11. kesä, 2016

Ruokablogi

Heti tähän alkuun kiitokset. Suuret kiitokset teille lukijani, keitä te sitten lienettekään. Saan näiden sivujen palvelutarjoajalta viikottain kävijämääräraportin, johon olen tainnut viitata joskus aiemminkin. Ja on todella mielenkiintoista seurata, kuinka kävijämäärä vaihtelee. Paitsi ettei se vaihtele..... Näyttäisi, että olen näillä tarinoillani saanut jonkinlaisen vakiintuneen lukijakunnan, sillä muutos viikkojen 22 ja 23 välillä oli huimat 30 lukijaa. Plussaa. Joka on kokonaismäärästä noin 2 prosenttia. Kiitos siis uskollisuudesta. Ja niinkuin todettu, kertokaa mistä haluatte lukea ja/tai kuulla, minä koitan sitten kirjoittaa juurikin niistä asioista.

Eilen oli perinteinen (siis toinen semmoinen) pizzaperjantai. Kun olin aamulla siivonnut kämpän, palkitsin itseni illalla pizzalla. Ja jälleen kerran ravintolassa, jossa en ole aiemmin käynyt. Poikkeuksena viime viikkoon, eilinen valintani oli jo valmiiksi kohtuullisen täynnä aterioitsijoita. Edellisen perjantain pizzeriassa olin ensimmäinen asiakas, kunnes naapuripöytään saapui toinen seurue. Nyt ainakin lasitettu ja katettu terassi oli verrattain täynnä. Se kertonee jotain paikasta sekin.

Itse pizza oli perusperiaatteiltaan samankaltainen kuin edeltävänä perjantaina, mutta jotenkin, enkä tiedä miten, tämä eilinen oli todella täyttävä. Siis todella! Olin koko eilisen illan aivan veke kun vatsa oli niin täynnä. Möllötin sohvalla vatsani vieressä ja katselin jalkapalloa. Mitään ei jaksanut, ei viitsinyt eikä huvittanut tehdä. Ja muuten, jos oikeasti haluatte välttää herkkuheräteostoksia kaupassa, niin sinne todellakin kannattaa mennä vatsa täynnä. Kävin nimittäin pizzan jälkeen kotimatkalla ostamassa jotain aamiaista varten, ja minua lähes yökötti, kun ajattelin että joudun nämäkin syömään jossain välissä. Sen verran täynnä siis olin.

Rahaa meni tuohon täyttävään, mutta myös sangen maittavaan pizzaan ja niihin perinteisiin kahteen oluisiin 80 kunaa. Eli 11 euroa. Ei siis mikään maailman halvin paikka, mutta sangen suositeltava. Tulen todennäköisesti käymään tuolla myös tulevaisuudessa.

Kieliopestani ei ole kuulunut mitään, ja alan pikkuhiljaa epäillä, että neitokainen itsekin totesi, että tuon äijän opettaminen on aivan liian suuri pala kakkua. No ei vaiskaan, pitää nyt odotella rauhassa. Sillä mikäs kiire tässä mihinkään on......

Mutta varsinaisten tuntien alkua odotellessa, ajattelin ottaa kielen haltuun ihan itse. Mennä lihakauppaan ja ostaa pieni porsaanpaisti ihan suoraan kroaatiksi. 'Mali svinjetina pecena'. Ja näin myös tein.

Lihakauppias ei vaan ymmärtänyt minua ollenkaan. Se taisi olla joku ummikko maahanmuuttaja tai vastaava, kun ei tajunnut meikeläisen fluenttia kroaatia.....Piti siinä sitten ottaa perinteinen enkku-saksa-italia-kroaatia-käsimerkit -kieli käyttöön, kunnes valkotakkinen setä suostui ymmärtämään mitä oikeasti halusin. Paitsi että kun pääsin kotiin, olin ostanut sen 'pienen possunpaistin' sijaan näköjään porsaan lapaa. Ei ihan sitä mitä minulla oli mielessä, mutta tällä mennään. Nyt se lapa on hautumassa uunissa kasvisten kanssa ja odotukset ovat korkealla. Eiköhän siitä jotain saada aikaiseksi ja vatsa täyteen. Ja kuten tekstistä voi päätellä, eilinen ähky on siis helpottanut. 

Ja lopuksi tämän päivän ilmastosta. Aurinko paistaa puolipilviseltä ja lämpöä on 24 astetta. Taivaanranta kerää kohtuu tummia pilviä joten jossain välissä saattaa ropsasta. Säätiedotus lupailee sade- ja ukkoskuuroja illaksi. Mutta antaa tulla vaan, tämänpäiväinen aamukahvi- ja kauppareissu on suoritettu. Nyt haudutellaan porsaan lapaa uunissa, nukutaan päiväunet ja katsellaan jalkapalloa.