23. tammi, 2018

Kastel Stari

6-13 C

Puolipilvistä

Tuolla internetin syövereissä erilaisilla ulkosuomalaisten keskustelu- ja blogipalstoilla on viime päivinä keskusteltu siitä kuinka eläminen ulkomailla saattaa muuttua rutiineiden sävyttämäksi, joskus jopa tylsyyteen asti. Tämä tapahtuu usein silloin kun se uuden kotimaan eksoottisuus tai uutuuden viehästys alkaa hiljalleen muuttua arkipäiväksi. Joskus, jos hyvin käy, hyvinkin kotoiseksi arkipäiväksi.

Melkoisen usein nämä näitä asioita mietiskelevät ihmiset ovat puolisonsa mukana ulkomailla muuttaneita henkilöitä jotka hoitavat kotia ja/tai lapsia toisen puoliskon käydessä töissä. Koska hyvin usein kyseessä ovat 'parhaassa' työiässä olevat tyypit, ymmärrän heidän tuskansa. Melko usea tuntuu miettivän että jääkö heiltä jotain tekemättä/kokematta kun 'joutuvat' viettämään arkensa kotona. Moni miettii ja pelkää kuihtuvansa mielekkään tekemisen puutteessa. Osa on huolissaan jopa ammattitaitonsa katoamisesta. Tämä siis sen jälkeen, niinkuin tuolla edellä todettu, uuden maan ja uusien asioiden viehätys hiljalleen häviävät.

Kyllä se tylsyyden kokemus kuulkaas saattaa ilmaantua ihan itse, vapaaehtoisesti ulkomaille muuttaneeseen ja vähän vanhempaankin tyyppiin. Vaikkei sitä itse kokisikaan menettävänsä mitään kotoisissa ympyröissä pyöriessään. Eikä todellakaan kaipaa takaisin työelämään. Tai pelkää ammattitaitonsa puolesta. Aina silloin tällöin sitä tulee mietityksi että tässäkö se nyt sitten on? Että tässäkö minä sitten loppuelämäni tulen viettämään? Vai olisiko jossain minun varalleni varattuna jotain? Ja jos niin missä? Ja että haluanko minä edes alkaa etsiä sitä? Taas kerran.

Asiaa miettiessäni olen tullut tulokseen että vaikka asuisin Suomessa, eipä se elämä paljon erilaista sielläkään olisi. Kyllä ne päivät jollain täytyisi sielläkin täyttää. Joten vaikka aina silloin tällöin tylsistyttää, Suomi ei kovin kauheasti houkuttele palaamaan. Ei ainakaan sen takia että täällä ei olisi mitään tekemistä. Eikä ainakaan vielä. Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan. Sillä mistäpä sitä tietää miten tämä elämä heittelee.

Sitä paitsi, uuden kotimaani eksoottisuus ei ole vielä hävinnyt minnekään. Ihan nämä asuinpaikkani lähellä olevat paikat on jokseenkin koluttu eikä niistä kauheasti eikä niistä uusia ihmeellisyyksiä enää saa revityksi. Vanha kaupunki, meidän ranta ja maisemat ovat muuttuneet arkipäiväisiksi, ne kun ovat siinä silmien alla päivittäin. Tämä arkipäiväistymisen huomaa helpoiten silloin kun sinulla on ihmisiä kylässä jotka ovat ensimmäistä kertaa täällä. Ihmettelet hiljaa itseksesi ihastuneita huokauksia ja kauneuden ylistystä. Ainahan nuo tuossa ovat, mikä niissä nyt niin ihmeellistä on?

Mutta siis, onhan tässä vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa. Olen liikkunut toistaiseksi verrattain vähän ympäri maata, joten paljon on vielä edessä kunhan vaan lähtee liikkeelle. Ja menee ihmettelemään uusia juttuja ihan niiden uusien juttujen luokse. Ne kun näyttävät aivan erilaisilta kun on itse paikanpäällä verrattuna siihen miltä ne näyttävät netistä katseltuna. Huomasin tämän viimeistään viime kesänä Krkan kansallispuistossa vieraillesani. Puisto on hieno kuvissa mutta vielä hienompi livenä. Kuten myös Klissin linnoitus.

Omat arkiset päivät, varsinkin näin talvikaudella, koostuvat pitkälti erilaisista rutiineista. Ne antavat tekemistä ja aikatauluttavat päivän. Rungon muodostaa luonnollisesti tuon karvaisen kaverini lenkitykset, mutta myös ystävien tapaamiset päivittäin tuovat siihen mukavan lisän. Siihen päälle olen keräillyt sitten kaikenlaista muuta sälää kuten vaikkapa kielikursseja niin koulussa kuin netissä. Ja tämän blogin kirjottamisen. Ja muutaman muun pikku jutun.

Lopuksi yksi osoitus siitä, kuinka syvällä rutiineissa olen. Ja kuinka hyvin ihmiset ympärilläni tuntevat ne. Olin tänään rutiininomaisesti päivittäisillä iltapäivä'kahveilla' tuolla rannan kantabaarissamme. Noilla kahveilla tulee lähes aina nautittua kaksi, ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää, olutta. Tänään päätin että en ota olutta vaan juonkin kahvia. Ja niin tein. Ja sepä olikin suuri ihmetyksen aihe kaikille. Baarin henkilökunta kävi ihmettelemässä asiaa, kaverit ihmettelivät asiaa, hyvä ettei naapuribaarin henkilökuntaa paikalle kun 'lazy Finn', kuten minua kutsutaan, joikin oluen sijaan kahvia....... Ja kun minun ei vaan yksinkertaisesti tehnyt mieli olutta.  

22. tammi, 2018

Kastel Stari

4-9 C

Puolipilvistä

Maanantai. Taas. Viikonloppu meni ihmetellessä, ensinnäkin lauantaina sitä kun oli niin hieno päivä ilmojen puolesta että oli oikein nautinto olla tuolla ulkona ja haistella ihan oikeasti kevään tuoksua. Sitä kun oli ilmassa. Siis tammikuun 20. päivä. Joka ei todellakaan ole ihan tavallista edes täällä meidän välimeren ilmastossa. Sunnuntaina tuli vettä sitten ihan kohtuudella aamupäivän, myöhäinen iltapäivä kääntyi lopulta aurinkoiseksi sekin. Lämpöä molempina päivinä oli sellaiset 10-13 astetta. Tänään näyttäisi olevan sitten vuorossa aurinkoa. Kylmää tosin, mutta aurinkoa kumminkin.

Sitten ihan toisiin asioihin. Kesäloma-aika on taas lähestymässä ja kuulemani mukaan Suomessa oli viikonloppuna legendaariset Matkamessut. Joista, tai joiden jatkoilta, omasta varastostani löytyisi hyvinkin monenlaista ja monenkirjavaa muistoa edellisestä elämästä. Ei nyt mennä niihin, mutta selkeästi huomaa lomien lähestyvän. Sen huomaa vaikkapa niistä kyselyistä joita minulle on viikonlopun aikana kopsahdellut. Ja antaa tulla vaan, vastailen niihin pääsääntöisesti yksityisesti, mutta joskus silloin tällöin myös täällä blogin puolella.

Niinkuin vaikka nyt. Kaksi kysymystä; uskaltaako netitse varata majoitusta Splitin seudulta ja kuinka autonvuokraus toimii. Majoituksen uskaltaa, ja melko usein se pitääkin varata etukäteen ja vieläpä usein netitse. Varsinkin huippusesongin aikaan on aivan turha ilmestyä paikalle ja koittaa löytää vapaata kämppää. Semmoista kun ei löydy. Suosittelen vahvasti käyttämään erilaisia varaussivustoja, kuten vaikkapa Booking.com, sillä näiltä sivustoilta löytyy oikeastaan kaikki vaihtoehdot ja perustus- muutosehdot ovat turvallisia. Toki jos olette, tai joku tuttavistanne on majoittunut, jossain hotellissa/apartementoksessa aikaisempina vuosina, on mahdollista ottaa suoraan yhteyttä sinne. Ei se yleensä hintaan vaikuta, mutta tutun kanssa on helpompi toimia. Peruutustapauksissa en tosin tiedä miten mahdollinen etukäteismaksu palautetaan näissä tapauksissa. Uskoisin että tässä ei ole mitään ongelmaa.

Kannattaa muuten miettiä tänne Splitin seudulle suunnatessanne, että onko ihan pakko asua Splitissä tai turistikohde Trogirissa, jossa kummassakin hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin vaikkapa näillä meidän huudeilla Kastelassa. Täältä pääsee kuitenkin todella helposti sekä Splitiin että Trogiriin niin autolla kuin julkisilla. Ja niitä uimarantoja löytyy meidänkin kylistä.

Autonvuokraus. Sepä se onkin sitten ohan oma maailmansa. Yleensä yhtiöt julkaisevat hinnan mitä auton vuokraus kustantaa per vuorokausi. Ja kuinka monta kilometriä hinta sisältää. Kannattaa oikeasti tutkailla eri yhtiöiden säännöt ja ehdot melko tarkaan. Auto pitää varata ja vuokrata luottokortilla.

Kukin yhtiö pidättää nimittäin luottokortilta tietyn summan ns. takuumaksuksi. Eli maksuksi josta sinua veloitetaan jos autolle sattuu jotain. Tai jos et vaikka palautakaan autoa sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Tai jos olet sotkenut, rikkonut tai tehnyt autolle jotain sovitusta poikkeavaa. Yleensä, normi-ihmisten kyseessä olessa, tuo takuusumma ilmestyy takaisin tilillesi välittömästi palautettausi auton.

Yksi asia vielä, jota kaikki eivät tule miettineeksi lomalle lähtiessään. Siis ihan mihin tahansa, ei välttämättä pelkästään tänne Kroatiaan. Ja se on matkustusimoitus. Tämä ilmoitus kertoo paikallisille suomalaisviranomaisille, kuten vaikkapa lähetystöstölle, että jos jotain suurempaa tapahtuu paikalla saattaa olla suomalaisia. Luonnonmullituksen tai jonkun muu katastrofin sattuessa se on ihan mukava että viranomaiset tietävät että juuri sinä ja sinun perheesi sattuu olemaan ongelma-alueella. Helpottaa pelastamistasi melko paljon. Joten, eiköhän moinen imoitus, jonka voi tehdä näppärästi netissä, kannatta tehdä.

Näin siis maanantaina. Katsellaan josko huomiselle keksittäisi vaikka jotain 'virallisempaa' juttua. Mutta jos ei, sitten puhutaan taas jotain omasta, joidenkin mielestä aivan turhasta elämästä.  

19. tammi, 2018

Kastel Stari

10-13 C

Sadekuuroja

Niin se on taas yksi viikko saatu pakettiin. Viikko, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Eli näin viikko lienee ollut ihan hyvä. Toisaalta, olisihan mukava jos jotain actionia tähän sangen tasaiseen elämään jostain ilmaantuisi. Vaan niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, ei se action sinua kotoa tule hakemaan, kyllä sellaisen asian löytääkseen sinun pitää itsekin tehdä jotain. Niinkuin vaikka lähteä ulos. Ihan pelkkä netissä roikkuminen ei ihan taida riittää.....

Alkuviikosta tuli mietittyä syntyjä syviä pohjalta 'mitä jos'. Lähinnä mietin sitä, että mitä jos minulta löytyisi jokin vakava sairaus, mitä sitten tapahtuisi, mitä sitten tekisin. Jäisinkö tänne vai lennähtäisinkö Suomeen hoitoja saamaan. Onneksi nämä asiat ovat, vielä toistaiseksi ainakin, mitä jos -osastoa. Ja toivottavasti pysyvätkin sellaisina mahdollisimman pitkään.

Tiistaina jääkaappiin pamahti neljä kiloa sikaa, dalmatialaista pancettaa. Sitä on tässä nyt viikon aikana syöty ihan raakana niinkuin sitä kuulemma pitääkin syödä, piiloteltu erilaisiin ruokiin, pakastettu ja onpahan possua jaettu kavereillekin. Samaisena tiistaina aloitin myös varoittelun, ensin varoitelin vapaana juoksentelevista irtokoirista joiden käytöksestä omaa koiraasi kohtaan et ikinä voi olla varma. Jatkoin varoittelemalla tuhkarokkoepidemialla, jonka terveysviranomaiset pelkäävät leviävän turistien mukana mm. Serbiasta. Siellä kun nyt vuodenvaihteen ympärillä tautitapauksia on todettu jo lähes tuhat.

Keskiviikkona julkaisin ensin viime vuoden turistitilastoja ja vietin urheilun juhlaa. Kroatia isännöi nimittäin par'aikaa käsipallon EM -kisoja ja keskiviikkoiltana tuli katseltua varmaan elämäni ensimmäinen kokonainen käsipallopeli jossa isäntämaa tosin hävisi Ruotsille. Eilen katsoin sitten sen toisen pelin, tällä kertaa Kroatia sentään voitti Valko-Venäjän. Täytyy muuten todeta, että jos oli Hartwall areenalla hieno tunnelma, ihan TV -ruudunkin välityksellä, koripallon EM -kisoissa loppukesästä 2017 Susijengin pelatessa, niin eipä tunnelma Splitin Spaladiumilla tuossa Ruotsi -ottelussa tai eilisessä Valko-Venäjä pelissä Zagreb Arenalla siitä paljon jälkeen jääneet. Tosin tuo kannatuskulttuuri on perinteisesti ja lähtökohtaisesti täällä eteläisen Euroopan maissa hieman kiihkeämpää kuin mitä se on jäyhässä pohjolassa. Mutta hieno meno näytti siis katsomossa olevan. Oisi ollut hienoa olla mukana.

Eilinen blogi, jossa käsittelin maahanmuuttoon liittyviä paperiduuneja sai aikaiseksi hyvinkin voimakkaita reaktioita. Että sitä tuli liioiteltua ja ei ne asiat nyt niin kauhean vaiketa ole. Niinkuin itsekin totesin kirjoitukseni lopussa, ei ne paperiasiat aina välttämättä ihan eilen kuvatun hässäkän mukaan aina menekään, jotkut pääsevät helpommalla, toiset taas eivät. Meille EU kansalaisille maahanmuuttaminen on aivan selkeästi helpompaa kuin mitä se on Unionin ulkopuolisille, mutta olenpa kuullut melkoisesta pompottelusta myös EU kansalaisilta. Niinkuin todettu, kohtelu riippuu paljon siitä, kuka sinua palvelee ja minkälainen päivä hänellä sattuu olemaan.

Luin muuten eilisen blogin parille kroaattiystävälleni ja heidän reaktionsa oli paljon puhuva; molemmat kohauttivat olkapäitään ja totesivat että näin se joskus menee. Sinä asut Kroatiassa, get use to it. Tästä alkoikin sitten pitkä ja polveileva keskustelu Kroatian ylisuuresta julkisesta sektorista, sen toimimattomuudesta ja kalleudesta. Tuo edellä kuvattu huono kohtelu saattaa kuulemma johtua ihan vaan siitä, että julkisen sektorin työntekijällä ei ole mitään tekemistä eikä hän oikein edes tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Ja kun eteen sitten pamahtaa ulkkari, sitä on mukava pompotella pikkasen. Ihan vaan siksi koska hän voi. Tosin samoista ongelmista, siis jonkun virkamiehen mielivaltaisista päähänpistoista, saattaa kärsiä kroatialainen yrittäjäkin joka koittaa vaan pyörittää bisnestään. Ongelmista selviää, hys hys, tätä en ole sitten sanonut, rahalla. Kun sujauttaa virkamiehelle oikeassa kohtaa oikean kokoisen setelin, yllättäen ongelma onkin poistunut. Tämä sama pätee muuten myös auton katsastuksessa; jos rekisteröintitodistuksen välissä on vaikkapa sadan kunan seteli, pikkuviat eivät olekkaan enää este auton läpimenemiselle. Ja ennenkuin kukaan taas vetää herneitä nenäänsä tai johonkin muihin ruumiinaukkoihin noista edellä olevista asioista, molemmat asiat ovat todistetavasti tapahtuneet ja ongelmat ovat ratkenneet. Rahalla.

Näin tällä viikolla. Nyt viikonlopun viettoon ja takaisin sitten taas maanantai-aamuna. Oikein hyvää, ja sääennusteiden mukaan ainakin täällä meillä, kylmähköä viikonloppua!

18. tammi, 2018

Kastel Stari

5-12 C

Aurinkoista

Se on nyt semmoinen juttu, että kehoitan kaikkia teitä äänestämään! Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkoi eilen ja jotta Suomi, ja me ulkosuomalaiset siinä sivussa, saamme parhaan mahdollisen presidentin, jokaisen ääntä tarvitaan. Presidentti kun kuitenkin edustaa valtaoikeuksiensa karsimisesta huolimatta kaikkia meitä suomalaisia maailmalla. Olen luvannut etten ota kantaa siihen kuka tulisi valita, mutta muotoillaan asia nyt vaikka niin, etten oikein näe tarvetta toiselle kierrokselle. Mutta siis uurnille, mars mars!

Kirjoitin eilen turistitilastoista koko Kroatiaa koskien. Nyt niitä samoja lukuja on julkaistu myös täältä meidän kyliltä. Eivätkä ne(kään) ihan huonoja ole. Kastelan turismi kasvoi vuonna 2017 vaatimattomat 40% ja majoitusvuorokaudetkin 37%. Eniten matkailijoita kylille saapui yllättäen Puolasta, sitten järjestyksessä Saksasta, Tsekeistä, Sloveniasta, Norjasta, Unkarista ja Ranskasta. Suomalaiset eivät tuossa tilastossa eivät vielä esiinny. Näin siis nimenomaan turistisesongin aikana.

Joulukuussa Kastelan majoitukset laskivat 6 prosenttia, mutta tätä lukua tutkaillessa täytyy huomioida se että turistien kokonaismäärä talvikaudella on hyvin pieni, useat majoituspaikat ovat kiinni ja näin pienikin muutos matkailijoissa vaikuttaa paljon prosenteissa. Kastela kun mielletään ainakin toistaiseksi pitkälti sesonkiajan kohteeksi. Olkookin että ympärivuotisten Kastelassa asuvien ulkomaalaisten määrä on sekin selkeässä kasvussa.

Tuo ulkomaalaisten, ympärivuotisten asukkaiden, määrän kasvu hämmästyttää sillä aina silloin tällöin tuntuu että Kroatia tekee kaikkensa ettei kukaan vaan haluaisi muuttaa maahan. Sen verran monimutkaiseksi ja byrokraattiseksi maahanmuuton paperisota on tehty. Varsinkin jos tulet EU:n ulkopuolisesta maasta.

Meille EU -kansalaisille riittää se, että kykenet esittämään paperin tuloistasi, sinulla on vuokrasopimus, olet löytänyt oman lääkärisi, hankkinut OIB -numeron, joka on siis paikallinen sotu-tunnus, pankkitili ja halutessasi päästä paikalliseen sosialiturvajärjestelmään, todistus siitä että sosturva on lähtömaassasi päättynyt. Kun sitten se yksi paperi, joka puuttuu aina jokaisessa virastossa on löytynyt, leimat on saatu viranomaisilta ja notariaateilta, niin hyvällä tuurilla kädessäsi on oleskelulupa viideksi vuodeksi. Jos sinua palvelevalla virkailijalla sattuu olemaan hyvä päivä. Papereita, leimoja ja virastovierailuja edellyttää tämäkin, mutta jos tulet EU:n ulkopuolelta, silloin se show vasta alkaakin.

Ensinnäkin EU:n ulkopuolelta tulevat tyypit saavat oleskeluluvan vain vuodeksi. Tuona aikana et saa tehdä töitä eikä lupaa uusita automaattisesti. Ennen luvan myöntämistä, sinun täytyy maksaa sairausvakuutus etukäteen vuodeksi. Kuin myös vuokra. Siis koko vuodeksi. Kaikenlisäksi hyvin usein vuokranantajat eivät mielellään vuokraa asuntojaan ulkomaalaisille, koska he joutuvat maksamaan jotain extraveroja. Tämän voi tietysti kiertää sillä, että lupaudut maksamaan itse nuo verot. Tuo kaikki siis kaikkien noiden eurooppalaisien vaatimuksien päälle. Liput ja laput pitää tietysti käydä vahvistamassa notariaatilla. Joka maksaa ja vie aikaa. Nämä vaatimukset ovat siis yleisellä tasolla, ne kun kuulemma saattavat vaihdella sen mukaan kuka sinua sattuu missäkin virastossa palvelemaan.

Summarum; jo haet lupaa oleskella Kroatiassa, olet sitten EU -kansalainen tai et, kehitä pitkä pinna. Äläkä menetä sitä, sillä kiukuttelu virastossa ja/tai poliisilaitoksella vaan vaikeuttaa prosessia. Jos sinulla on mahdollisuus ottaa joku paikallinen mukaasi, ota. Maksa hänelle vaikka pikkaisen. Hanki paikallinen puhelinnumero, sillä se on kuulemma osoitus siitä että olet sitounut maahan. Äläkä mene poliisilaitokselle/virastoon 11.00-13.00 välisenä aikana. Tuona aikana mahdollisuus sille, että viranomaiset ovat lounaalla tai vetävät röökiä ja kahvia lounaan päälle, on huipussaan. Paras aika on aamulla heti kahdeksan jälkeen.

Loppujen lopuksi, jos hyvä tuuri käy, ei tuo paperiduuni ole lähellekkään noin monimutkaista kuin minkä käsityksen tuosta edeltä saattaa saada. Pitkää pinnaa se vaatii, on syytä varautua yllätyksiin ja siihen ettei kaikki mene aina ihan niin kuin olet suunnitellut, mutta kyllä paperisodasta selviää. Hyvällä tuurilla.

Joten ei muuta kuin tervetuloa Kroatiaan.  

17. tammi, 2018

Kastel Stari

12-13 C

Ajoittaista vesisadetta

Se on kuulkaas urheilun juhlaa tällä hetkellä näillä meidän rannoilla. Käsipallon Euroopan mestaruudesta pelataan juuri tällä hetkellä ympäri maata. Kisojen alkulohkot saadaan päätökseen tämän viikon aikana jonka jälkeen loppuottelut siirtyvät pelattavaksi pääkaupunki Zagrebiin. Täällä meillä seuduilla alkulohko, jossa pelasi mm. isäntämaa Kroatia, saatiin päätökseen eilen. Katselin televisiosta varmaan elämäni ensimmäisen käsipallopelin kokonaan, enkä vieläkään ymmärrä lajista mitään. En tiennyt edes erän pituutta. Joka on muuten 30 minuuttia. Käsipallo on minulle edelleen peli, jossa toinen joukkue seisoo puolustusviivalla ja hyökkäävä joukkue juoksee näitä puolustavia päin koittaen löytää raon josta heittää pallo maaliin. Ja aina maaliin, sillä maalin edessä seisova maalivahti lähinnä vaan hyppää äxänä ja toivoo pallon osuvan häneen. Eikä se ikinä osu. Tuon ottelun voitti muuten Ruotsi joka kaatoi Kroatian maalein 31-35, joka ei varmaan ole kauhean paljon. En tiedä.

Eikun, kysessä on varmasti hieno laji, minä en vaan tyhmänä ymmärrä.

Käsipallokuume ei kuitenkaan pääse lähellekkään ensi kesänä pelattavaa jalkapallon MM -kisojen kuumetta jonka ensimmäiset merkit ovat näkyvillä jo nyt, viisi kuukautta ennen kisojen avauspotkua. Ei ole yksi tai kaksi ravintolaa joiden olen kuullut/nähnyt suunnittelevan televisoiden sijoittelua ja muita extrapalveluita baarissaan. Kaiken kun pitää olla valmista Kroatian kohdatessa avausottelussaan Nigerian 16.06.2018. Ensi kesä tulee olemaan siis eräänlainen jalkapallojuhla niin kotikatsomoissa kuin tuolla meidän rivan baareissa.

Kroatiahan pelaa alkulohko D:ssä jossa avausvastustaja Nigerian lisäksi pelaa Islanti ja Argentiina. Hyvin saa joukkue suorittaa mikäli haluaa jatkopeleihin yltää.

Sitten aivan jotain muuta. Eilen julkaistiin tilastoja viime vuoden matkailusta Kroatiaan ja kuten odotettua, jälleen kerran rikottiin ennätyksiä. Matkailusta saatavat tulot kasvoivat vuoteen 2016 verrattuna 14 prosenttia ja yksittäiset yöpymisetkin 12 prosenttia. Suosituimpina kohteina olivat Istria, tämä meidän Dalmatia ja Kvarner. Kroatiaan matkustettiin eniten Sloveniasta, Itävallasta, Puolasta ja Tsekistä. Sen sijaan saksalaisen matkailijoiden määrä väheni jo toisena vuonna peräkkäin. Euroopan ulkopuolelta Kroatiaan saavuttiin eniten USAsta, Australiasta, Etelä-Koreasta, Kanadasta ja Kiinasta. Huomioitavaa on myös kotimaan matkailun kasvu, kroaatit reissasivat omassa maassaan jopa 14 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Luvut ovat sangen rohkaisevia sillä kokonaisuudessa Euroopan matkailu kasvoi viime vuonna 8%.

Ja lopuksi ihan pikkaisen asiaa Suomesta. Kuten tunnettua suomalaiset ovat sangen arkoja kehumaan itseään tai omia saavutuksiaan. Juuri nyt jotkut suomalaiset tutkijat arvostelevat koulujärjestelmää mittaavaa Pisa -tutkimuksista siitä, että vaikka Suomi menestyy, ja on perinteisesti menestynyt kyseisessä tutkimuksessa, siitä ei kuulemma saisi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vähän niinkuin että ei se Suomen koulujärjestelmä nyt oikeasti ihan niin hyvä ole kuin tuo vuodesta toiseen toistuva tutkimus on meille opettanut.

Minun on todella vaikea ottaa kantaa asiaan, koska kosketuspintani suomalaiseen koulujärjestelmään periytyy melkoisen kaukaa historiasta. Jopa omien lapsien kouluajoista on kulunut jo jonkinverran aikaa joten näin minun on verrattain vaikea sen enempää puolustaa kuin arvostella systeemiä. Mutta mutta......

Ystäväpiiriini kuuluu paikallisia opettajia, rehtoreita tai muuten vaan koulun kanssa tekemisssä olevia tyyppejä. Varsinkin heidän joukossaan, mutta myös melko yleisesti pienten, kouluikäisten lasten vanhempien kanssa keskustellessa, kun he kuulevat että olen kotoisin Suomesta, lähes poikkeuksetta esille nousee Suomen koulusysteemi. Kuinka hyvä ja korkeatasoinen se onkaan ja kuinka Kroatian tulisi ottaa Suomesta mallia. Joten kyllä Suomi tunnetaan, jos ei muuten niin ainakin koulujärjestelmästään. Ja sen tuotamista opintotuloksista. Aina voi varmasti tehdä asioita paremmin, mutten oikein jaksa ymmärtää sitäkään, että jos jossain on hyvä, miksi sitä pitää tieten tahtoen dissata. Niinkuin nyt vaikka tuota koulujärjestelmää.