30. kesä, 2016

Toivoa täynnä

On siis torstai ja sehän on tunnetusti toivoa täynnä. Tai jos ei nyt ihan toivoa, niin jännitystä kuitenkin. Elämme jälleen nimittäin verrattain jännittäviä aikoja. Tästä lisää hieman myöhemmin.

Aloitetaan kuitenkin tällä kertaa jatkamalla vielä hieman tarinaa paikallisista televisio-ohjelmista. Koska eilen ei edellenkään tullut jalkapalloa, jatkoin illalla kanavasurffailua. Ja törmäsin kahteen klassikkoon. Ensin löysin vanhan kunnon Onnenpyörän! Kaikki oli muuten aivan kuten ennen vanhaan, mutta etsityt sanat olivat jotain täysin käsittämättömiä eikä Janne Porkkaa näkynyt missään. Pyörä kyllä pyöri, vokaaleja osteltiin ja typsykkä käänteli kirjaimia esiin. Mutta juontaja ei ollut Porkan Janne. Eikä edes Kim Floor. Pettymys siis.

Toinen klassikko oli Alf. Jos joku ei muista mikä/kuka oli Alf, niin otetaan lyhyt kertaus. Alf oli karvainen, isonenäinen avaruusolio, joka erilaisten sattumusten jälkeen joutui maapallolle asumaan normaaliin amerikkalaisperheeseen. Ja aiheutti jos jonkinlaisia hässäköitä. Vieläpä sangen hauskoja sellaisia. Eikä ajan hammas ihan kauheasti ollut sarjaa tai Alfia puraisseet, kyllä Alfin toilailut naurattivat vieläkin. Niinpä tulen varmaan katselmaan Alfia tulevaisuudessakin, Onnenpyörää sen sijaan..... no ehkä sitten, kun sanavarastoni on sen verran laaja, että voin osallistua edes jollain tasolla sanojen arvailuun. Eli joskus kahden-kolmen vuoden päästä siis.

Mutta sitten noihin tämänkertaisiin jännitysaiheisiin. Jotka jälleen kerran liittyvät viranomaistyylisiin kontakteihin. Olen huomenna perjantaina menossa käymään poliisilaitoksella, jossa pitäisi odotella minun paikallinen henkilökortti. Kortti olisi ollut valmis jo maanantaina, mutta ajattelin antaa viranomaisille vajaan viikon löysää, jospa se nyt sitten ihan oikeastikin olisi valmis. Toinen syy, että käyn hakemassa kortin vasta huomenna, on se, että minun pitää käydä pankissa huomenna, kuun ekana päivänä, laskuja makselemassa. Ajattelin siinä samalla yrittää tyrkkiä  sitä paikallista pankkitiliä hieman eteenpäin. Jospa tuo ID -kortti auttaisi siihen(kin). Näistä sitten lisää myöhemmin kunhan olen käynyt turhautumassa ensin ao. laitoksissa.

No ei vaiskaan, täytyy ihan totuuden nimissä todeta, että varsinkin poliisi on toiminut sangen asiallisesti. Se, että asiat kestävät, ei ole suinkaan poliisin vika. Byrokratia on byrokratiaa. Minkäs sille yksittäinen ulkomaalaisvirkailija voi. Sen sijaan pankki on ollut yllätys. Ja nimenomaan negatiivinen sellainen. En voi ymmärtää miten jonkun pankkitilin avaaminen voi olla näin vaikeaa. En, vaikka olen ulkomaalainen. Pitää tehdä taustaselvityksiä (?!), pitää saada se-ja-se paperi, pitää saada tietää kuinka kauan saan oleskella maassa etc. jne. osv. Ei vaan voi ymmärtää. Tässä kohdin tunnen helposti olevani oman elämäni Alf. Alien vieraassa aurinkokunnassa.

Ai niin, tuosta byrokratiasta. Kuulin eilen, tai sain siis kirjeen paikalliselta Kelalta, että minun pitää edelleen käväistä siellä heidän paikallispääkonttorissa Splitissä. Joten reissu suurelle kirkolle on edessä heti alkuviikosta. Taas kerran. Jospa sitä tällä kertaa koittaisi jopa löytää sen konttorin. Ja kävisi kuulemassa, että sinulta puuttuu vielä tästä pinosta se-ja-se paperi.

Lopuksi, minulla on tänään koulua. Opettaja kysyi, että kumpaakos sitä opeteltaisiin, baarikäyttäytymistä vai kaupassa käyntiä? Arvannette vastauksen. Tämän jälkeen hän ilmoitti, että tämän päivän tunnilla opettelemme ensin baarisanastoa ja tunnin jälkeen menemme kaljalle!

Menemme kaljalle! Kysymyksessä ei siis ole treffit vaan opetustilanteen siirtäminen käytäntöön. Eikö niin? Jänskättää, että opettaako se minulle siellä baarissa vaan kuinka tilaillaan vaan sisältyykö sanastoon myös iskurepliikkejä tyyliin "käyksä usein täällä?" kroaatiksi.

Raportti seuraa sitten myöhemmin. Niin opetustilanteesta kuin viranomaisista.