6. kesä, 2016

Kuuma, kostea, hikinen

Maanantaipäivä on ollut juuri otsikon mukainen päivä. Hiki on virrannut vaikka lämpöä ei olekaan kuin 25 astetta ja taivas on puolipilvinen. Mutta sitä se viranomaisasiointi varmaan teettää. Ensin kuitenkin eilisestä grillijuhlasta.

Tai ei se nyt mikään juhla ollut. Alakerran Denis grillasi ja koko suku kokoontui syömään. Yhdellä suomalaisella mamulla vahvistettuna. Menu koostui itsepyydetyistä kaloista, joiden lajinimikkeet kuulin kyllä montakin kertaa, mutten kykene kyllä nimeämään niistä ensimmäistäkään. Yksi laji oli suurempi kuin muut, toinen keskikoinen ja kolmas sitten pienin. Kalojen lisäksi grillistä nousi erilaisia lihoja. Pöydässä oli salaattia ja leipää. Ruokajuomaksi oli viiniä, olutta ja kokista. 

Koko tapahtuman ydin näytti olevan yhdessä oleminen. Siinä sivussa sitten myös syötiin. Eli ihmiset seurustelivat keskenään ja söivät siinä sivussa. Kukaan ei dokannut, juomat olivat mukana ihan vain siksi, että yleensä syödessä on tapana juodakin jotain.  Ja jännä juttu, vaikka Suomessa aika usein vastaava tapahtuma kallistuu jossain välissä enemmän tai vähemmän sinne dokauksen puoleen, tuossa seurassa ei tullut mieleenkään vinkua lisää olutta. Taisin juoda ruuan valmistuksen ja ruokailun aikana peräti kaksi olutta...... Ja keskustelusta, minut pidettiin kyllä erittäin hyvin ajan tasalla siitä, mistä milloinkin keskusteltiin. Onneksi tässä talossa asuu sen verran enkkua ja saksaa osaavia tyyppejä. Pääsin mukaan jopa kiusaamaan yläkerran rouvaa shoppailuinnosta ja samaisen rouvan miestä hänen huonosta viinapäästään. Puhumattakaan koko porukan isästä, joka esiteltiin minulle suurena mafiosona.

Mutta sitten tähän päivään. Joka oli siis pitkälti viranomaispäivä.

Kaikki alkoi matkalla parin kylän päähän poliisilaitokselle, josta olin saamassa siis paljon puhutun OIB -numeron, eli paikallisen henkilötunnukseni. Tuon matkan jouduin/sain suorittaa, ihan ensimmäistä kertaa, paikallisella joukkoliikenteellä, eli bussilla. Bussi maksoi 11 kunaa/sivu, eli 1,47 euroa. Tätä myös näemmä vahditaan, koska kumpaakin suuntaan mennessä bussissa vieraili lipuntarkastajat. Bussi oli varsinkin aamulla aivan täynnä, lisäksi jänskätti hieman, että osaanko jäädä oikean kylän kohdalla pois. Takaisin tullessa väkeä oli vähemmän, mutta aivan yhtä paljon kuin Suomessa minua vitutti ne tyypit, jotka katsoivat oikeudekseen seistä ulosmeno-ovien kohdalla ja puhua puhelimessa haitaten kaikkien ulospääsyä. Ja tekivät sen lämpötilaltaan huonosti lämmitetyssä saunassa.

Itse OIB -numeron saaminen oli kohtuullisen yksinkertainen toimenpide. Annoin pyydetyn kuva ja esitin maksetun maksulapun. Sain a-nelosen, jossa on jotain tekstiä Republika Hrvatska Ministarstvo Financija -logopaperilla, mutta myös se numero! Numero, jossa ei oikeasti ole mitään tolkkua! Suomessahan henkilötunnus muodostuu loogisestii syntymäajasta ja neljästä numerosta/kirjaimesta. Täällä tuo henkilötunnus on yksitoista numeroa pitkä pötkö, josta ainakaan minä en ole löytänyt vielä minkäänlaista logiikkaa. Toivon todellakin, ettei minun tarvitse muistaa tätä paikallista ulkoa koskaan, eikä missään. Itse varsinaisen ID cardin saan kolmen viikon päästä, mutta tuo a-nelonen on virallinen paperi siihen asti. Virallista korttia varten piti antaa allekirjoitusnäyte, joka meni muuten sen näköiseksi, etten ole koskaan enkä tule koskaan, kirjoittamaan nimeäni samalla tavalla. Mutta väliäkös tällä. Lisäksi korttiin otettiin sormenjäljet.

Siitä riemastuneena, että olen vihdoin saanut ensimmäisen virallisen kiinnityksen tähän yhteiskuntaan, marssin paluumatkalla Splitska Bankaan paikallista tiliä avamaan. Pankin valitsin ihan sillä perusteella, että meidän kylällä on ao. pankin konttori ja useita samaisen pankin automaatteja. Täällä kun "vieraissa" käynti maksaa extraa. 

Pankissa papereita ihmeteltiin, niistä otettiin kopioita, käytiin välillä särmin takana puhelimessa ja lopulta tultiin kertomaan, että tilin avaaminen kestää 2-3 viikkoa. "We have to make some background checks on you and it will take 2-3 weeks. But we will call you when your account is ready".

Jaahas, taustaselvityksiä..... saattaapi siis olla, että tili ainakin tässä pankissa jää haaveeksi. No ei vaiskaan. Kaikki vaan tuntuu tänään kestävän sen kolme viikkoa. Niin henkkarit kuin pankkitili. Kohta varmaan autokorjaaja soittaa ja kertoo että Mitsu on valmis kolmen viikon päästä, nettiliittymä ja tv -kanavat joiden pitäisi tulla tällä viikolla, tulevatkin kolmen viikon päästä ja puhelinliittymä, jonka avaamisen pitäisi kestää maksimissaan päivä, kestääkin jostain syystä kolme viikkoa. Mutta onneksi minulla on kaikki nuo kesäkuun lopussa vaikka ne sen kolme viikkoa veisivätkin! Sillä mikäs kire tässä mihinkään on.