22. huhti, 2016

Unelman perässä

Aika monelle lukijalleni lienee käynyt jo selväksi se, että olen muuttamassa. Ja jopa se, että olen muuttamassa peräti ulkomaille. Jollei joku sitä vielä tiedä, niin kyllä, olen muuttamassa toukokuun alussa ulkomaille. Toistaiseksi pysyvästi.

Kyseinen muutto on herättänyt hyvinkin erilaisia mielipiteitä, kysymyksiä ja näkemyksiä. Koitankin siis tällä kertaa valottaa hieman sitä, miksi moiseen ratkaisuun päädyin, mitä siltä odotan ja mitä pelkään.

Lyhyesti sanottuna muutan siksi, että mä voin. Ja tämä ei pidä sisällään mitään taloudellista pullistelua siitä, että minulla olisi rahaa niin että ranteita pakottaa. Ei suinkaan. Itseasiassa rahallinen panos muutossa ei ole edes kovin suuri. Eniten rahaa kuluu siirtymiseen paikasta A paikkaan B, varsinkin kun joudut hankkimaan kuljettimen. Sitä tarvitset siihen, että saat vähäiset omistamasi tavarat siirtymään mukanasi. Eikä laiva- tai ajomatkat nekään ilmaisia ole. Muutoin muuttaminen on muuttamista. Se, että kohde sijaitsee jossain toisessa maassa, ei siihen vaikuta. Samalla tavalla pakkaat, purat, siivoat vanhan kämpän, luovutat avaimet, otat uuden kämpän vastaan etc.

Muutan siksi, että mä voin. Minulla ei ole esteitä työn puolesta. Olen eläkkeellä ja eläkeyhtiölle on aivan sama, minne eläkkeeni maksavat. Minulla ei myöskään ole suurempia siteitä mihinkään paikkakuntaan Suomessa. Ja vaikka jonnekin olisikin, aina voi käydä kylässä. Puolin jos toisin.

Lapset ja lapsenlapset jäävät Suomeen. Niin jäävät, mutta tämänhetkinen etäisyys, noin 550 kilometriä on henkisesti paljon suurempi kuin tuleva. Ja tähän pätee aivan sama vierailusääntö kuin edellä.

Kuinka sä uskallat? Oletpa sinä rohkea! Mitä jos jotain sattuu? Ei, en ole rohkea. En mielestäni ole ottamassa edes kovin suurta riskiä. Jos jotain sattuu, sitten eletään sen kanssa. Koitetaan selvitä sattumuksesta niin hyvin kuin mahdollista. Ja sattumuksiin voi aina ainakin yrittää varautua. Silloin niihin on helpompi suhtautua jos/kun niitä tulee.

Mitä jos et viihdykkään? Niin no, mitä sitten? Sitten joko vaihdetaan sijaintia tai tullaan takaisin Suomeen. Ei se sen kummempaa ole.

Entä oletko ajatellut sitä, että olet vieraassa maassa aivan yksin? Etkö pelkää yksinäisyyttä? Pelkään. Tottakai. Ei kenenkään pitäisi olla aivan yksin, eikä tuleva kielimuuri ainakaan ystävyyssuhteiden rakentamista helpota yhtään. Mutta toisaalta, ei niitä kavereita täällä Ylivieskassakaan ihan jonoksi asti ole ollut ja mitä olen kuullut, kohdemaassa ihmiset ottavat verrattain helposti kontaktia. Miettikääpä, kylään pamahtaa asumaan ulkomaalainen, vaaleatukkainen tyyppi, joka kävelee pitkin poikin raitteja pienen koiransa kanssa. Kiinnostaisiko sinua mennä juttelemaan sen kanssa? Varmasti, vaikka kyläläiset ovatkin ulkomaalaisiin tottuneita.Mutta kun toi on muuttanut tänne.....

Edellä oli muutama kysymys joihin olen törmännyt kun olen kertonut muutostani. Osa niistä on ollut ihan aiheellisia huolia, osa taasen enemmänkin ihmetteleviä. Moni kysymys/ihmettely/varoituksen sana on jäänyt pyörimään mieleen, joka on yksi syy siihen, miksi tämän blogitöräyksen kirjoitan.

Itsestäni tuntuu juuri nyt, vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä, siltä, että toteutan kerrankin asian, josta olen unelmoinut. En edes muista milloin ensimmäisen kerran tokaisin, että kun joskus vihdoin saan eläkepäätöksen käteeni, niin minusta ei näy kuin auton takavalot kun hilpaisen menemään Suomesta. Ja ainakin siitä asti tämä muutto, joka on nyt toteutumassa, on ollut suuri unelma. Onko se niin väärin, että yrittää toteuttaa omia unelmiaan?

Mitä sitten haen muutolla? Haen parempaa elämänlaatua. Haen lämpöä, haen uusia kokemuksia, haen uusia näköaloja ja uusia ystäviä. Haen siis aika paljon ja aika suuria asioita, mutta jos noita tavoittelee hiljalleen, pala kerrallaan, ne saattavat jopa toteutua. Ja jo tuo usko siihen, että tulevaisuudessa on jotain parempaa odotettavissa ja/tai näkyvissä, on minulle suuri askel eteenpäin. Vaikken ole vielä edes muuttanut. En nimittäin muista milloin olisin nähnyt tulevaisuuden positiivisena. Tai ylipäänsä edes nähnyt tulevaisuutta. Siksi olen jo nyt onnellinen päätöksestäni.