23. maalis, 2016

Sota

Brusselin terroriteosta on kulunut vuorokausi ja niinpä ollaan tultu siihen tilanteeseen, että suurin kauhu ja tyrmistys on väistynyt. Kivien alta ja luolista heräteltyt päivystävät dosentit ja tutkijat kommentoivat tapahtunutta. Näillä aina tälläisen tapahtuman johdosta koomasta herätettavillä  'asiantuntijoilla' on kaikilla mielestään tyhjentävät selitykset tapahtuneelle. Ja ohjeet, miten tästä eteenpäin. Aina.

Pitäisi kuulemma välttää vihapuhetta. Pitäisi välttää pelkoa. Ja ihmisten kategorisoimista. Sotaretoriikkaa. Yleistämistä. Pitäisi kääntää katse omaan yhteiskuntaan ja löytää sieltä niitä kipupisteitä joihin terroristit tähtäävät. Tai johtavat terrorismiin. Ja paskat sanon minä!

Tosiasia on se, että Eurooppa on sodassa. Ihan sama, mitä edellä mainitut dosentit sanovat retoriikasta tai pelon lietsonnasta. Eurooppa on sodassa, sillä itse sota on muuttunut. Se ei ole enää sitä, että kerätään kaikki 18-64 vuotiaat miehet kaivamaan poteroita pitkin poikin metsiä ja posottamaan rynkyllä vihollista kohden. Ei, nykyinen sota koostuu erilaisista teoista sivullisia kohden. Se kohdistuu ihmisiin, jotka eivät edes tiedä olevansa sodassa.  Eli siviileihin.

Vaikka nämä terroristit juuri tällä hetkellä tulevat islamilaisesta maailmasta, se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki islaminuskoiset olisivat terroristeja. Se ei tarkoita sitä, että sodan toisena osapuolena olisi kaikenkattavasti islam. Tai joku muu uskonto. Sodan osapuolena ovat terroristit, joita vastaan koko muun maailman pitää oppia sotimaan. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa.