7. kesä, 2016

Odotellen

Tiedättekö kun joskus tuntuu siltä, ettei olisi kannattanut nousta sängystä ollenkaan. Kaikki mahdollinen menee pieleen, ei onnistu tai jää toteutumatta vaikka kuinka pinnistelisit ja ponnistelisit. Tämä päivä oli jo reippaasti matkalla kohden tuota, mutta katsellaan nyt vielä mihin tämä tästä kääntyy.

Kävin Rockyn kanssa aivan normaalisti normaalilla aamulenkillä, kahvilla ja kaupassa. Kaikki oli aivan kuten ennenkin, ei mitään erikoista. Kunnes pääsimme kotiin takaisin. Ei avaimia! Ja ovi lukossa! Eli avaimet olivat pudonneet jonnekin tuon lenkin aikana..... Ylä- tai alakerran naapurilla ei luonnollisestikkaan ollut vara-avaimia minun asuntoon, joten ne piti tilata Splitistä, jossa vuokranantajani perhe asustelee. Eihän sinne ole matkaa kuin 18 kilometriä, mutta kaikki ovat töissä/koulussa, joten avaimien saanti tänne kestäisi.......

Samaan syssyyn soitti automekaanikko. Auto on valmis ja lasku korjauksesta olisi himppasen vajaa 300 euroa! 300 euroa!!! Sehän on melkein enemmän kuin koko auton arvo. Häkellyin ja sanoin että soittelen takaisin huomenaamulla. Tosiasiahan on nimittäin se, ettei minulla tuommoisia summia kerta kaikkiaan vaan ole ihan tuosta vaan yks'kaks. Ei varsinkaan koko budjetin ympäriämpäri keikauttaneen matkakustannusten jälkeen. Joten pitänee koittaa neuvotella jonkinmoinen osamaksusopimus. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Tässä vaiheessa aloinkin sitten odotella seuraavaa tölväisyä, sillä ei kai nyt kahta ilman kolmatta. Samalla lähdin kävelemään aamuista reittiä ajatuksella, että jospa ne tippuneet avaimet osuisivat silmiini aivan törkeellä tuurilla. Eivät osuneet, mutta meidän kantabaarin tarjoilijapojat näyttivät jo kaukaa, että onko avaimet mahdollisesti kateissa? Olivat tippuneet siihen puutarhakeinuun missä aamukahvin vetäisin! Onneksi löytyivät. Pikainen peruutus avainhälytyksestä Splitiin ja kotiin. Yksi murhe vähemmän.

Muutoin tämä elämä tuntuu olevan yhtä odottelua. Tällä hetkellä odotan puhelinliittymää, joka tosin on tulossa jo tänään. Tässä yhteydessä numeroni siis muuttuu ja suomalainen numero vaipuu hiljalleen muistojen joukkoon. Uuden numeron ilmoitan kunhan se on aktivoitu verkkoon. Suomalainen numero toimii siinä rinnalla niin pitkään kunnes Sonera saa sen poikki.

Sen lisäksi odotan netti- ja televisioliittymää. Senkin pitäisi tulla tällä viikolla. Paikallisella operaattorilla on aikaa vielä kolme päivää, sillä Euro2016 alkaa perjantaina ja se on annettu heille takarajaksi. Tilausvaiheessa tuo aikaraja ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, tottakai me saamme asiat kuntoon perjantaihin mennessä. No problem sir.  Mutta kaikkihan me tiedämme nämä nettioperaattorit......  Henkilötodistus ja pankkitili, joista kirjoittelin eilen, tulevat sitten loppukuusta.

Huoh. Toivottavasti nämä uuden maan alkuinvestoinnit alkavat olla sitten siinä. Ihan vaan tiedoksi, että kaikenmaailman rekisteröinnit, uusien asioiden avaaminen, uuden maan järjestelmiin sopeutuminen ja ilmoittautuminen vievät yllättävän paljon aikaa. Mutta myös yllättävän paljon rahaa. Kun jokaikinen juttu maksaa pikkaisen, sinulta menee kymppi tuonne, toinen tänne niin yllättäen huomaatkin, että sitä rahaa on kulunut melkoinen summa. Mutta kun ne pakolliset asiat vaan pitää hoitaa. Ja maksaa. Teen joskus yhteenvedon siitä, mitä kaikkea ja kuinka paljon olen maksellut erilaisten liittymien ja rekisteröintien kanssa painiessani. Siis ihan lakisääteisten maksujen. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Nyt koitan rauhoittua ja tasata niin hengitykseni kuin pumppuni. Kanankoivet ovat uunissa grillitomaattien kera, joten jos sitä ruokailun jälkeen sitten vetäisisi päiväunet. Tämä maailmahan voi olla himppasen erinäköinen niiden jälkeen.....