3. kesä, 2016

Poliisipäivä

Pyörin tänään poliisilaitoksella. Mutta myös autokorjaamolla. Sitä ennen kuitenkin hieman vielä eilisestä.

Unohtui nimittäin eilisestä shoppailupäivityksestä tarina siitä, kun olin tasan väärässä paikassa. Huomasin matkalla Splitiin aivan järjettömän kokoisen marketin nimeltään Metro. Ja kun satuin olemaan oikealla kaistalla niin eikun vilkku päälle ja puotiin.

Marssin sisälle ja katselin että noniin! Nyt on se kaipaamani megamarket löytynyt. Tavaraa oli usealla eri hyllykorkeudella, oli yksittäiskappaleita mutta myös aivan järjettömän kokoisia tukkupakkauksia. Jotain jauhoakin oli yhdessä säkissä varmaan 40 kiloa. Kiertelin ja kaartelin, mutta ainoa mitä mukaani tarttui oli jääpalamuotti. Ajattelin, että turha ostaa elintarvikkeita autoon lämpiämään kun olin vasta matkalla Splitiin. Paluumatkalla sitten.

Kassalla kassaneiti kysyi jotain Metrokorttia! Olin siis eksynyt johonkin tukkuun, jossa 'you should have a firm or something.....' OK. Näin saivat selityksensä myös ne järjettömät tukkupakkaukset.  Siinä sitten seisoin kassalla jääpalamuotti kädessä ja mietin että mitä tehdä. Onneksi seuraava asiakas näki hämmennykseni ja höyläsi omaa korttiiaan. Näin sain muottini ja opin sen, että en mene kyseiseen myymälään ennenkuin minulla on se 'firm or something'. Jos osaisin hävetä, tuolloin olisi voinut pikkaisen hävettää.....

Mutta sitten tähän päivään. Suunnistin siis poliisilaitokselle eilen hankkimieni virallisten papereiden kanssa. Ja uskokaa tai älkää, ne olivat aivan kunnossa! Eikä mitään oikein edes puuttunut. Paitsi kopiot kansainvälisestä kelakortista ja passin etusivusta. Jotka onneksi sai kopioitua poliisilaitoksen naapuritalossa. 

Kun kopiot oli lisätty paperipinoon, virkailijarouva otti hakemukseni vastaan. Pikkaisen tuntui olevan vaikeuksia tavata mm. Ylivieska (lähtökaupunkini Suomessa), joka piti jostain syystä mainita hakemuksessa. Mutta siitäkin selvittiin ja sain jopa kaksi maahanmuuttovirkailijapoliisia naureskelemaan! Mikä ihan noin viranomaiskontaktikokemuksen perusteella on saavutus sekin. Kaikki oli kunnossa, joten ei muuta kuin hankkimaan kuva itsestään ja pankkiin maksamaan joku rekisteröinti(?)maksu. Tuo  maksu oli muuten 240 kunaa, eli 32 euroa. Sen verran maksaa siis paikallinen sotu, jolla saan avatuksi mm. pankkitilin. Maanantai -aamuna sitten takaisin kuvan ja maksetun maksulapun kanssa ja sitten minulla on paikallinen henkilötunnus! Ja olen niin rekisteröity tähän maahan.

Mutta mutta.... eihän kaikki nyt todellakaan voinut mennä niinkuin siellä jossain ruotsinkielisellä saarella Suomessa. Paluumatkalla 'lisää bassoa-Mitsu' päätti, että nyt on kilometrit (jälleen) täynnä. Ja simahti tuohon yhteen naapurikaupungeista nimeltään Kastel Kambelovaciin. Onneksi minulla on jo kokemusta tästä, enkä saanut paniikkikohtausta kuten matkalla tänne Mitsun tehdessä samanlaisen tempun Baijerissa. Nyt rullasin auton rauhallisesti jalkakäytävälle, pistin hätävillkut päälle, perustelin poliisille, joka pysähtyi kertomaan ettei siihen saa pysäköidä että miksi auto seisoo siinä, laitoin kolmion auton perään ja marssin lähikuppilaan kahville. Ja kysyin tarjoilijalta, että missähän tässä on lähin autokorjaamo. Ehkä paniikkimielialaani rauhoitti se, että tiedän täällä olevan noita pikkuisia autokorjaamopajoja melkein joka nurkalla. 

Tarjoilija sanoi että joo, onko sulla puhelinnumeroa. Eikä mennyt ihan kauhean kauaa, kun puhelin soi ja sieltä kuului 'this is mecanicco, I'm here with your car'. Ja niinhän siellä olikin pari tyyppiä. Koittivat, että starttaako, ja kun ei startannut, niin soittivat jonnekin. 'Tähän tulee kohta iso auto hakemaan sun autosi ja vie sen tuonne meidän pajalle. Me sitten katotaan mikä siinä on vikana ja soitellaan sitten sulle. Ja viedään sut tietysti kotiin.' Näin pelaa palvelu!

Ja nyt olen siis kotona. Auto on pajalla ja kauan odotettu sosiaaliturvatunnus on tulossa maanantaina. Mutta ulkona sataa. Minä kun olin niin ajatellut, että menisin illalla pizzalle tuonne meidän rannalle. Mutta ilman autoa, sateessa meneminen on hieman haastavaa. Pitää katsoa myöhemmin. Nyt menen päiväunille. Kun ei ole ihan kauhea kiire minnekkään.