26. tammi, 2016

Vielä kerran turvapaikanhakijoista

Olen kirjoittanut usein siitä, kuinka mielestäni hädässä olevia ihmisiä pitää auttaa. En ymmärrä tätä rajat kiinni -porukan vouhkaamista siitä, ettei Suomeen saisi ottaa yhtäkään pakolaista. "Ensin pitää laittaa oman maan asiat kuntoon jne." kuuluu yksi perusteluista. Juu, kyllä ne oman maan asiatkin pitää laittaa kuntoon, mutta jos ihmisellä on hätä, jos häntä vainotaan tai pahimmassa tapauksessa uhataan kuolemantuomiolla, inhimillisyyteen kuuluu avuntarjoaminen. Oli tämä avuntarvitsija sitten yksinäinen mies, nainen, lapsi tai vaikkapa koko perhe. Irakilainen, sudanilainen, somali tai ruotsalainen. Varsinkaan kun ne "oman maan asiat" ja tämä humanitäärinen apu eivät mene samasta lompakosta.

 

Edellä oleva muuttuu vaikeaksi, kun nämä apua Suomeen hakemaan tulleet ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin. Mitä ällöttävämpi rikos, yhä vaan vaikeammaksi. Kun turvapaikanhakija raiskaa, tai jopa joukkoraiskaa, on helppo aloittaa huuto siitä, kuinka kauheita "ne" kaikki ovat. Eikä uuden vuoden kaltaisia tapahtumia Kölnissä, Helsingin Asematunnelissa tai Senaatintorilla voikkaan hyväksyä. Ei tietenkään. Ei tekoja voi hyväksyä vaikka tekijöinä olisi ollut Pate Kälviältä kavereineen. Mutta se ei tee "niistä" kaikista petoja. Aivan kuten kaikki suomalaiset eivät ole raiskaajia jos Pate raiskaa.

 

Tiedän, että useissa vastaanottokeskuksissa pidetään turvapaikanhakijoille kursseja siitä, minkälaiseen maahan he ovat tulleet. Kerrotaan kulttuurista, suomalaisista tavoista ja ennenkaikkea naisen asemasta. Joka luvalla sanottuna on hieman erilainen kuin useimmissa lähtömaissa. Suurimmalle osalle pakolaisia oppi menee perille, suurin osa on vieläpä kiitollinen näistä kotouttamisen alkuaskeleista. Jos olet päässyt pois kotimaasi kauheuksista, kaikki mikä helpottaa asettumista uuteen maahan , sen kulttuuriin ja ympäristöön otetaan ilolla vastaan. Miettikääpä itseänne ummikkona vaikkapa Kiinassa......

 

Sitten on tämä toinen osa pakolaisia. Näitä, joille apu kelpaa, mutta omat tavat ja oma kulttuuri koitetaan säilyttää mahdollisimman pitkälle. Usein vieläpä uskonnon varjolla. Jos lähtömaassa naiset ovat olleet puhtaita objekteja, sitä he ovat täälläkin. Näitä ahdistelutapauksia syntyy kun Suomen kulttuuria ei edes haluta oppia. Siellä kotona kun ei ole totuttu siihen, että nainen liikkuu yksin ulkona, pukeutuu vapaasti ja saattaa jopa hymyillä miehelle.

 

 Osittain nämä ahdistelutapaukset johtuvat siis kulttuurieroista. Osittain aivan jostain muusta. Ja juuri siksi kultturierojen taakse ei voi piiloutua, kun mietitään mitä näille ahdistelijoille pitäisi tehdä. Kukaan ei kykene sanomaan, että tapahtuiko ahdistelu kulttuurierojen takia vai ihan vaan siksi, että ahdistelija on rikollinen. Ja mulkku. Joka vaan halusi nöyryyttää sitä tyttöä tai naista.

 

 Rikoksista pitää tuomita. Niistä on yleensä ollut tapana tuomita se, joka rikokseen syyllistyi, ei kokonaisia ihmismassoja. Ja niin näissäkin tapauksissa tulee toimia. Kannatan suurella sydämellä sitä ajatusta, että jos turvapaikanhakija syyllistyy Suomessa rikokseen, hänet karkoitetaan lähtömaahan. Jos lähtömaa on vaarallinen eikä sinne voida lähettää, siihen maahan josta tämä tyyppi Suomeen saapui. Ja ennenkuin kukaan alkaa elämöimään siitä, että Suomea sitovat kansainväliset sopimukset jne., niin todettakoon että jos sopimus on paska, sopimusta pitää muuttaa.

 

Syyllinen rikokseen on kuitenkin se, joka sen tekee. Ei ne tuhannet viattomat, jotka koittavat sopeutua ensin vastaanottokeskuksen arkeen ja sitäkautta hiljalleen suomalaiseen elämään. Tätä sopeutumista ei auta yhtään se, että heidän väliaikaismajoituksen seinään käydään spreijaamassa hakaristejä tai niihen heitellään polttopulloja. Vaikka toisaalta, onhan sekin osa suomalaista kulttuuria. Kulttuuria sieltä tyhmimmästä päästä.