10. kesä, 2016

Sataa sataa ropisee......

Herättiin aamulla siihen, että ulkona satoi ja ukkosti. Niinpä oli hyvä päivä toteuttaa  jo eilen herännyt tuuma. Ja siis toimeen! Eli siivoamaan!

On se vaan jotenkin kumma asia, että kun kämppä on siivottu, niin täällä on jotenkin mukavampi olla. Vaikkei tämä nyt mitenkään paskainen, tai albertti (sisäpiirijuttu, sorry), ollut aiemminkaan, niin se, että kylppäreissä tuoksuu puhdistusaine ja lattia kiiltää..... no onhan se hienoa.

Satuin naapurin kanssa samaan aikaan tuohon meidän lähikauppaan. Ja kuulin, että heti kun minä muutin Kroatiaan, sää muuttui tällaiseksi. Viime vuonna näihin  aikoihin oli kuulemma kolmisenkymmentä lämmintä ja aurinko paisteli, mutta nyt sää on ollut.... no, vaihteleva. Ei naapuri, eikä kaupan täti, oikein tuntuneet ymmärtävän kun koitin selittää heille, että itseasiassa tämä tämmöinen sää on Suomessa tavallinen, jopa hyvä kesäsää. Se että välillä satelee on ihan ok, ja jos lämpöä on 20-25, sekin on aivan riittävästi. Niinkuin onkin. Ainakin minulle. Nyt juuri, tätä kirjoittaessani, sade on loppunut ja aurinko paistaa. Ja lämpötila nousee kohisten.

Kävin eilen vakavia bisnesneuvotteluja tulevan kielenopettajani kanssa. Siis sen raukan, joka joutuu opettamaan minulle kroaatia kolme kertaa viikossa ensi viikosta alkaen. Ihan oikeasti, säälin tuota tyttöä jo nyt. Hän tosin väitti, että kun kerran puhun englantia, ei minun opettaminen tuota vaikeuksia. Vaikeuksia tuotti kuulemma viime vuonna noin 150 cm pitkä italialainen, joka ei puhunut muuta kuin italiaa, kieltä jota tämä ope ei itse puhu. Ymmärtää, mutta ei puhu. Opetustilanne oli kuulemma aika "kädet heiluu" -painotteinen. Ja muutenkin kohtuullisen haastava.

Me keskustelimme lähinnä siitä, että mitä minä haluan tunneilta, kuinka usein niitä pitää järjestää ja mitä tämä lysti maksaa. Tulimme siihen tulokseen, että teemme aikataulun kolmelle viikkotunnille, koska aina jommallakummalla saattaa tulla eteen jotain sellaista, että tunti pitää peruuttaa.  Opekin on aloittamassa uuden kesäduunin eikä vielä eilen tiennyt vuorojaan eikä sitä, kuinka paljon tuo uusi duuni tulee sitomaan häntä. Tuntien järjestelemistä auttaa toki paljon se, ettei minulla ole minkäänlaisia aikatauluja, minulle sopii oikeastaan ihan koska tahansa.

Ja mitä me sitten tulemme opiskelemaan? Minun toivomuksesta pidämme kieliopin niin minimissä kuin se ikinä on mahdollista. Jotain perusjuttuja pitää toki opetella, mutta pääpaino pitää olla, ja tulee olemaan, puhumisessa. Siis siinä, että tulen ymmärretyksi. Osaan toimia kaupassa, baarissa, virastoissa etc.  Ja ennenkaikkea sosiaalisissa tilanteissa. Uskon, että siinäkin on haastetta ihan tarpeeksi ilman että opettelen ulkoa jotain sijamuotojen nimiä ja/tai taivutussääntöjä. Ne tulevat automaattisesti sitten kun vaan puhut, puhut ja puhut. Jos jonkun paikallisen mielestä taivutan jonkun sanan sitten väärin, niin se on enemmänkin hänen ongelmansa. Varsinkin jos/kun hän ymmärtää mitä hänelle koitan sanoa. 

Minulla ei ole harmaankirjavaa aavistusta siitä, mitä yksityistunnit kielissä Suomessa maksavat. Mutta minä maksan enkku-kroaatti -tunneistani 55 kunaa/tunti, jota pidän kohtuullisena. Tuo on siis 7,30 euroa. Saa vapaasti kertoa miten tuo suhtautuu vaikkapa Suomen, tai jonkun muun maan kielituntihintoihin. Tiedän nimittäin että tätä blogia luetaan muuallakin kuin Suomessa.

Tänään ne sitten vihdoin alkavat! Eli Ranskan Euro2016 -kisat. Vaikka otteluita tulisi seurattua Suomessakin melko tiiviisti, niin täytyy kyllä sanoa, että kun asuu maassa, joka osallistuu kisoihin, tunne on hieman erilainen. Televisio on paahtanut ennakkopaketteja kisoista jokaikinen ilta, lehdet ovat ainakin kuvien perusteella täynnä kisoja jne. Ja kun vielä joku tunnettu valmentaja, niinkuin Arsene Wenger, nostaa Kroatian kisojen suosikkiyllättäjäksi, voitte vain arvata mitä se vaikuttaa hypetykseen. En vaan jaksa odottaa sunnuntaina ja kello 15.00, jolloin "me" pelaamme avausottelumme Turkkia vastaan. Tuon ottelun tulen seuramaan muuten jossain baarissa. Ihan tunnelman takia. Mutta siitä sitten myöhemmin.