31. touko, 2016

Kieli

No niin. Ensimmäinen päivä "riko rutiinit"-viikosta saatu hyvin käyntiin. Ja rutiineita on jopa rikottu! 

Mutta ensin erään lukjani kysymykseen. Eli siihen, että mitä pitää huomioida jos/kun koiran kanssa tänne matkustaa. No, seuraavassa minun ja Rockyn kokemukset, tarkemmat ja ihan oikeat ohjeet löytyvät mm. Eviran sivuilta  https://www.evira.fi/elaimet/. Nyrkkisääntönä voitanee sanoa, että koiran/kissan/fretin kanssa matkustaminen on EU:n sisällä verrattain vaivatonta, paitsi jos matka suuntautuu johonkin saarivaltioon. Silloin kaikenmaailman rokotuksia, turkin (?) käsittelyjä ja pillerikuureja on selkeästi enemmän. Pelkäävät varmaan eläintautien rantautumista omalle saarelleen tai jotain. Kannattaa siis perehtyä säännöksiin tarkkaan, jos on matkalla esim. Britaniaan, Irlantiin tai Maltalle.

Myös me tutkailimme Rockyn kanssa kohtuullisen tarkkaan säännöksiä ja ohjeita ennen reissuamme tuolta Eviran sivuilta ja kuuntelimme aiemman saapumiserän kokemuksia. Totesimme, että pääasia on se, että rabies -rokotus on voimassa, Rockylla on tunnistesiru ja EU -lemmikkipassi. Tämä siis jos matkustelee EU:n sisällä eikä suuntaa noihin saarivaltioihin. Kroatian rajalla pitäisi kuulemma järjestää eläinlääkärin tarkistus jos koira/kissa/fretti on muuttamassa maahan. No joo..... Ja ai niin, noiden asioiden hankita maksoi Ylivieskassa jotain 50-60 euroa. En jaksa enää muistaa tarkkaa summaa ja Rockylla kaikenlisäksi oli valmiiksi tuo tunnistesiru.

Itse reissussa, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, kukaan ei kysynyt millään rajalla Rockysta yhtään mitään. Taisin muuten automaationa antaa Helsingin satamassa lähtöselvitysvirkailijalle niin oman kuin Rockyn passin, mutten todellakaan tiedä olisiko se ollut tarpeellista.

Kroatian raja jännitti. Olimme siis muuttamassa tänne eikä meillä mitään eläinlääkäriä ollut rajalle tilattu. Mutta eipä ollut tarpeenkaan. Se ainoa raja, jossa yleensäkään piti yhtään mitään papereita näytellä, ei ollut juurikaan kiinnostunut Rockysta eikä sen papereista. Puhumattakaan mistään eläinlääkäristä. Rajamies lähinnä naureskeli täyteen ahdatulle "lisää bassoa Mitsulle". Eli yhteenvetona, rabies -rokotus, lemmikkieläinpassi ja siru. Niillä pärjää jo pitkälle.

Sitten tuohon kieleen. Istuskelin tänään kahvilla tuolla kantabaarissani ja kuuntelin kun naapuripöytä jutteli keskenään. Ja totesin, että eihän tuota kieltä vaan kerta kaikkiaan voi oppia..... Yksi suuri ongelma kielen oppimiselle on se, ettei kroaatin kielessä voi oikein nojata mihinkään muuhun kieleen. Jos osaat enkkua tai saksaa ei niistä kroaatin kielen kanssa ole oikein minkäänlaista apua. Lainasanoja kun ei juurikaan ole. Venäjä voisi avittaa kenties vähän, mutta kun minun venäjänkielen taitoni rajoittuu "kak de la"- ja "rukih ver" -tyyppisiin lauseisiin, ei sekään paljon auta. Ja nuokin lauseet on aivan taatusti kirjoitettu väärin. 

Ja arvasitte aivan oikein, siinä naapuripöydässä istui kaksi sangen viehättävää nuorta naista. Kenties hinku oppia kieltä ja osallistua esim. heidän keskusteluihin, kumpusi tänään juuri siitä.

Eikun vakavasti puhuen. Auttaahan se yhteiskuntaan sopeutumista huomattavasti, jos puhuu paikallista kieltä. Täällä suurin osa ihmisistä puhuu toki joko englantia tai saksaa, mutta silti. Kyllä se osoittaa halua ja intoa penetroitua yhteiskuntaan kunnolla jos haluaa panostaa myös kieliopiskeluihin. Ja helpottaa varmasti myös omaa elämää vieraassa maassa. Ajatelkaapa nyt vaikka Suomessa olevia maahanmuuttajia, jos joku heistä oikeasti haluaa oppia ja käyttää suomen kieltä, niin kyllähän suhtautuminen tällaiseen tyyppiin on aivan erilaista. Eikö?

Joten, pakko lisätä to do -listalle myös kielikurssi. Tällä samaisella listalla on myös "etsi siivooja" sangen korkealla. Siivosin nimittäin tänä aamuna ihan itse osana tuota riko rutiinit -viikkoa ja vaikken edes nysvännyt kauheasti, vaan suoritin nk. miessiivouksen, aika meni kaksi tuntia. Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos siivoojan löytää helposti eikä kustannukset kohoa aivan tappiin, kyllä tätä meidän asuntoa siivoaa ihan joku muu kuin allekirjoittanut.

Eli rutiinit on rikki. Tänään siivottiin, huomenna joko käydään suurkaupassa perusostoksilla tai suunnataan Splitiin. Mutta näistä sitten jossain välissä tarkemmin.

Ihan tähän loppuun yksi huolestuttava havainto; meillä on sohva, jonka korkeus on noin 50 cm lattiasta. Rocky luonnollisesti tykkää makailla sohvalla, mutta eilisestä alkaen se ei ole enää itse hypännyt sohvalle. Se kävelee sohvan vierelle, koittaa, koittaa ja lopuksi katsoo anovasti minuun. Toivottavasti se on vaan laiskuutta eikä merkki mistään selän/jalan/tms. kipeytymisestä tai vanhuudesta......