23. touko, 2016

Kohtaamisia

Kastel Stari, Splitsko-Dalmatinska, Hrvatska raportoi. Maanantai, 23.05.2016, aurinkoista, ohutta yläpilveä, lämpötila 23 astetta. Odotettavissa iltaan asti, voimistuvaa tuulta, hieman lisää pilvisyyttä ja mahdollisesti ukkoskuuroja. Ukkoskuurot lisääntyvät sitten kohti tiistaita mentäessä. Säätiedotus päättyy tähän.

Aamupäivä on olllut kohtaamisia täynnä. Ensimmäinen niistä oli jopa hieman pelottava. Ainakin minun mielestäni.

Kuten olen kertonut, täällä koirat ja kissat jolkottelevat osittain vapaina. Pääsääntöisesti ne ovat kuitenkin pihoilla, vapaina tietysti, mutta sillä tavalla aidattuina etteivät pääse pois. Joka onkin ihan mukavaa kun puolen metrin päässä sinusta, aidan takana, haukkuu kaksi pitkäkarvaista, aivan jäätävän kokoista susikoiraa. Alkuun tämä hirvitti ihan pikkaisen niin minua kuin Rockya, nykyään ohitamme ihan-mitkä-haukkuvat-koirat-tahansa yleensä niitä pahemmin huomioimatta. Sitäpaitsi alamme jo tietää ne talot, joiden pihalla näitä häiriköitä asustelee, joten ne eivät enää pääse yllättämään.

Paitsi tänään. Muutaman talon päässä kotoamme asuu koira, jonka rotua en kyllä tunnista. Kooltaan se on ehkäpä pikkasen Roksua suurempi, ei paljoa mutta hieman. Se on ollut kiinni tähän asti ja louskuttanut sieltä narun päässä. Vaan eipä ollut tänään......

Naapurikoira tuli kuin ohjus aidan viertä ja portista ulos suoraan Rockyn eteen. Aluksi herrat (?) haistelivat toinen toisiaan, mutta sitten naapurilla napsahti. Ja Rocky, joka on vanhemmiten ärhäköitynyt varsinkin muita uroksia kohtaan, ei jäänyt yhtään pahemmaksi. Äristiin, näyteltiin hampaita ja muodostettiin semmoinen koiraa pölisevä, pyörivä kasa. En tiedä pääsikö kumpikaan oikein kunnolla puremaan toista, vai oliko se edes tarjoituksena, mutta pikkaisen pelästyin. Siis minä, Rocky ei todennäköisesti yhtään.

Nappasin Rockyn syliin, jossa se tietysti jatkoi ärinäänsä, ja naapuri koitti pomppien päästä sylissä olevan koiran kimppuun. Seuraavan liikkeen olin suunnitellut juurikin näiden tilanteiden varalle, ja ainakin tällä kertaa se toimi.

Suuntasin sellaisen suomalaisen jalkapallon vähintäänkin kakkosdivisioonan tasoisen, hillityn ulkosyrjän potkun pomppivan naapurikoira kylkeen. Ei liian lujaa, mutta sen verran napakan kuitenkin, että asia tuli selväksi. Että nyt on syytä lopettaa. Ja niinpä tämä riitapukari lopettikin, kipitti aidan taakse ja jatkoi länkytystään siellä. Tilanne oli ohi. Ilman suurempia fyysisiä vahinkoja kummallekkaan. Tutkin nimittäin Rockyn heti siinä sylissä, eikä ainakaan siltä löytynyt minkäänlaisia haavoja tai puremia.

Ja niistä traumoista. Minä olin tapahtuman jälkeen aivan poissa tolaltani, tutkin jokaikisen pihan mahdollisten irtiolevian koirien varalta, kurkin olkani yli edellämainitun riitapukarin mahdollisen paluun varalta ja katselin kaikkia, jopa hihnassa vastaantulevia koiria, vähintäänkin epäillen. Ja mitä teki Rocky? No, meni tietysti moikkaamaan häntä heiluen ensimmäistä vastaantulevaa koiraa. Ikäänkuin mitään riitaa ei olisi ikinä ollutkaan...... Kuvassa ollaankin sitten jo aamukahvilla paikallisessa. Kuuma on toki mutta mistään koiratappelusta on tuskin enää edes muistoja. Omituinen otus.

Vaan eipä päättyneet aamuisen kahvireissun kohtaamiset tähän. Käytiin nimitttäin kaupassa paluumatkalla. Koska se lihakauppareissu oli viimeksikin ollut niin mukava, käytiin siellä. Ja sitten tuossa pikkasen isommassa lähikaupassa.

Juuri kun olin päässyt kirjoittamasta, että kassaneitiosasto on täällä hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin Ylivieskassa, niin eipä olisi tätäkään faktaa kannattanut julistaa lopullisena totuutena. Kaupassa oli tänään nimittäin yksi nuori neito kassalla, toinen liha/juusto/yms. tiskin takana ja yksi ihan vaan muuten hengailemassa myymälässä. Ja kun tulin kysyneeksi koiranruuan sijaintia siitä  päästiinkin sitten luontevasti jutulle. "Pitäisi opetella tämä teidän kieli", "Se on hyvin vaikeaa ja hankalaa. Ootko ajatellut mennä kursseille?" "Ei, olen ajatellut opetella kielen kiusaamalla teitä täällä kaupassa." "Juu, se voi olla viisain tie." Kaikki tuo toistaiseksi englanniksi, mutta jossain välissä aivan varmasti paikallisella.

Voi tyttöraukat! Eivät tienneet mihin joutuvat.......