8. maalis, 2016

Yksinäisyys

On se jännä. Siis tuo yksinäisyyden tunne. Se iskee aivan yllättäen ilman että mitään ihmeempää olisi tapahtunut. Yks'kaks sinulle tulee vain se painostava tunne siitä, että olet tässä maailmassa aivan yksin. Sinulla ei ole tuttavia, ei kavereita eikä varsinkaan ystäviä. Siis niitä, joiden puoleen voi aina kääntyä kun maailma murjoo.

Seuraavaksi ajatus kulkee kaikkiin niihin kavereihin tai ystäviin, jotka ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Siis niihin, joiden kansa yhteydenpito on syystä tai toisesta katkennut. Miksi se katkesi? Miksi nämä tyypit eivät halua enää pitää yhteyksiä? Onko vika minussa? Ja kun tuon viimeisen kysymyksen itsellesi esität, on alamäki valmis.

Sillä/koska. Sehän olet sinä, sinä juuri, jonka takia ne 'entiset' ystävät eivät halua olla missään tekemisessä kanssasi.  Syynä ei ole, eikä voi olla se, että elämä on vaan vienyt teitä eri suuntiin. Ei, vaan vika on sinussa. Aina. Piste.

Seuraavaksi mieleen nousee parisuhteet. Vituiksihan nekin ovat menneet, eikä syytä tarvitse kaukaa etsiä. Riittää kun katsot peiliin. Mieleen nousee ajatus siitä, että kenties sinusta ei olekkaan parisuhteeseen. Kenties olet niin paska, ettei kukaan halua viettää/tuhlata aikaansa kanssasi. Kenties tulet viettämään säälittävän loppuelämäsi yksin. Jossain, jossa et halua olla, sillä eihän mikään unelmasti voi koskaan toteutua.

Olet onnistunut ryssimään jopa sukulaissuhteesi. Edes siskosi , se sinun ainoa tuki ja turva, ei halua enää olla missään tekemisessä kanssasi. Isäsi kanssahan katkaisit suhteesi ihan itse jo iät ajat sitten. Äiti kuoli kun olit nuori. Mutta tuskinpa sekään olisi halunnut enää olla tekemisissä kanssasi. Tai äidin äiti. Sinulla on oikeasti huono omatunto siitäkin suhteesta. Puhumattakaan pikkaisen etäisemmästä isän äidistä. Kumpa edes isän isän olisi vielä täällä.

Lopuksi se kaikkkein kipein kohta. Omat lapset. Ja sitäkautta lapsenlapset. On vaikea tajuta, että sä et vaan riitä. Vielä vaikeampaa on koittaa oppia elämään tämän asian kanssa. Joskus tuntuu siltä, ettei jaksa. Tai että sinua ei luotu tähän maailmaan. Että kaikilla olisi parempi ilman sinua.