2. huhti, 2016

Riki Sorsa

Rita Tainola kirjoitti tänään Ilta-Sanomiin kyyneleitä pursuavan ennakkomuistokirjoituksen Riki Sorsasta. Sorsa oli soittanut Tainolalle ja kertonut, että hänen hänen keuhkosyöpä on levinnyt eikä sitä voi enää leikata. Lääkärit olivat antaneet elinaikaa kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Riki ei tiennyt näkeekö hän enää juhannusta. Tainola kirjoittaa, että Riki lohduttaa häntä kun hän puhkeaa itkuun, että älä Rita itke, me tapaamme vielä. Emme välttämättä enää juhannuksena, mutta ennen sitä. Kyynel.

Ei kenenkään pitäisi tietää kuolevansa jonkun tietyn ajan jälkeen/kuluessa. Siksi ymmärrän ja suren Riki Sorsan kohtaloa. Suren, vaikka tuo edellä mainittu Tainolan ennakkonekrologi lähinnä oksettaa. Tainola kirjoittaa omasta surustaan, ei siitä, minkälaisen paineen alaisena Riki tai hänen perheensä joutuu elämään juuri nyt.

Riki Sorsa on liittynyt hämmästyttävällä tavalla myös minun elämääni. Ensinnäkin, kun ensimmäinen vaimoni oli sairaalassa odottaessaan esikoistytärtäni, Sorsan vaimo oli samassa huoneessa. Siellä me Rikin kanssa, tulevina isinä, olimme aivan yhtä pihalla kaikesta mikä oli odotettavissa.

Työskentelin tuolloin Finnjet Linessä joka myi ja markkinoi Suomen parhaimman laivan ikinä, GTS Finnjetin, matkoja. Silloinen pomoni oli Riki Sorsan lapsuuden ystäviä. Hän oli pyörinyt aikoinaan niin Sorsan kuin Hjallis Harkimon kanssa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ei siis liene suuri yllätys, että Riki esiintyi Finnjetillä aika usein.

Ja koska itsekin matkustin työni puolesta laivalla paljon, osuin Rikin kanssa melko usein samalla reissulle. Muistan hänet myymässä levyjään itse laivan aulassa ja playbackkeikoista Finnjetin tanssisalongissa. Joissa olin mukana itsekin. Toimin ainakin kahdella risteilyllä Rikin "valomiehenä", eli vastasin siitä ainoasta spotista mikä käytössä oli. Palkkiona oli aidolla omistuskirjoituksella varustettu LP ja tietty status muiden risteilymatkustajien parissa. "Tunneksä Rikin.......?" Ja tottakai minä tunsin.

Ei pitäisi unohtaa sitä, että Riki on tehnyt myös paljon musiikkia. Kuka voisi unohtaa Reggea OK-, Muuttohaukka- tai Haaveissa vainko oot mun -biisejä. Uskoisin, että nuo biisit liittyvät aika monen suomalaisen elämään.

Siksipä se, että jälleen kerran olemme menettämässä yhtä omaan historiaani, vaikkakin väljästi, kuuluvaa laulajan, tuntuu pahalta. Joten Riki, jos luet tätä, ajatukseni ovat kanssasi. Tiedän ettei se paljoa auta, mutta haluan jakaa tuskasi.

Hyvää matkaa. Minne sitten ikinä oletkaan menossa.