkueestamme. Ja kiitollisia niistä tunteista ja kokemuksista joita se meille kisojen aikana tarjosi. Vaikka en ole kroaatti, tunnen tiettyä ylpeyttä siitä, että vastoin oikeastaan kaikkia ennakko-odotuksia, Kroatia pelasi itsensä loppuotteluun. Kiitos siitä. Kiitos kaikesta mitä olen saanut kokea niin joukkueen kuin näiden paikallisten kannattajien kanssa. Ja heidän keskuudessa. Tunnen olevani todellakin etuoikeutettu. 

Hvala Hrvatska.