12. touko, 2016

Muuttoja

Kuten ehkä huomaatte, sivujen ulkoasu, ja jopa sisältö, on muuttunut jonkin verran. Se ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pääaihe, vaikkakin otan palautetta uudesta ulkoasusta vastaan hyvinkin mieluusti. Kuin myös sisältötoiveita. Haluatko minun kirjoittavan Suomen asioista vai kerronko elämästämme täällä uudessa kotimaassamme? Kommentoida voi niin kommettisivujen kautta, tai kuten monet tietävät ja ovat tehneetkin, sähköpostitse jarih@jarih.fi.

Tässä kirjoituksessa kerron kuinka muuttomatkamme tänne Kroatiaan Rockyn kanssa meni. Valitan jo näin etukäteen sitä, että jutusta saattaa tulla pitkä, mutta koitan käydä siinä läpi niin omat kokemuksemme kuin samalla antaa muutamia vinkkejä automatkaa Eurooppaan suunnitteleville.

Saksa. Kaikki toimii autobahneilla. Bensa ja muu palvelu on selkeästi kalliimpaa Raststätteillä verrattuna siihen, että malttaa ajaa pikkasen ulos itse moottoritieltä. Jos sinun pitää käydä vessassa etkä halua ajaa pois autobahnilta, niin varaudu siihen, että vessa maksaa 0,50 euroa. Käteisellä. 

Liikenne Saksassa on järisyttävä. Meille sattui kaksi seisovaa, yli 20 kilometrin, jonoa Pohjois-Saksassa, joissa vietimme yhteensä noin 1,5 tuntia. Tämä kannattaa ottaa huomioon kun suunnittelee esim. päivittäisiä ajomatkoja. Keski-Saksa meni jonottamatta ja kunnon vauhdilla, mutta Munchenin ohitus oli täysi katastrofi. Jonoja oli sinne sun tänne. Ihan jokainen tie oli täynnä autoja, silminkantamattomiin.

Saksan vapaista nopeuksista autobahneilla on monia tarinoita. Toki ilman rajoituksia voi vieläkin ajaa, mutta aika harvassa nämä pätkät ovat. Joka on tietty ymmärrettävää suurien liikennemäärien takia. Mitsu otti muuten 160 km/h parhaimmillaan. Mutta vapaita nopeuksia siis löytyy. Nopeusrajoitusten kanssa Saksassa tunnutaan olevan vähän niinkuin, että ne ovat suosituksia. Jos rajoitus on vaikka 130 km/h, niin ohittajia, ja melkoisella vauhdilla ohittajia, riittää kyllä.

Ai niin, rajaylitykset ovat nykypäivänä hienoja. Et edes huomaa tulleesi uuteen maahan ellei puhelin ilmoittaisi, että "tervetuloa siihen-ja-siihen maahan". Varsinaisia rajatarkastuksia ei EU:n sisällä ole. Ei ole edes rajoja. Me jouduimme näyttämään passejamme Rockyn kanssa tasan yhden kerran koko reissun kanssa, ja se oli kun saavuimme Kroatiaan. Kroatia on EU -maa, muttei kuulu Schengen -alueeseen.

Itävalta on teiden puolesta vähän niinkuin Saksa, mutta liikenettä oli ainakin meillä huomattavasti vähemmän kuin Saksassa. Itävallassa on tunneleita, tunneleita ja sitten vielä tunneleita. Jopa siirtyminen Itävallasta Sloveniaan tapahtuu tunnelissa. Kun sitten pomppaat takaisin maan pinnalle tunnelin jälkeen, puhelin piippaa, että "tervetuloa Sloveniaan". Tunnelissa ajo on muuten Rockyn mielestä maailman pelottavimpaa.

Muutoin Itävalta yllätti. Se yllätti nimenomaan kalleudellaan. Ensinnäkin sinun piti ostaa vinjetti ennenkuin saavut edes maahan. Sitten matkan varrella oli vielä tietulleja niin moottoriteille kuin tiettyihin tunneleihin. Meidän budjetti natisi aika mukavasti jo näiden Itävallan maksujen takia.

Mutta maisemat olivat upeita. Oli alppeja, oli muutoin vaan korkeita mäkiä. Mutta hienoja kaikki. Ja siksipä kun edellämainitun tunnelin jälkeen saavuimme Sloveniaan, maisemat pettivät. Ei ollut enää yhtä nättiä kuin Itävallassa...... Ei, vaikka odotin ettei ne maisemat nyt niin kauheasti olisi muuttuneet.

Sloveniaankin piti ostaa vinejtti ennen rajaa. Tarra maksoi enemmän kuin Itävallan vastaava, mutta tietulleja ei ollut lainkaan. Loppumatkan kohti Kroatiaa ajelimme tosin pikkuteitä pitkin, joissa korkeuseroa ja mutkia oli vähintäänkin riittävästi. Sloveniassa ei sitten muuten kannata luottaa eri karttapalveluiden tarjoamiin tienumeroihin suunnistaessa, koska niitä numeroita ei näy missään opasteissa. Me pyörisimme varmaan vieläkin Sloveniassa jollei jossain kyltissä olisi lukenut Rijeka/HR. Itävallassa ja Saksassa nuo tienumerot ovat ehdottomasti paras suunnistuskeino.

Ja sitten Kroatiaan, uuteen kotimaahan. Ota lappu kun aloitat reissusi moottoritiellä. Ota siis vain lappu, tässä kohdin ei tarvitse maksaa vielä mitään. Ja sitten eikun nokka kohti minne ikinä oletkin menossa. Opasteet ovat hyvät, tiet ovat hyvät eikä liikennettä ole juuri nimeksikään. Jopa ne tienumerot pelittävät taas. Ja kun ensimmäisessä opasteessa lukee joku nimi, kannattaa odottaa varsinaista poisajo-opastetta, koska siinä on useampi kylä/kaupunki jonne liittymästä pääsee.

Lappua, jonka otit, ei kannata sitten haudata minnekään kauhean syvälle. Tarvitset sitä sitten kun poistut moottoritieltä. Meidän reissu Slovenian rajalta tänne lähelle Splitiä maksoi muuten about 20 euroa.

Siinä siis tarinaa reissusta. Tulevaisuudessa tässä blogissa tullaan käsittelemään enemmänkin niitä kommervenkkejä ja pikku sattumuksia joita eläminen Kroatiassa tarjoaa. Huomenna on mm. luvassa tarina siitä, kun kävin poliisin luona koittamassa rekisteröidä itseni maahan.