27. maalis, 2016

Ylivieskan kirkko

Ystävä soitti eilen lauantaina 26.03.: "Kirkko palaa!" Ensireaktoni oli että täh? Mikä kirkko? Kunnes keksin, ettei täällä ole kuin yksi kirkko.

Tai oli. Seurasin paloa etäältä, keittiön ikkunasta ja roihu oli kieltämättä vaikuttava. Osasin arvella jo tuolloin, ettei kirkosta kertakaikkiaan voi jäädä mitään jäljelle. Niinkuin ei jäänytkään. Kävin katsomassa raunioita tänään sunnuntaina ja näky oli lohduton. Ylivieskan kaunein rakennus oli poissa.

Minulle kirkko oli siis vain kaunis rakennus. Minulla ei ole, tänne muualta muuttaneena, minkäänlaisia tunnesiteitä kyseistä kirkkoa kohtaan. Siksi en heti ymmärtänyt, kuinka suuri menetys kirkon palaminen paikkakuntalaisille on. Ja siksi kommentini paloiltana niin sosiaalisessa mediassa kuin puhelimessa olivat osittain loukkaavia. Siitä syvin anteeksipyyntöni kaikille, joita niillä satutin.

 

Aamun valjettua ja kaupunkilaisten reaktioita seurattuani, alan pikkuhiljaa ymmärtämään menetyksen mittasuhteet. Sureminen ei edellytä edes uskonnollista maailmankatsomusta, vaan lähes jokainen tämän pienen paikkakunnan asukkaista on elämänsä jossain vaiheessa käynyt kirkossa. Ja luonut näin siteen kirkkoon. Oli kyse sitten ristiäisistä, ripille pääsystä, naimisiinmenosta, hautajaisista tai vaikka ihan tavallisesta jumalanpalveluksesta. Ja vaikka tuota sidettä ei olisikaan, niin kirkonkellojen kumina on kuulunut tasaisesti jokaiseen kolkaan kaupungin keskustaa. Niinkuin joku minulle totesi: "Mutta kun se on aina ollut tossa...."

 

Poliisi tiedotti jo paloiltana, että he ovat ottaeet kiinni tuhopoltosta epäillyn, 80 -luvulla syntyneen kantasuomalaisen miehen. Moni on ihmetellyt tuota kantasuomalaisuuden painottamista, mutta poliisi teki sen aivan tietoisesti. Vielä palon kestäessä sosiaalisessa mediassa alkoi levitä huhu, kuinka maahanmuuttajat ja pakolaiset olisivat teon takana. Vaikka asia kiellettiin poliisin toimesta, kiihkokohkaajat saivat  maahanmuuton ja -muuttajat teon motiiviksi ja syyllisiksi jokatapauksessa. Joku oli kuulemma suuttunut arkkipiispan samana päivänä lausumasta, maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuneesta, lausunnosta. Tai sytyttäjällä oli mielenterveysongelmia, joita ei oltu hoidettu koska kaikki rahat menevät mamujen hyysäämiseen..... jne. jne.

 

Jotenkin alkaa tuntua, että näillä maahanmuuttokriitikoilla alkaa mopo keulia hieman liikaa. Ihan kaikki paha, mikä tässä maailmassa tapahtuu, ei ole aina maahanmuuttajien, pakolaisten eikä edes islamin vika. Uskokaa tai älkää. Kirkko olisi hyvin suurella todennäköisyydellä poltettu vaikka Suomen rajat olisivat olleet kiinni talvisodan päättymisestä asti. Tai itse asiassa, se olisi todennäköisesti poltettu jo paljon aikaisemmin, sillä silloin olisimme vielä nykyistäkin sisäsiittoisempia.

 

Kaikesta huolimatta palosta seurasi jotain hyvääkin. Ja se hyvä on yhteisöllisyys. En ole varmaan puhunut ylivieskalaisten kanssa niin paljon kuin tänään, päivä tuhopolton jälkeen. Ihmiset , jopa aivan tuikituntemattomat, ovat tulleet juttelemaan ja purkamaan sitä kautta pahaa oloaan. Kirkon raunioille ja sieltä pois vaeltaa hiljainen, harmaa väki. Joka on menettänyt jotain suurta. Ihan jokainen.