13. kesä, 2016

A-R-K-I

Aika moni, joka on ensimmäistä kertaa kuullut missä asun tai mihin olen muuttanut, on kommentoinut melkoisen sponttaanisti olevansa kateellinen. Kateellinen siis siitä, että asun Kroatiassa, en Helsingissä, Ylivieskassa tai muualla Suomessa. No, jonkinmoisena lohdutuksena voin kertoa, että kyllä se arki on arkea täälläkin. Siitä hieman myöhemmin, mutta ensin pari muuta juttua.

Aluksi, suurin mahdollinen myötätunto ja kanssaeläminen Orlandon ampumisen uhreille ja heidän omaisille. Henkilökohtaisesti en vaan osaa ymmärtää näitä 'ammun mahdollisimman monta ihmistä' -tyyppejä. En vaan osaa enkä jaksa edes yrittää. Tosiasia lienee kuitenkin myös se, että näitä tulee sattumaan myös tulevaisuudessa, sillä semmoista järjestelmää ei liene olemassakaan, joka kykenisi karsimaan pois yksittäiset hullut jotka jossain välissä sitten napsahtavat. No, kenties joku pohjois-korealaistyyppinen ratkaisu, mutta niin no....

Toinen myötätuntoaalto menee Rockyn 'lähes sukulaiselle', eli Tiltulle, jonka elämä päättyi vajaan neljän vuoden ikäisenä. R.I.P. Tiltu. Tiltu oli siis siskoni koira (toim.huom.).

Koirissa pysyäkseni, pikkaisen alkaa jo naurattamaan tuo minun taistelutoverin saama huomio tuolla meidän kylällä. Kaikki alkoi siitä, että lapset rapsuttivat ja silittivät Rockya. Siitä siirryttiin siihen, että mummot alkoivat kroatiasoida sille ja nyt jo vanhat papatkin liittyvät joukkoon. Viimeksi tänään kauppareissulla jouduin oikein vaihtelemaan jalkaa kun olisin halunnut jatkaa jo matkaa mutta Rocky makasi selällään kadulla ja joku mummo/pappa/lapsi rapsutti sitä. Ja lässytti kroaatiksi (eli kroaatisoi), josta en ymmärrä vielä mitään..... Hauskinta on kun olemme lenkillä niin talojen pihoilta kuuluu lapsien huutoja 'Rocky, Rocky'. Jompikumpi meistä on siis ainakin päässyt sisälle ja tehnyt vaikutuksen tähän meidän kyläyhteisöön.

Mutta siihen arkeen. Joka on siis täälläkin. Ja josta syystä se asuinpaikkakadehtinta on ainakin osittain turhaa. Tänään on maanantain, sataa ja on vielä kolmastoista päivä. Eli aivan perusarkipäivä. Täälläkin pitää herätä, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, maksaa laskut jne. etc. osv. Ok, kaiken tuon voi tehdä ehkäpä hieman mukavammassa ympäristössä ja ilmastossa kuin vaikkapa Suomen rumimmassa kaupungissa, mutta silti ne pitää tehdä. Ja juuri nuo rutiinit rakentavat sen sinun arkesi.  Jota sinä elät.

Haluan tuolla edellä olevalla kertoa vaan sen, että asuminen täällä on myös arkea. Aika moni lukijoistani on varmaan siinä uskossa, että eläminen täällä olisi jatkuvaa etelänmatkaa, eli että eläisin sitä viime talven Kanarian matkaa 24/7. 

En elä. Elän ihan normaalia elämää. Kaikkien suruineen ja murheineen. Jotka toki ovat hieman muuttuneet suruista ja murheista Suomesta, mutta kumminkin. Kyllä niitä on täälläkin. Ja juurikin ne muodostavat sen arjen. Otetaanpa nyt vaikkapa tämä päivä. Ja katsotaan mitä maanantai pitää sisällään.

Heräsin aamulla. Tein aamupalan ihan itse. Sitä ei siis tuonut kukaan kapealanteinen Pedro jostain keittiöstä, vaan ihan itse sen tuossa keittiössä väänsin. Sanalla kurkkasin jääkaappiin ja tein mielessäni kauppalistan. Mitä me äijät tarvitsemme huomiseen? Onko meillä molemmilla ruokaa tälle päivälle ja huomiselle aamiaiselle?

Sitten Rocky naruun ja kauppaan. Samalla reissulla aamukahvi yhdessä kymmenistä terasseista, jotka ovat täällä ihan paikallisia varten. Istahtaminen terassille, kahvin/teen/limun/kaljan juominen ja matkan jatkaminen kun kuuluu jotenkin vaan saumattomasti tähän elämäntyyliin. Ilman että jotkut huovutetuissa pontsoissa liikkuvat kulttuuriälyköt tekisivät siitä jotain 'kahvilakulttuuria'.

Kauppareissun, ja yllä kuvatun rockyrapsuttelun jälkeen kotiin, ruuan valmistamista ja mm. blogin kirjoittamista. Sitten syödään ja nukutaan päiväunet. Ja koska Euro2016, kello 15.00 jalkapalloa. Kello 18.00 hieman lisää, tosin saattaa olla, että tästä pelistä loppu jää tänään näkemättä, sillä kello 20.00 on ensimäinen kielitunti ja ekaan liittyy oleellisesti kouluun suunnistaminen ja sen löytäminen. Tunnin jälkeen hopi-hopi -tahtia kotiin ja telkkarista kolmas jalkapallopeli. Ja niin on taas yksi päivä taklattu.

Kuten edellä olevasta huomaatte, elämä täällä ei todellakaan ole turistielämää. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että jos sinä, niin juuri sinä, tulet kylään, en voisi järjestää sinulle turistielämää. Se, että minä asun täällä, ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kun olet lomalla, sinun pitäisi elää minun arkea. Päinvastoin, juttujen järkkääminen sinun lomasi onnistumisen eteen katkaiseen mukavasti minunkin arkeni. Voin viedä sinua rannalle nimi on "postikorttiranta", voin suositella huippudiscoja Splitissä ja/tai ruokapaikkoja joko siellä tai täällä meidän kylällä. Eikös kaikki tarvitse juuri tuota jossain välissä? Siis lomaa ja sitä, että arki katkeaa. Win-win -tilanne siis. Eikö?