16. touko, 2016

Liikenne

Yksi asia, josta minua varoiteltiin ennen muuttoa, oli liikenne. On kuulemma villin lännen touhua, liikennesäännöt ovat lähinnä ohjeelliset jne. Seuraavassa omat näkemykseni ja kokemukseni liikenteestä ajeltuani täällä nyt muutaman päivän, mutta sitä ennen perinteiseen tapaan säätiedotus.

Tämä tiedotus alkaa vaan muuttua tylsäksi, kun aina on aurinkoinen keli, muutamia kumpupilviä taivalla ja lämpötila kahdenkymmenen paikkeilla. Tätä samaahan se on ollut lähes joka päivä. Paitsi, että eilen sunnuntaina oli "sateinen" päivä, eli taivaalta tuli muutama sadekuuro. Muutoin hyvinkin tummat pilvet kiertelivät ympäristössä ja paikallinen säätiedotus lupaili ukkosta. Ei tullut ukkosta eikä oikein jaksanut sataakkaan.  Yöllä tuuli sitten niin, että piti kolmen aikaan oikein nousta sulkemaan parvekkeiden ovia, jotka olivat olleet raollaan. Ja nimenomaan parvekkEIDEN monikossa, sillä niille, jotka eivät tiedä,  residenssissäni on peräti neljä parveketta!

Mutta siis siihen liikenteeseen. Aloitetaan vaikka teistä (perussana on siis 'tie'). Yleisesti ottaen niiden kunto on hyvä, varsinkin pikkaisen suuremmilla teillä. Nyrkkisääntönä voidaan kait sanoa, että mitä pienemmälle tielle mennään, sen heikommassa kunnossa se saattaa olla. Ja kun puhun pikkuteistä, puhun siis kylän/kaupungin keskustassa/asuinalueella olevia katuja/kujia/asuinkatuja. Huono kunto tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että nämä tiet ovat samassa kunnossa kun suomalaiset valtatiet. Jotka, ainakin maan läpi ajaessani noin viikko sitten, olivat paikoitellen aivan järkyttäviä.

Teitä kunnostetaan ja rakennetaan täällä koko ajan. Tässä meidän hoodeilla on meneillään moottoritien laajennus Splitiin, joka tulee lyhentämään ajoaikaa reippaasti. Nyt kun tie on vain kaksisuuntainen, se saattaa ruuhkautua kuulemma ajoittain aika pahoin. Varsinkin kun siellä liikenteen seassa sokkailevat vielä tienrakennusautot. Uutta tietä tarvitaan, sillä liikenne lentokentältä varsinaiseen Splitin kaupunkiin vie juuri tätä nimenomaista tietä pitkin.

Ajotyyli täällä näyttää olevan eteläeurooppalainen. Joka tarkoittaa sitä, että stop -merkki ei välttämättä tarkoita sitä että sen eteen pitäisi pysähtyä ja 40:n rajoitus, kolmestakympistä nyt puhumattakaan, on vain numeroita. Varsinkin kun tie on tyhjä eikä edessä ole kukaan suomalainen urpo "lisää bassoa" -Mitsullaan koittamassa  noudattaa säännöksiä edes himppasen. Tai oikeastaan, juuri tänään kun taas ajelin pitkin poikin tuolla kylillä, totesin, että antaa mennä. Liikennesäännöt ovat ohjeita. Ja jos tuntuu siltä, ettei kukaan nää tai välitä, niin pääasia on, että liikenne sujuu. Ja hyvin pärjäsin!

Yksi asia erottaa nämä paikalliset suomalaisautoilijoista selkeästi. Ja se on kohteliaisuus. Jos olet kääntymässä vaikkapa vastaantulevan kaistan yli vasemmalle, eipä siinä kauhean kauaa tarvitse vilkuttaa, kun vastaantulevista joku hiljentää ja antaa tietä. Tien antamisesta saatetaan ilmoittaa myös äänimerkillä.

Tuo kohtelias liikennekulttuuri ei ole toki  mikään kroaattien erityispiirre, riittää kun siirtyy Suomesta lahden yli Ruotsiin niin kulttuuri muuttuu jo tuolloin paljon sallivammaksi. Saksasta nyt puhumattakaan. Ehkäpä näissä liikenteen sivistysmaissa on todettu se, että kukaan ei hyödy punainen niska kyyryssä "omista oikeuksista" kiinni pitämisestä. Se, että annat sille vasemmalta, vaikkapa jopa kolmion takaa, tulevalle autoilijalle tilaa siihen eteesi, ei hidasta sinun matkaasi ollenkaan. Ei, vaikka "se perkele tulee vasemmalta ja mä oon oikeassa!"

Autokanta on täällä kirjavaa. On tuliteriä katumaastureita ja aivan normiautoja, ja sitten on myös jonkinlaisia liikkuvia muinaismuistoja. Ensimmäistäkään huippu-superökyautoa tai Ladaa en ole nähnyt. Eipä ole siis jurikaan hävettänyt ajella rumalla, mutta toimivalla, "lisää bassoa" -Mitsullani, se sulautuu ihan nätisti muiden autojen joukkoon. Mutta kun ihmisellä pitää olla haaveita, ja minä olen jo yhden suuren sellaisen toteuttanut muuttamalla tänne, on kait ihan pakko kehittää joku uusi. Nyt en sitten todellaan tarvitse mitään moraalisaarnoja tai järkiperusteluvaatimuksia haavelleni. Kunhan haaveilen.

Minun uusi haave alkaa olla näemmä avoauto. Eli auto, jossa on rättikatto, joten sillä voisi ajella myös talvella. Ja kesäisin tukka hulmuten pitkin rantabulevardeja..... Rocky korvat hulmuten pelkääjän paikalla....... Ei välttämättä niin käytännöllinen, mutta haave. Sitäpaitsi, vieraita olisi kiva hakea moisella kentältä. Ja jos eräs pariskunta saa oman unelmansa pienestä gasthaussista Saksassa toteutumaan, niin vähänkö olisi päheetä karauttaa kylään tuolla avokilla.......