24. touko, 2016

Lihatiskillä

Aloitetaan tällä kertaa syötöllä suoraan lapaan; meillä sataa vettä ja lämpöä on vain viitisentoista astetta. Eli nyt voitte aloittaa sen "meillähän on täällä Suomessa lämpimämpää ja aurinkoisempaa, kannattiko sinne nyt sitten lähteä ollenkaan" -länkytyksen. Olkaa hyvät.

Sitten tämänpäiväiseen kauppareissuun. Kävin tänään ns. perusostoksilla tuolla Konzum -nimisessä suuressa marketissa. Silloin kun en tarvitse mitään suurempaa tai ihmeempää, koitan suosia näitä lähikauppoja ja pekaroita (perussana siis pekara) eli leipomoita, mutta tänään ajelin siis markettiin.   

Ja jälleen kerran hämmennyin. Seisoskelin todella pitkän lihatiskin edessä aivan yksin, herra lihamestari kun oli takahuoneessa suuren kirveen kanssa tekemässä jotain jollekin lihalle. Ja sitten tiskille saapuu toinen asiakas!

Eikä siinä mitään, kyllähän siihen tiskille mahtuu, niinkuin sanottu se tuossa Konzumissa on todella pitkä. Suomessahan tämä paikalle pelmahtanut asiakas olisi luonnollisesti kunnioittanut minun näkymätöntä reviiriä ja jäänyt kiltisti odottelemaan vuoroaan sellaisen kunnioittavan välimatkan päähän. Mutta eipä täällä!

Rouva joka siihen lihatiskille saapui, käveli lähes kiinni minuun. Kun hän lähestyi määrätietoisin askelin, ehdin jo ajatella, että hänellä on jotain asiaa. Mutta ei, rouva tuli ihan vaan odottelemaan omaa vuoroaan noin 40 senttimetrin päähän minusta! Ei noin voi tehdä, ei kerta kaikkiaan vaan voi! Minulla on oma lähiavaruuteni, johon ei lupaa kysymättä tulla! Suomessahan tuollainen lähestyminen olisi laskettu tietyissä piireissä seksuaaliseksi häirinnäksi ja siitä olisi valitettu vähintäänkin Korkeimman Sanan Neuvostoon (Sisäpiirijoke. Sorry).

Häkellyin asiasta niin paljon, että kun lihamestari saapui palvelemaan meitä, annoin oman vuoroni rouvalle, vaikka olin ollut eka! Varmaan siksi sain ao. rouvalta naapurikassalta vielä sangen kauniin hymyn, kun makselimme omia ostoksiamme.

Mutta sitten ötököihin. Olen ihmetellyt kun käsivarsiin ja jalkoihin on ilmestynyt sellaisia hyttysen pureman näköisiä paukamia. Ei paljon, mutta kuitenkin niin että niitä on joutunut raaputtelemaan. Olen tonkinut ja perannut jopa Rockyn turkkia että löytyisikö sieltä jotain öttiäisiä, jotka sitten yö pimeinä hetkinä käyvät ruokailemassa ihollani. Eilen jutellessani alakerran naapurini kanssa tuossa pihalla sujuvasti englannin-saksan-italian-kroaatin-suomen sekoituksella, asia tuli käsittääkseni puheeksi. Tai tulikin, ja kuulin että kysymys on hyttysistä. Asun nimittäin seudulla, jossa on jonkunverran vihreää puuta/pensasta ja jopa vettä. Ja mikäs hyttyäisille parempaa kasvualustaa olisi!

Illalla sitten, katsellessani kaikessa rauhassa Uutta Päivää televisiosta, oveen kolkutettin. Yksi huvittava yksityiskohta tähän väliin, minun piti muuttaa Kroatiaan asti huomatakseni, että pystyn katselemaan UP:n tulevat jaksot ennakkoon Yle Areenasta...... No, tämä samainen naapuri oli käynyt kaupassa ja toi minulle tuossa kuvassa olevan hyttyskarkoittimen. Kertoi vielä, että hän on testaillut erilaisia juttuja, mutta todennut juuri tämän merkin parhaimmaksi. Kiitos kiitos. Ja eipä muuten hyttyset pahemmin surranneet viime yönä. Eikä uusia paukamia ilmestynyt. Hah! Siitäs saitte.

Ai niin, tuohon blogin avaamaan länkytysehdotukseen vastauksena, että kannatti. En ole katunut päivääkään.