28. kesä, 2016

Islanti

Anteeksi vaan kaikille, jotka tänään(kin) klikkautuivat tänne lukeakseen mitä Kroatiassa ja/tai minun elämässäni on tapahtunut. Olen nimittäin edelleen niin mehuissani Islannin eilisestä voitosta Englannista jalkapallon EM -kisoissa, että en kerta kaikkiaan vaan voi ohittaa tuota tapahtumaa. Niinpä vielä ihan pikkaisen hehkutusta siitä, mitä eilen illalla oikein tapahtui.

Islanti, tuo pienin pohjoismaa, kaatoi siis jalkapallon mahtimaan ja eteni jatkoon EM -kisoissa. Niin isoa hattua ei ole vielä tehtykkään, joka pitäisi ottaa päästä tuon suorituksen edessä. Miettikääpä, Englanti - jalkapallon kehto, maan pääsarja Valioliiiga on kenties maailman suosituin jalkapallosarja, englantilaisilla joukkueilla on pelaajia ja faneja ympäri maailmaa, ulkomaalaisen rahan avulla liiga on, ainakin vielä, varmaankin tasoltaan yksi maailman parhaita. Harrastajia lajilla on Englanissa miljoonia, Islannissa pikkaisen reilut 21.000 rekisteröityä pelaajaa. Joku sanoikin, että jos tuota Islannin suoritusta pitäisi kuvailla jotenkin niin, että suomalaisetkin sen ymmärtäisivät, se on suurinpiirtein sama asia kuin jos Unkari pudottaisi Suomen välierissä jääkiekon MM -kisoissa.  

Tosin se myytti, että Islannin jalkapallomaajoukkue olisi jonkinlainen puoliamatöörijoukkue, jonka pelaajat jakavat talvisin bensaa tai ovat töissä kaupoissa, ei pidä paikkaansa. Aika iso osa pelaajista pelaa ihan ammatikseen eurooppalaisissa jalkapallosarjoissa. Vaikka Islannin apuvalmentaja onkin puolipäiväinen hammaslääkäri.

Kaiken kaikkiaan Islannin suoritus kisoissa on ollut mykistävä. Maan jalkapallomaajoukkue on tuonut lajin piiriin aivan varmasti katsojia myös Suomessa, joita ei ennen näitä kisoja jalkapallo kiinnostanut pätkääkään. Itselleni Islanti on kisojen suuri symppisjoukkue ja ongelmia ilmenee oikeastaan vasta sitten, jos loppuottelussa ovat vastakkain Saksa ja Islanti. Silloin saattaa olla sormi suussa aivan kuten aika monella Englannin kannattajalla eilen.

Mutta sitten normaaliin päiväjärjestykseen. Olin eilen illalla koulussa ja kuulin, että se pitkään pelkäämääni "the kohtaaminen" oli tapahtunut. Ja tapahtunut vieläpä worst case scenario -tyyppisesti. Eli ei olisi voinut enää huonommin mennä.

Opettajani on päivisin Splitissä uimarannalla rantaemäntänä. Eli hänen hommansa on myydä turisteile rantatuoleja ja auttaa heitä tilamaan ruokaa, juomia jne. Ja hätätilanteessa ambulanssin, niinkuin hän on kuulemma kerran joutunut tekemään. Hän on tavannut siellä useita eri kansallisuuksia, ja olen vaan odotellut, milloin sinne eksyy ensimmäiset suomalaiset. Ja nyt viikonloppuna, ne ekat olivat olleet siellä..... valitettavasti.

Rannalla oli ollut kaksi täysikäistä poikaa/miestä ja 'alcoholic' äiti. Suomesta. En kysellyt mitä tuo alkoholistiäiti tarkoitti, mutta luulen että mamma oli ollut jurrissa jo heti aamusta. Mutta eivät pojat sen huonommiksi jääneet...... Sitä oli kiskottu olutta ja viinaa porukan voimin koko päivä ja oikein kaksi käsin, oksenneltu ja lopuksi sammuttu. Eli ihan semmoinen perinteistä suomalaisturismia. Jota en oikeasti enää luullut edes olemassa. Että kiitos vaan tästä tälle ryhmälle ennakkoluulojen pönkittämisestä jos itsenne tuosta tunnistatte.

No, onneksi Lucy, siis openi, ei vedä johtopäätöksiä kansallisuuksien ominaispiirteistä yhden tapauksen perusteella. Toivottavasti.  Vaikkakin olen kannustanut häntä välttämään ruotsalaisia, joista ensimmäinen kokemus oli siis ollut tämä naamaan asti tatuoitu tyyppi, joka oli rehennellyt rahoillaan ja muilla tienesteillään. Totesin vaan, että no, KAIKKI ruotsalaiset on just tommosia. Itse yritän olla menemättä ihan  kauheassa kännissä tunneille etten vaan tukisi enempää hänen käsitystään suomalaisista. Hah.

Tänään ei ole koulua eikä telkkarista tule jalkapalloa. Vähän jänskättää mitä sitä illaksi keksisin. Mutta siitä lisää sitten huomenna.