2. heinä, 2016

Takaisin arkeen

Kas niin, palataanpa takaisin arkeen eilisen kapakkareissun jälkeen. Eli käydään läpi vierailujani poliisilla ja pankissa. Mutta sitä ennen eilisestä pizzareissusta.

Minulle on muodostunut enemmän tai vähemmän perinteeksi käydä perjantaisin pizzalla. Ei suinkaan joka perjantai, mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Ja testailla siinä samalla eri ravintoloita meidän kylässä. Aiemmat käynnit ja niiden arvostelut löytyvät blogin historiasta.

Eilen oli vuorossa sangen keskeisellä paikalla tuolla meidän rannassa sijaitseva ravintola. Olen katsellut sitä jo pitkään, mutten aiemmin ollut kuitenkaan uskaltaunut testaamaan. Lähinnä sen takia, että olisin joutunut syömään sisätiloissa. Nyt kun olivat kantaneet pöydät rantaan ja rakentaneet siihen sangen viihtyisän terassin, niin tuntui siltä, että nyt voisi olla aika.

Tällä kertaa täytyy todeta, että pizzeria oli lievähkö pettymys. Pizza ei ollut sitä tasoa mitä aiemmat ovat olleet. Siitä puuttui jotakin, enkä tiedä mikä. Kenties kastike oli huono, kenties täytteen olivat väärät. En tiedä, mutta tuskinpa tulen ainakaan pizzalla tässä ravintolassa uudestaan käymään. Varsinkin kun olutkin oli kallista, tuoppi maksoi peräti 20 kunaa eli 2,66 euroa. Normihinta rantaravintoloissa on 15 kunaa (2 euroa). 

Ravintolan sijainti sen sijaan oli hieno. Rantaan oli matkaa jalkakäytävän verran, eli ehkä noin 2 metriä. Ja palvelu pelasi. Tarjoilijat olivat erittäin ystävällisiä ja puhuivat virheetöntä englantia. Minä nyt olin aivan perusasiakas, mutta kuuntelin ja katselin tarjoilijoiden toimintaan naapuripöydissä, joissa ruokailuun panostetiin enemmän, kyseltiin ruuasta enemmän ja tiedusteltiin jopa viinisuosituksia. Ja pojat vetivät kyllä hyvin. Ensimmäistä kertaa täällä näin jopa sen, että tarjoilija flirttailee naisasiakkaiden kanssa. Naapuripöydässä istui nimittäin kaksi, ehkäpä noin 60-65 vuotiasta ruotsalaista naista, joille kaveri vinkutti silmää ja jutteli pehmoisia. Ja tytöt olivat onnessaan...... Otettiin selfieitä ja kiherreltiin.

Niin ja sitten, laskun mukana ei sitten tullut sitä Suomesta tuttua karkkia. Ei, laskun kanssa tuli lasillinen ouzoa. Joka oli ihan ok.

Mutta viranomaiskierrokseen. Poliisin kanssa asiat menivät jälleen kerran mutkattomasti. Kuitti virkailijalle ja kortti minulle. Ja näin minulla on nyt sitten paikallinen henkilötodistus! Sen mukaan saan oleskella maassa seuraavat viisi vuotta. Joka oli siis se tieto, jota pankki odotteli saadakseen minun pankkitilin, tai itseasiassa tilit, avatuksi. Tuo oleskelu muuten on aluksi määräaikainen pari kertaa, jonka jälkeen se muuttuu pysyväksi. Vaikka olisit siis EU -kansalainen. Omituista, mutta näillä mennään.

Sitten pankkiin. Jossa pääsin tiskiasiakkaasta ihan takahuoneasiakkaaksi kun niitä tilejä availin. Ensinnäkin se tyttö, jonka kanssa asiaa olen tähän asti hoidellut, ei ollut duunissa eilen, joten selitin asiani aivan uudelle tyypille. Joka siis ohjasi minut takahuoneeseen kolmannen tyypin juttusille. Jolle riitti tuo minun juuri saama henkari, hän ei edes kysellyt mitään muita papereita. Ei mitään todistusta tuloista, ei vuokrasopparia, ei mitään. Ja kun kerroin, että olen aikoinani, noin kolme viikkoa sitten toimittanut kaikki nuo paperit heille, reaktio oli suuri hämmästys. Että miksiköhän? Yleensä niitä kysellään vasta sitten jos ulkkariasiakas alkaa kysellä lainaa. Ja minä en ollut tehnyt. Vielä.

Sitten alkoi tietokoneen hakkaus. Ja ziisus millaista tahtia neitokainen iski dataa koneeseen. Aina välillä ruutuja hyväksyttiin vain OK -nappia klikkaamalla, välillä taas kyseltiin minulta tietoa ja hakattiin sitä ATK:hon. Ehkä hämmentävin kysymys oli, että mikäköhän mahtaa olla äitisi tyttönimi! Että mitä? Äiti on kuollut kymmeniä vuosia sitten..... Mutta kysymyksessä olikin kuulemma vastaus johonkin turvakysymykseen, jota tarvitsen sitten kun aktivoin korttejani. Turvakysymyksen vastaus, eli Lötjönen, herätti tosin hieman kummennusta. Siitä saa mahdollisella koraattirosvolla olla aika vinkeä mielikuvitus kun koittaa turvakysymyksen avulla avata minun korttejani.....

Minulle avattiin kaksi tiliä. Toinen on eurotili, toinen taasen kunatili. Ja tämä siksi, että jos/kun siirrän eläkkeeni maksettavaksi suoraan tänne, tarvitsen tuon eurotilin. Ja kunatilin siksi, että on halvempaa maksaa mm. laskuja siltä tilitä. Eli tulevaisuudessa kun eläke napsahtaa eurotilille niin siirrän rahat kunatilille. Ja käyttelen sitä ikäänkuin käyttötilinä. 

Mutta kun (a) ulkomaalaiselle tyypille avataan (b) kaksi tiliä, joihin molempiin tulee (c) pankkikortit ja (d) kännykkäpankki ja tämä tehdään (e) sekä englanniksi ja kroaatiksi, niin ette voi edes kuvitella minkälaisen paperipinon tuo transaktio saa aikaiseksi. Siis ihan oikeasti. Olo oli kuin suuremmallakin rokkitähdellä, kun eteeni työnnettiin paperia toisensa jälkeen allekirjoitettavaksi. Toki minulle kerrottiin aina että mikä lappu oli kysymyksessä, mutta jos ihan totta puhutaan, ei minulla oikeasti ollut harmaan kirjavaa käsitystä (taas kerran) siitä, että mihin sitä tuli nimi vedetyksi.

Jonkinlaisen harmaan käsityksen tuosta paperipinosta voinette saada, kun mietitte että jokainen edellisessä kappaleessa oleva kirjain pitää sisällään vähintään neljä sivua tekstiä niin kroaatiksi kuin enkuksi, eli siis yhteensä noin kahdeksan A-nelosta per kirjain ja jokainen kohta tehdään vähintään kolmena kappaleena. Ja THUMP, THUMP, THUMP, kaikki pitää varmistaa leimalla. En tiedä, enkä jaksa muistaa, mutta eihän Suomessa enää jokaikinen sopimus leimaa tarvitse?

Mutta mutta, lopussa kiitos seisoo. Nyt on hallussa siis henkarit ja kaksi tiliä. Joihin tosin pitää vielä odottaa kortteja ennenkuin niitä kannattaa alkaa käyttämään. Korttien pitäisi tulla viikossa, joka minusta on hämmentävän nopeasti. Sen jälkeen alkaa sitten kahden uuden pin -luvun päähän pänttääminen.

Mutta näistä ja paljosta muusta sitten taas myöhemmin. Ai niin, ihan tiedoksenne, meillä on täällä juuri nyt päällä keltainen, eli siis kolmanneksi korkein, varoitus extremely high temperaturesta. Että lämmintä piisaa siis....