30. touko, 2016

Touhuviikko

Suomessa on kuulemma tänään julkaistu taas rankinglistoja lukioiden paremmuudesta. Tuolla listalla on oma lukioni, Ressun lukio, sjoittunut säännönmukaisesti ja poikkeuksetta aivan kärkipäähän. Ja onko se nyt suurikin ihme. Katsokaa tuota oheista kuvaa. Siitä heijastuu Ressun lukion perinteinen älykkyys ja menestys. Kuvasta, ja varsinkin siinä olevista oppilaista, suorastaan loistaa usko tulevaisuuteen. Kun isänmaa on annettu tuon porukan käsiin, ei Suomella ole mitään hätään. Kuvassa on muuten myös legendaarinen äidinkielenopettaja Hannu Rajas, jolle on mm. Facebookiin perustettu aivan omat fanisivut. 

Mutta asiaan. Kävimme Rockyn kanssa perinteisen aamulenkin, kahvilla ja kaupassa. Katselin ennen lähtöämme kelejä ja totesin, että pilvistä on ja tuuleekin mukavasti, eli aurinkolaseja ei tarvita. No eipä! Päästyämme rantaan aurinko möllötti lähes pilvettömältä ja tuulikin oli tyyntynyt. Hikeä pukkasi ja kyllähän ne aurinkolasitkin olisivat olleet ihan kivat. Lämpöä on juuri nyt 26 ja sitä tuulta vain 9 km/h.

Juuri kun olen saanut jo aiemmissa jutuissa mainitsemani rutiinit rakennetuksi,  tämä alkanut viikko tuleekin olemaan sitten touhua täynnä. Eikä rutiineista liene tietoakaan. Viikolla pitäisi nimittäin käydä vaate- ja perusruokakaupoilla, pitäisi käydä vaihteeksi taas poliisilaitoksella, pitäisi käydä Splitissä parikin kertaa ja sillai/tollai.

Koko viikon aikataulu riippuu juuri nyt siitä, että milloin "virallinen kääntäjä" suvaitsee ottaa minut vastaan. Tästä viikosta on sovittu, mutta annoin vaihtoehdoiksi keskiviikon, torstain tai perjantain. Eikä siitä sen jälkeen ole kuulunut mitään. Arpoo varmaan vaihtoehtojen välillä..... Olisi pitänyt varmaan vaan kylmästi sanoa, että mä tulen silloin-ja-silloin.

Käännöksiä tarvitsen siis poliisilaitokselle, jossa minun pitää todistaa, että minulla on tuloja ja asunto. Ja tehdä tämä kroatiaksi. Esimerkiksi noiden tulojen todistaminen englanniksi ei riitä. Joten ei siis muuta kuin Splitiin virallisen kääntäjän puheille. Ja papereiden kanssa takaisin paikalliselle poliisilaitokselle. Josta saan kuulemma jonkun lapun, joka minun pitää sitten kiikuttaa Splitiin paikallisen Kelan paikallispääkonttoriin. Ja sitten mennä paikalliselle,  meidän kylän lääkärille kertomaan, että olen muuttanut tänne. Eli ees-taas-ees-taas. Onneksi minulla on huonenumeroa myöten tiedossa se, mihin minun pitää sitten tuo poliisilta saamani lappu Splitissä viedä. Etten ihan eksy byrokratian rattaisiinn.

Niinkuin sanottu, loppuviikon ohjelma riippuu tuosta Splitin reissusta. Siis siitä ekasta reissusta, sen toisen sinne paikalliseen Kelaan taidan tehdä vasta ensi viikolla, koska minun täytyy käväistä myös vaatekaupassa niitä halpoja t-paitoja hankkimassa joista kirjoitin eilen. Olen saanut muutaman super-hyper-maximarketin nimet ja osoitteet tänne aiemmassa saapumiserässä muuttaneelta Kalevilta, joka muutoinkin on autellut minua asioissa. Kiitos siis niistä tähän asti.

Perusruokaupassakin pitää käydä. Eli siis pitää hankkia perusjuttuja kaappeihin. Astianpesuaineita, vessapaperia, hyttysmyrkkyä, makaroneja, riisiä etc. jne. osv. Kyllähän sitä siihenkin yhden päivän saa kulahtamaan.... Ja ai niin, parvekkeelle, siis yhdelle niistä, pitää hankkia tuolit ja pöytä. Onhan noita hankintoja.

Rutiinit siis sortuu tällä viikolla. Ehkäpä ne pannaan uusiksi. Tai sitten ei. Ei voi tietää, eikä koko asia itseasiassa edes kauheasti kiinnosta. Joidenkin lukijoitteni, jotka ovat kertoneet odottavansa blogipläjäystä aina tiettyyn aikaan päivästä, pitää luonnollisesti ottaa se huommioon, että kun rutiinit ovat nurin, myös blogin julkaisuaika voi vaihdella. Toivottavasti tarinat Kroatian byrokratian syövereissä korvaavat aikataulun muutokset edes osittain.

Katellaan siis mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän tässä nyt mikään kiire mihinkään ole.