1. kesä, 2016

Shop 'till You Drop

Sain postia. Ja nyt ammutaan kovilla! Olin näemmä unohtanut maksaa Ylivieskan kämppäni pesutuvan käytöstä kertyneet kolme euroa. Josta minua aivan oikein muistutetaan.  Jos en maksa kolmea (3!!) euroa, taloyhtiön hallitus aloittaa huoneiston haltuunoton valmistelut. Kolmen euron takia! Kaiken lisäksi olin ao. huoneistossa vuokralla. Terveisiä vaan sinne OP-Isännöintiin Ylivieskaan, hyvin te vedätte! Perintäkulutkaan eivät ole kuin 166% varsinaisesta pääomasta. Joskus aikoinaan joku olisi voinut kutsua näitä kuluja jollain muulla nimellä. Vaikka kiskonnaksi. Ajatelkaapas, jos olette auki ao. isännöitsijälle vaikka tonnin. Tuolla prosentilla velkasumma onkin yllättäen 2.660 euroa. Ja sitten jotkut ovat ovat huolissaan pikavippien korkoprosenteista.

Tekisi niin mieli katsoa kuinka pitkälle nämä pöntöt ihan oikeasti tämän kolmen (3) euron takia menisivät, mutta koska olin vuokralla enkä halua entiselle vuokranantajalleni mitään ongelmia, niin Anna-Liisa, tuo huima kolme euroa perintäkuluineen on maksettu. Et siis menetä asuntoasi.....

Tänään olen ihmetellyt sitä, että kuinka paljon hikeä ihmiseen mahtuu? Ja milloin se loppuu?. Meinaan kun meillä ei ole tänään kuin 24 astetta ja osittain pilvessä, niin siitä huolimatta pienikin liike ulkosalla aiheuttaa sen, että hikeä pukkaa. Eikö se lopu koskaan? Ja jos loppuu, niin mitä sitten tapahtuu?

Tuohon hikeen liittyy muuten tämän päivän ahaa -idea. Kirjoitin jonnekin, että olen todennäköisesti vähintäänkin Kastel Starin (eli meidän kylän), mutta melkoisella todennäköisyydellä myös koko Kastellan (tämä ympäröivä seutukunta, joka muodostuu seitsemästä samankaltaisesta kylästä tämä kuin meidän) lihavin henkilö. Mutta eihän se ole mikään ihme. Minä tulen pohjoisesta, jossa ihmisen pitää luonnostaan kerätä ruhoonsa kylmyyttä eristävää massaa, jotta selviää vuoden kylmistä ajanjaksoista. Jotka Suomessa ovat hyvin usein esimerkiksi syksy, talvi, kevät ja osittain kesä. Täällä taasen nämä paikalliset ovat hikoilleet itsestään pois tuon pohjoiselle rodulle ominaisen läskin vuosisatojen kuluessa, koska täällä hikoillaan koko ajan. Siksi siis nämä kroaatit ovat laihoja ja minä en. En ainakaan vielä. Mutta odottakaapas kunhan olen nyt asunut täällä ensimmäiset sata vuotta, katsotaan sitten. 

Vietin täysin ennakkotiedotuksen mukaisesti aamupäivän kaupoilla. Enkä nyt viitsi edes aloittaa sitä hintojen hämmästelyä, jota olen tehnyt varmaan jo kyllästymiseen asti. Sanotaanko nyt vaikkapa niin, että vaikken paljon hintalappuja katsellut kun mätin tavaraa ostoskärryihin, niin eipä sitä rahaa tavaramäärään verrattuna ihan kauheasti kulunut. Tottakai asiat maksavat, eikä köyhä eläkeläinen pysty täälläkään asumaan tyyliin "mikään ei maksa mitään", mutta kyllähän noita perustarvikkeita tuli Mitsun takakontti täyteen melko edukkaasti. Satasen euroissa sain nurin, ja se pitää sisällään 30 litraa bensaa.  Ja viisi litraa viiniä. Ja aika paljon muuta.

Piti ostella niitä t-paitoja. Ja ostinkin. Peräti yhden. Joka maksoi neljä euroa. Varmaan kallein t-paita minulle moneen vuoteen. Lisäksi ostin sukkia. En semmosia varrellisia suomisukkia enkä varsinkaan valkoisia tennissukkia, vaan niitä "pistän sukan jalkaan ja kengän siihen päälle niin kukaan ei edes huomaa että minulla on sukka jalassa" -sukkia. On niillä varmaan nimikin, mutta minä en sitä tiedä. T-paita ja sukat sisältyvät muuten tuohon edellämainittuun sataseen.

Kuten fiksuimmat lukijani ovat ehtineet jo päätellä, tänään en siis käynyt Splitissä. Vaan kävin kaupoilla. Splitiin suuntaan huomenna, sillä tarvittavat asiakirjat matkasivat ison kirkon käännöstoimistoon tänään alakerran naapurin mukana. Minä sitten käyn huomenna hakemassa ne käännettyinä. Ja sitten jatkuu taas viranomaispiirileikki..... Pikkaisen jänskättää jo vierailu poliisin luona, jokohan nyt saisin itseni rekisteröidyksi tänne. Mutta siitä ja Splitin matkasta sitten myöhemmin lisää. Sekä tämäniltaisesta pizzapäivällisestä.

Ai niin, Rocky -uutisia. Kun tulin kaupoilta ja sain kamat puretuksi kaappeihin, ajattelin, että lähdetäänpä sitten Roksun kanssa käymään rannassa kahvilla. Herra narun päähän ja menoksi. Lampsimme hieman eri reittiä meidän kantakahvilaa kohti, koska ajattelin samalla hieman tsekkailla pizzerioita tuota illan pizzapäivällistä silmällä pitäen. Enkä tullut ajatelleeksi ollenkaan, että kun tuota reittiä kävelemme, kävelemme aivan suoraan Rockyn käyttämän uimapaikan ohitse. Tai siis ei ohitse. Rocky ei edes kysellyt kun hyppäsi rantatörmältä suoraan hiekalle ja sitäkautta veteen. Ja polskutteli samantien syvemmälle niin, että meikäläiselle tuli oikein kiire kun flekti rullasi loppuun. Mutta kylläpä oli taas onnellisen oloinen koira......