22. kesä, 2016

Sekaisin

Kirjoitin eilen Facebook sivulleni Helsingin Uutisten jutusta, jossa lehti oli etsinyt Helsingin kalleinta kahvikuppia. Sellainen oli löytynyt Seurasaaresta ja kaupungin keskustasta. Hinta oli 5,20. Siis euroa. Kupin hinnassa on kuulemma 'näköalalisä'. Linkkasin tuon oheisen kuvan ja kerroin, että meillä kahvikuppi tälläisellä maisemalla maksaa 0,80 euroa.

Ja sain palautetta. Miksi dissaan Suomea jatkuvalla syötöllä tässä blogissani? Enkö ymmärrä, että kahvikuppi on Suomessa kalliimpi, koska myös tulotaso on korkeampi. Suomessa on hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut, mitä täällä ei varmasti ole.

Niin no..... mielestäni en ole dissannut Suomea kertakaan. Olen kertonut oloista täällä, kenties verrannut niitä oloihin Suomessa jne., mutten koskaan dissatakseni. Moni asia saattaa näyttää vähän hassulta täältä sivusta seuraten ja olen saattanut siitä sitten kirjoittaa, mutta aina rakkaudella, lämpimästi Suomea ajatellen. Mitä sitten tulee noihin sosiaali- ja terveyspalveluihin, enpä usko, että kupillinen kahvia Seurasaaressa paljoa niihin vaikuttaa. Täällä en ole, ainakaan vielä, joutunut tutustumaan sen enempää kumpaakaan palveluun, mutta voin palata asiaan kunhan ne on koettu.

Tosiasia nyt kuitenkin on se, että vähän reilu viisi euroa kahvikupista on sikahinta. Se on sikahinta vaikka tulotaso kuinka olisi korkea. Tai vaikka maisemat olisivat kuinka komeat. Ja mitä tulee tuohon tulotasoon, en usko, enkä juuri nyt jaksa alkaa asiaa sen enempää selvittelemään, että Suomen tulotaso olisi 6,5 kertaa korkeampi kuin Kroatian. Mutta jos joku on valmis maksamaan 5,20 kahvikupista, niin silloin se lienee kohdallaan. Mikäs minä olen sitä arvostelemaan. Mutta hämmästellä saan, vaikka joku nillittää. Koska joku tekee niin aina. 

Sitten jotain aivan muuta. Tämä meidän kylä, ja veikkaan että aika iso osa koko maasta, meni sekaisin eilen kun Kroatia voitti Espanjan jalkapallon EM -kisoissa. Olen seurannut Kroatian ottelut tähän asti tuossa yhdessä meidän paikallisessa baarissa, nyt olin ihan kotona. Ja hämmästelin, että mitä täällä meidän yleensä niin rauhallisessa kylässä oikein tapahtuu.

Ihan ensin totesin, että niin ylä- kuin alakerran naapurit taitavat katsella peliä myös. Ihan kuulohavaintoihin perustuen. Tämän lisäksi Kroatian kummankin maalin jälkeen ja tietysti ottelun päätyttyä ulkona alkoi sellainen ryske ja pauke, että suomalainen perusilotulitus vaikkapa uutena vuotena jää helposti toiseksi. Jopa Rocky, jota paukut ei yleensä paljoa kiinnosta, kömpi yöuniltaan katsomaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Autot ajoivat pääsääntöisesti äänimerkki pohjassa ja vähän joka mökistä kuului epämääräistä mölinää. Meillä ei ole täällä suihkulähdettä, mutta jos olisi, saattaisin kuvitella että sinne olisi ollut jono.

Eilen ei ollut tuon pelin johdosta koulua. Niinpä lampsin iltapäivällä huvikseni tuohon meidän uimarannalle ajatuksena kastella varpaani ensimmäistä kertaa Adrianmereen. Niin teinkin. Ja totesin, että vesi alkaa olla jo niin lämmintä, että kyllähän sitä uimaankin pitää joku päivä mennä. Ranta itsessään oli ikäänkuin herännyt unestaan, väkeä oli paljon, sinne oli ilmestynyt myyntikojuja, polkuveneitä ja ravintoloita. Nyt se näytti jo ihan oikealta uimarannalta. Toimitan kuvia kunhan seuraavan kerran siellä vierailen.

Tänään on taasen koulupäivä. Ja huomenna. Kieli ei vaan tunnu tarttuvan millään...... mutta siitä, ja paljosta muusta, sitten myöhemmin lisää.