14. touko, 2016

Tärkeä päätös

Näyttää näitä bloggauksia tuleva nykyään päivittäin. Johtuu varmaan siitä, että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Ja koen vielä asiakseni raportoida niistä teille. Sorry siis siitä.

Ennenkuin mennään otsikossa luvattuun tärkeään päätökseen, sääpäivitys. Sehän teitä kumminkin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä mittari näyttää 18 astetta, aurinko paistaa ja taivaanrannassa, vuorien päällä, on pilviä. Eli suomalaiselle semmoinen peruskesäpäivä, näille paikallisille näemmä lähes pakkaseen verrattava lämpötila. Ainakin jos katselee pukeutumista. Kroaatit kulkevat toppaliivit päällä ja farkut/verkkarit jalassa. Hyvä etteivät ole pipoja ja hanskoja kaivaneet esille.

Itsekin tosin katsoin myös aamulla, että jaahas, ei ole aivan tappokuuma. Niinpä päätin, että kun käyn kaupassa, tällä kertaa lauantain kunniaksi ihan tuossa meidän paikallisessa, pukeudun shortseihin ja huppariin. Väärin, väärin ja vielä kerran väärin.

Kun se aurinko paistaa, niin se paistaa oikeastaan ihan suoraan alas. Se ei siis kurki pikkaisen horisontin yläpuolelta, vaan mollottaa suoraan pääsi päältä. Ja kun se paistaa noin, se on kuuma. Hyvin kuuma. Siksi musta huppari ei todellakaan ollut paras vaihtoehto edes sille 10 minuutin kävelymatkalle, joka minulla on kauppaan/rantaan. Mutta kaikesta oppii. Tästäkin. Kait.

Shortseja olen luvannut pitää aina tuonne lokakuun alkuun. Keskeytymättä. Lupasin myös tosin vaihdella niitä, eli en tule kulkemaan koko kesää samoissa shortseissa. Mutta mietin pitkään ennenkuin seuraavan kerran puen päälleni mustan hupparin.Kenties joku sadepäivä?

Ja sitten siihen suureen päätökseen. Kävin kauppareissulla kahvilla baarissa, josta tulee hyvin suurella todennäköisyydellä kantapaikkani. Ensinnäkin se sijaitsee aivan suoraan meren rannalla, eli terassilta voisi periaatteessa hypätä suoraan uimaan. Toisekseen terdellä oli useita puutarhakeinuja, joissa kiikutellen oli todella miellyttävää nauttia aamukahviaan. Ja kolmanneksi, siellä on tarjoilija Jako!

Jako kysyi, että olenko saksalainen vai britti. Nuo näyttävät muuten olevan ne eniten käytetyt arvaukset alkuperästäni. Mutta kun hän kuuli, että olen Suomesta, riemu oli suuri. Jako tunnisti suomalaisen säveltäjän Sibelinskon, jota kuuntelee kuulemma nupit kaakossa kotonaan. Lisäksi hän tiesi, ettei suomalaiset ja venäläiset tule oikein hyvin toimeen, teillähän oli se sotakin? Ja kun sanoin, että näin on, pöytään ilmestyi olut. Jakon piikkiin. 

Jako on hieno mies. Hän ei oikein puhu englantia, joten keskustelumme soljui englannin, saksan ja kroaatin suloisella sekamelskalla. Taisi siinä muutama sana italiaakin olla mukana..... Mutta ymmärsimme toisiamme. Kait. Ja tämä liittyy taas kerran siihen suomalaiseen kielten opetukseen. Meillä ei Jakon kanssa ollut kieliopista missään kielessä minkäänlaista käsitystä, mutta asia tuli selväksi. Enkä ajatellut kertaakaan possessiivisuffikseja.

Jakoon liittyy myös se suuri päätökseni. Joka on siis se, että kumpi "paikallisesta" jalkapalloseurasta tulee olemaan suosikkini. Kysyin Jakolta, että kumpi seuroista, Hajduk Split vai RNK Split on hänen seuransa. Hän ei edes tunnistanut RNK:ta, mutta Hajdun is the life! Ja tällä siis mennään.

Hajduk is the life! Sarja päättyy tänään, mutta kunhan se taas syksyllä pyörähtää käyntiin, kait se on ihan pakko käydä katsomassa peli tai kaksi. Ja ostaa jotain tyhmää fanikrääsää...... Josta tuli mieleen, jos jollakulla on ylimääräinen Suomi -pelipaita, vaikka jääkiekko-sellainen, tarjotkaapa sitä allekirjoittaneelle. Olisi niin mukavaa riiputtaa sitä tuolla parvekkeella.