26. kesä, 2016

Juhannussunnuntaita

No niin, se olisi maailma sitten taas paria päivää valmiimpi. Juhannusta on siellä Suomessa näemmä vietetty ainakin osittain kohtuullisessa kelissä ja ihan perinteisin menoin. Turistit ovat ihmetelleet tyhjiä kaupunkeja, ihmiset ovat hukkuneet ja kokkoja on polteltu. Tämän lisäksi britit päättivät suurvaltaharhoissaan erota EU:sta, mutta nyt kun alkaa selvitä, että mitä sitä tulikaan tehdyksi, on alkanut himppasen kaduttaa. Kampanjan aikana eron puolustajat ovat tulleet lupailleeksi liikoja, eli suomeksi siis valehdelleet äänestäjille, luottoluokittajat laskevat kilvan Britanian luokitusta, turistikohteissa ei vaihdeta enää puntia kun valuutan arvo syöksyy, investointipankit valmistautuvat vetäytymään Lontoosta ja ulkomaalaiset, siis maassa jo asuvat, ovat alkaneet kokea rasistisia hyökkäyksiä itseään kohtaan. Jopa suomalaiset, saatan vain kuvitella tilannetta esimerkiksi turkkilaisten parissa. Jo noin 1,5 miljoonaa brittiä vaatii uutta äänestystä. Eipä tässä muuta voi kun kysyä, että miten se meni niinkuin noin omasta mielestä.......?

Mutta juhannukseen. Niinkuin on jo tullut kerrottua, täällä se on ollut hieman erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu. Ihan vaikka vaan siksi, ettei juhannusta vietetä täällä. Sen sijaan tuossa meidän kylällä on koko viikonlopun ollut perinteinen etno-gastro kyläjuhla, jossa tuli pyörittyä niin perjantaina kuin lauantaina. Perjantaina kylän torilla oli slovenialainen ilta, joka tarkoitti slovenialaista ruokaa, viiniä ja musiikkia. Lauantaina juhlat siirtyivät rantaan ja vuorossa olivat paikalliset ruoka- ja juomatuottajat, jotka tarjoilivat omia herkkujaan. Siinä sivussa väkeä heräteltiin illemmalla pelattuun Kroatian EM -otteluun mm. yhteislaululla ja -tanssilla. Meno oli sangen mukavannäköistä vaikken ymmärtänyt sanaakaan lauluista. Jotain hauskaa niissä varmaan oli ihan muiden ihmisten reaktioista päätellen. Ehkäpä ne lauloivat ja nauroivat yhdelle ihmettelevälle ummikkosuomalaiselle......

Yksi asia kiinnitti noissa juhlissa huomion. Vaikka esimerkiksi perjantaina ruoka ja juoma, joka oli punaviiniä, oli täysin ilmaista, en nähnyt yhtään känniörveltää. En edes paikallisien ravintoloiden terasseilla. Mutta en nähnyt myöskään keltaliivistä järjestysmiesarmeijaa, joka olisi ollut pakko mikäli moinen juhla järjestäisiin Suomessa. Puhumattakaan siitä, että ruoka, jota minäkin hyvällä ruokahalulla söin, ei todellakaan ollut valmistettu kaikenmaailman terveys-, säilytys, tarjoilusuositusten mukaan. Ei ollut jääkaappeja, ei kylmävitriineitä, rohkenenpa epäillä jopa kylmäketjunkin katkenneen jossain vaiheessa. Silti kaikki säilyivät hengissä eikä ruokamyrkytystä ainakaan tähän mennessä ole näkynyt eikä kuulunut. Olisikohan se sittenkin niin, että tietyt asiat on Suomessa jalostettu himppasen liian pitkälle? Ja johtuisivatkohan koko ajan lisääntyvät allergiat mm. tästä syystä?

Eilen lauantaina oli siis paikallisten yrittäjien vuoro. Pöydät olivat pitkät, keittoja ja muita herkkuja valmistettiin siinä paikalla, ihan siinä tiskin takana. Minä kun en tiennyt, miten tilanteessa olisi kuulunut toimia, toimin tietysti väärin. Mutta en saanut turpaani, en saanut edes paheksuvia katseita. Sen sijaan sain peukkuja ja hymyjä. Ja ohjeita miten sitä pitäisi toimia. 

Ajatus, ja oikea toimintatapa oli se, että ostat lipun, jolla saat lunastettua aterian oman valintasi mukaan. Lippu maksoi 20 kunaa, eli 2,70 euroa. Viini ja olutlippu maksoivat kympin. No, sittemmin osottautui ihan turhaksi hankkia minkäänlaista ruokalippua. Ruokaa tarjoiltiin ihan ilmaiseksikin. Kun kävelin pöytää edestakaisin tutkien tarjontaa ja miettien, että jos sitä sittenkin ruokalipun hankkisi, eteeni tyrkättiin niin keittolautanen kuin paikallisia kaalikääryleitä. Keitto oli hyvää, mutta kaalikääryleet...... no, sanotaan että täyte oli ihan ok. Tämä tulee tuskin kauheana yllätyksenä kenellekään minua vähänkin paremmin tuntevalle, mutta kaali, ihan missä muodossa tahansa, on ihan kärkisijoilla no-no -listalla. 

 Lauantaina jatkui sama meno kuin perjantaina, eli ei känniääliöitä, ei järkkäriarmeijaa eikä ruokamyrkytystä. Se täytyy kyllä sanoa, että alkuillasta meno oli hyvällä tavalla sangen villiä, kiitos lavalla ihmisiä laulattaneen ja tanssittaneen bändin. Ilmassa oli selkeästi odotusta illalla pelattavaa jalkapallo-ottelua kohtaan. Peli pelattiin mutta siitä ei tämän enempää. Ikinä. Koskaan.

Kaikenkaikkiaan täytyy todeta, että kyläjuhla toi esille melkoisen hyvin erot suomalaisen ja paikallisen kulttuurin välillä. Meno on täällä jotenkin rennompaa, säätelyä ja sääntöjä ei näyttäisi olevan ihan niin kauheasti kuin Suomessa. Ei ainakaan siten, että se näkyisi ihan normaalijuhlijalle asti. Minkälainen byrokraattiviidakko ennen juhlia on ollut, sitähän minä en tiedä.  Täällä ei ollut anniskelualueita eikä näköjään pahemmin ikärajojakaan. Todistin nimittäin ihan omin silmin kuin maksimissaan 15 vuotias poika haki tiskiltä kaksi olutta. Ne menivät kyllä pöydässä istuneille vanhemmille, mutta tuollainen holtiton meno ei todellakaan olisi onnistunut koti-Suomessa. 

Vaikkei ihmisiä vahdittu koko ajan käsi pippurisumutepurkilla, terveysviranomaiset eivät vahdanneet ruokatarjoilua kuoliaaksi, kalja/viinilasin kanssa sai kävellä aivan minne tahtoi, jopa naapuribaariin jos siltä tuntui, ja lapset pyörivät menossa mukana vaikka kello saattoi olla jo yli yhdeksän, kukaan ei örveltänyt kännissä, kukaan ei tapellut eikä ketään puukotettu. Veikkaanpa aivan rohkeasti, ettei moisesta villistä menosta huolimatta kukaan saanut traumoja eikä ajautunut alkoholismiin ja sitäkautta vahvojen huumeiden käyttäjäksi kuten raittiuspiirit Suomessa uhkailevat jos alkoholisäännöksiä vapautetaan vähänkin. Sen sijaan kansa viihtyi, baarit ja muut paikkalliset yritykset hyötyivät siitä, että ihmisiä oli liikkeellä. Miksi, siis han oikeasti miksi, tämä voisi olla mahdollista myös Suomessa?

Huomenna koittaa taasen arki ja koulu. Siitä sitten taas lisää vähän myöhemmin. Mutta tähän loppuun voimakas suositus; tutustukaapa rohkeasti Arja Korisevan uuteen tuotantoon. Myös ne tyypit, joille tango on kauhistus. Korisevan uusi musiikki kun on nimittäin melko kaukana perinteisestä tangosta, kaukana jopa perinteisestä iskelmämusiikista.