2. kesä, 2016

Virallistamista

Näin se maailma kuulkaas muuttuu. Blogipäivityksetkin tulevat ihan milloin sattuu. Kaikki johtuu siitä, että olen tänään virallistanut asioita.

Kävin Splitissä tänään. Ensinnäkin täytyy todeta, että siellä tulee jatkossa käytyä varmaan useamminkin, sillä tuo välimatka ei todellakaan ole kauhean paha. Kilometreissä matkaa lienee joku vajaa 20 km, ja kunhan tuo tieremontti, joka on käynnissä juuri nyt aivan tässä meidän kohdalla, valmistuu, aikaa reissuun suttaantuu ihan maksimissaan 15 minuuttia. Paitsi ruuhka-aikana. 

Itseasiassa on väärin sanoa, että olisin käynyt "Splitissä". Jumitin nimittäin jonnekin esikaupungin ostosparatiisiin kun ajattelin että käynpä tuossa vähän katselemassa minkälaista tuolla on ennenkuin tapaan vuokranantajanani. Lampsittuani pitkin poikin kolme kuukautta sitten avatun ostoshelvetin käytäviä, huomasin että treffiaika lähenee sellaista tahtia, että turha tästä mihinkään on enää lähteä. Niinpä kävin kaikessa rauhassa syömässä ja odottelin, että vuoranantajani tulee noukkimaan minut.

Itse tuosta ostoskeskuskuksesta. Niinkuin sanottu se on aivan uuden karhea, ja saattaisin kuvitella varsinkin naispuolisten vieraitteni viihtyvän. Kaupoissa löytyy kaikkea aina merkkituotteista halpikseen, eli vähän kaikkea varmaan vähän kaikille.  Käytävät ovat leveitä ja valoisia. Ja välillä voi käydä kahvilla. Joten eipä muuta kuin tervetuloa shoppailemaan!

Sitten alkoi virallinen osuus. Ensin mentiin kääntämöön. Siellä oli käännetty kroaatiksi enkunkielinen todistus siitä, että olen eläkkeellä ja Ilmarinen maksaa minulle kuukausittain eläkettä. Kaikki olikin sangen yksinkertaista vielä. Paitsi, että yksi A4:n oli muuttunut kolmeksi A4:ksi, saanut kansilehden, kuvassa näkyvät rimpsut ja sinetin. Mutta käännös on siis virallinen. Todella virallinen.

Seuraavaksi vuokrasopparia allekirjoittamaan. Joka ei suinkaan onnistunut missän kahvilapöydässä, vaan sitä varten piti mennä viralliselle notariaatille (?). Kun Suomessa allekirjoittamani vuokrasopimukset ovat yleensä olleet tyyppiä, että tuo-ja-tuo vuokraa tuolta-ja-tuolta asunnon, maksaa siitä vuokraa noin paljon ja iritsanomisaika on se-ja-se, niin eipä se nyt ihan noin yksinkertaista ollut. Täällä koko sopimus on kolme sivuinen ja kroaatiksi. Pääkohdat siitä toki käännettiin minulle, mutta muutoin vetäisin nimeni paperiin kyllä aika sinisilmäisenä. Eli jos nämä päivitykset loppuvat äkisti, olen antanut jollekulle luvan myydä minut orjaksi tai jotain.

Itse allekirjoitustilanne oli vähintäänkin hämmentävä. Notariaatti otti sopimuksen, joka oli siis kahtena kappaleena, ja kopioi siitä noin kuusi kopiota. Tai saattoi niitä olle enemmänkin, sekosin jossain vaiheessa laskuissa. Sitten vuokranantajani näytti jotain papereita notariaatille, joka otti niistäkin kopioita. Epäilen, että nämä olivat todisteita siitä, että vuokranantajallani on ihan oikeasti oikeus vuokrata tämä asunto.

Notariaatti tulosti jotain koneeltaan ja paperipino hänen edessään vain kasvoi. Lopulta eteeni työnnettiin kaksi samanlaista paperia, joihin kiskaisin allekirjoitukseni. Notsku otti paperit ja sitten alkoi varsinainen show.

En todellakaan tiedä, miten hän sen teki, mutta yks'kaks yllättäen, hänellä oli usea paperipino edessään, joita hän alkoi sitoa taas edellämainittuilla rimpsuilla. Pinoja oli valehtelematta lopulta varmaan kahdeksan ja jokainen niistä sidottiin naruilla ja sinetöitiin. Välillä notsku hävisi toiseen huoneeseen, veikkaisin pomonsa luo, ja sitten homma taas jatkui. Ihan lopuksi vuokranantajani maksoi jotain ja minulle lyötiin eteen kaksi narutettua ja sinetöityä vuokrasopimusta. Joka muuten on kolme sivua pitkä. 

Nyt minulla siis pitäisi olla tarvittavat, viralliset, sinetöidyt ja narutetu paperit huomista vierailua poliisin luokse. Siellä minut pitäisi sitten rekisteröidä tämän maan järjestelmään, saada joku lappu, jonka kanssa sitten ensi viikolla suunnistan paikkalisen Kelan juttusille Splitiin. Ellen sitten jumita taas johonkin ostoskeskukseen.

Paitsi että kun ihmettelin tuota vuokrasopimuksen virallistamisshowta vuokranantajani pojalle, joka toimi  tulkkinani, häntäkin pikkaisen nauratti. Lisäksi hän totesi, että joo, viranomaiset yleensä pyytävät kauheasti erilaisia papereita, ja sitten kun menet niiden juttusille pyydettyjen papereiden kanssa, niin aina sinulta puuttuu vähintäänkin yksi paperi. Jota kukaan ei ole tullut maininneeksi. Odotan huomista poliisivisiittiä siis todella innolla!