16. kesä, 2016

Pikaretki

Menin aamulla Splitiin. Siellä satoi. Tulin pois. Matkalla alkoi paistaa taas aurinko. Hip hei!

Päätin eilen, että tänään menen Splitiin, etsin sen paikallisen Kelan pääkonttorin, hoidan sotuasiat kuntoon ja tulen kotiin. Niinpä olinkin reippaana poikana jo ennen ysiä odottelemassa bussia tuossa meidän kylän pysäkillä. Ilmakin oli juuri hyvä kaupungissa asiointiin, aurinko paistoi, mutta ei ollut mitenkään tukahduttavan kuuma, kiitos raikkaan, melkoisen tuhdin tuulen. Busseja menee 20 minuutin välein ja kalusto on samantasoista kuin Suomessa. Nyt kun koulut ovat lomilla, näyttäisi siltä, ettei matkustajiakaan ole ruuhkaksi asti. Pääsin jopa istumaan. Matka kestää reilun puolisen tuntia ja kertalippu maksaa 17 kunaa, eli  2,17 euroa. Sarja-, kuukausi-, opiskelija- ja eläkeläisliput ovat sitten huomattavasti edullisimpia. Minun pitää kuulemma hakea itselleni eläkeläislippu. Sanoi ope eilen.

Kun bussi pysähtyi Splitin linja-autoasemalle, ei muuta kuin Google Mapsin kävelyaplikaatio esille ja sunnistamaan. Ensimmäinen ohje oli, "kävele pohjoiseen ylämäkeen kohti jotain katua". Muuten hyvä, mutta minulla ei ollut harmaankirjavaa aavistusta siitä missäpäin on pohjoinen. Puhumattakaan siitä nimetystä kadusta. Eikä siinä ollut sen enempää ylä- kuin alamäkiä.

Randomina lähdin sitten johonkin suuntaan ja kun olin kävellyt korttelin verran, katsoin uudet ohjeet. Matka oli lisääntynyt 400 metriä ja ohjeet olivat aivan yhtä selvät kuin ekalla kerralla. Olin siis lähtenyt väärään suuntaan. Pyörin siinä sinne sun tänne hetkisen ja pääsin vihdoin kiinni karttaan! Eli löysin kadun, joka esiintyi kartta-aplikaatiossa. Ja juuri silloin aukeni taivas.

Olihan se jyrissyt ja tummunut jo hetken, mutta toivorikkaasti ajattelin ettei se sieltä päälle tule. Paitsi että tuli. Vettä oikein huolella. Onneksi vieressä sattui olemaan kahvila, jonne pelastauduin. Ja huomasin samantien kaupungin ja meidän kylän eron. Produzenu kavu, velika salica eli iso musta kahvi isossa kupissa maksoi 10 kunaa, kun se meillä maksaa, jopa aivan rannassa, kuusi kunaa. 

Siinä kahvilapöydässä istuskellessani päivitin aplikaatiosta sijaintini, ja vaikka olin siis kartalla ja kävellyt mielestäni jopa oikeaan suuntaan, matka oli lisääntynyt TAAS sadalla metrillä! Luovutin jo mielessäni. Parempi lienee ottaa paikallinen opas mukaan sitten kun seuraavan kerran sinne Kelaan koitan suunnistaa. Varmaan asiointikin sujuu himppasen verran paremmin kun läsnä on ihminen joka puhuu kieltä. Ja kun sataakin. Ja kolmelta alkaa jalkapalloa telkkarista. Mikäs kiire tässä mihinkään on.

Ai niin, kun uskaltauduin ulos kahvilasta, sade oli muuttunut tihkusellaiseksi. Sen verran se kuitenkin tuntui kastelevalta, että sateenvarjoon oli pakko investoida. Ja luonnollisesti kun tulin kaupasta ulos, sade oli lakannut kokonaan. Ja vielä; kun sitten istuin bussissa kotimatkaa varten, aurinko tuli esiin pilvien takaa. Eli oikeastaan olisin voinut jatkaa suunnistamista, ainakin sen sateen osalta... Mutta sitten joskus myöhemmin.

Hintataso tuntuu kiinnostavan ihmisiä. Olen jonkinverran kertoillutkin hinnoista omasta kokemuksistani, mutta nyt on ihan virallista tietoakin saatavilla. Eurostat julkaisi eilen nimittäin hintavertailun, jossa laitos vertailee kohtuullisen yleisellä tasolla hintoja eri Euroopan maissa. Vaikka taso on 'keskiarvo', niin kyllähän vertailu jonkinlaisen käsityksen antaa. Hinnat Eurostatin käyttämien ryhmien sisällä vaihtelevat toki yksittäisten tuotteiden kohdalla, mutta seuraavassa yleiskatsaus Kroatian hintatasoon verrattuna Suomen vastaavaan.  Otetaan mukaan vielä vaikkapa Espanja, joka lienee suomalaisille se tutuin etelän kohde. Näin varmaan hintatietoisuus sieltä on myös suurin.

EU:n keskitaso on siis indeksillä ilmaistuna 100. Ruuan hinta ilman alkoholia saa Suomessa indeksiluvun 119, Espanja 92 ja Kroatia 91. Ja kun tätä pilkotaan sitten pienemmiksi osiksi, indeksit näyttävät seuraavilta (Fin-Esp-Kro):  leipä ja viljatuotteet: 125-104-94, liha: 124-85-77 ja maito, juusto ja munat: 118-96-92. Noista voi jokainen vedellä omia johtopäätöksiä. Ai niin, ja vielä, se alkoholi-indeksi; Suomi 172, Espanja 81 ja Kroatia 92. Eli Suomessa ei nyt todellakaan kannata ryypätä eikä oikein täälläkään, mutta Espanjassa kannattaa vetää lärvit. Viron viinaindeksi on muuten 104. Tuli vaan mieleen.

Kylläpä tänään tulikin virallisluonteinen päivitys vaikka eilen oli sangen hauskaa koulussa kun opettelimme ääntämään sanoja, joissa ei ole vokaaleja ollenkaan. Melkein rakastuin..... vai  mitä sanotte sanoista smrt, krv, prst, trk, trn tai Trst. Tuo viimeinen on italialainen kaupunki nimeltään Trieste. Se on aivan turhaa tuhlausta tunkea niitä vokaaleja sinne väleihin. Se on paljon nopeampaakin sanoa Trieste kun ei niitä vokaaleja ole. Mutta kieliopinnoista ja kaikesta muusta sitten lisää myöhemmin. Seuraava kielitunti on vasta sunnuntaina, mutta perjantaina klo 18.00 Kroatia pelaa taas jalkapalloa!