4. heinä, 2016

Paras päätös

Erinomaisen hyvää alkanutta viikkoa. Moni teistä lukijoista lienee lomilla, joten oikein hyvää lomaa itsekullekin vaikka tänne asti tihkuneiden tietojen mukaan Suomessa säät eivät ainakaan tällä viikolla tunnu pahemmin hellivän. Täällä sen sijaan näyttää siltä että mennään ihan entisellään, kolmena seuraavana päivänä lämpö pyörii edelleen siinä 30 asteen tienoilla eikä sadetta ole luvassa. Ei varoituksia tuulesta eikä ukkosista. Perussettiä siis.

Koska on alkuviikko lienee syytä katsoa mitä tälle viikolle on odotettavissa/suunnitelmissa. Tänään, keskiviikkona ja torstaina on koulua, josta hieman lisää myöhemmin, lisäksi joku päivä tällä viikolla on ihan pakko käydä siellä Splitissä paikaliisessa Kelassa. Alkaa nimittäin olla hiljalleen kiirus päästä siihen paikalliseen sosiaaliturvasysteemin kiinni, sillä Suomesta mukanani tuovat lääkkeet alkavat hiljalleen olla loppu. Se, että saan lisää niitä täällä paikalliseta apteekista, edellyttää sitä, että olen systeemissä sisällä ja minulla on se aiemmin kertomani oma lääkäri. Joten viimeistään keskiviikkona matkani suuntautuu isolle kirkolle. Ja tällä kertaa pyörin siellä niin kauan, että saan asiani hoidettua. Satoi tai paistoi.

Muita suunnitelmia..... no, tänään pitäisi käydä parturissa. Kunhan ensin on pesty pyykkiä, syöty ja nukuttu päiväunet. Lisäksi joku päivä olisi mukava käydä tutustumassa Trogiriin, joka on jonkinmoinen turistirysäkaupunki tuossa 15 kilometrin päässä. Olin siellä eilen illalla, koska minut oli jostain kumman syystä kutsuttu seuraamaan paikallista chanson -laulukilpailua ja ensivaikutelma kaupungista oli juurikin, että turistikaupunki. Paljon pieniä kauppoja, paljon ravintoloita, paljon fast food -paikkoja, paljon turisteja kaduilla ja hinnat selkeästi meidän kylän hintoja korkeammat. Mutta kyllä se haltuun pitää ottaa. Ennemmin tai myöhemmin. Sillä mikäs kiire tässä mihinkään on.

Tuo chanson -laulukilpailu liittyy kiinteästi tämän päivän otsikkoon. Mietin nimittäin tänne muutettuani pitkään sitä, että onko tarpeen ottaa kroaatinkursseja vai mahtaisinko oppia kielen ihan luonnonmenetelmällä. Onneksi päätin ottaa ja onneksi satuin löytämään juurikin tämän nykyisen koulun/open. Nimittäin, sekä koulu että ope, ovat laajentaneet käsittämättömällä tavalla, ei pelkästään kielitaitoani, vaan myös sosiaalisia ympyröitäni. Ilman heitä jumittaisin todennäköisesti kotona yksin ja ainoat ihmiskontaktini olisivat kaupan tädit ja baarien tarjoilijat. Nyt saatan löytää itseni kärsimästä loputtoman tuntuisesta chanson -konsertista Trogirin kaupungintalon sisäpihalta. Ja löytämässä yhä uusia tuttuja. Eli laajentamassa siis sitä sosiaalista ympyrää. Siksi kielikurssi oli paras päätös tänne muutettuani.

Tuo termi 'koulu' jota käytän tuolla edellä, pitää sisällään minun oman open ja hänen poikaystävänsä lisäksi kaikki muut koulun opet, jotka liikkuvat aika usein meidän kanssa sekä open äidin, eli kielikoulun johtajan, tutut. Ja niitähän riittää, sillä äippä on toiminut opettajana ihan normikoulussa, ollut jollainlailla mukana niin politiikassa kuin eri kulttuuririennoissa. Tuntuu että hän tuntisi noin joka toisen vastaantulevan tyypin. Mikä ei suinkaan ole paha juttu minun sosiaalisten suhteiden kannalta.

Ja hah, sain juuri viestin, että tänäiltana, koulutunnin jälkeen, minut on kutsuttu johonkin eilisen konsertin seurantapalaveriin, jossa kuulemma esitetään TAAS ranskalaista musiikkia!! Ja samaan syssyyn tuli viesti open poikaystävältä, että se päätös, jonka hänen kanssaan eilen teimme, että nyt on ranskalaista musiikkia kuultu niinkuin.... no loppuelämäksi, ei sitten pitänytkään. Tänään mennään taas! I just can't wait!

On muuten hauska kirjoitella tätä tekstiä, kun mielessä pyörii koko ajan, että yksi tyyppi, jonka tapasin eilen, koittaa lukea näitäkin juttuja Googlen translatorin avulla. Vaikken normioloissa paljoa mietikkään sitä, että mitä ihmiset tekstistäni ajattelevat, niin nyt on koko ajan mielessä, että kuinkahan translator mahtaa tämänkin kääntää.  Tai itseasiassa on totaalisen väärin sanoa, etten muka ajattelisi mitä te lukijani teksteistäni ajattele. Tottakai ajattelen sitä paljonkin. Ja siksi olen kysellyt, että mistä haluaisitte minun kirjoittavan, koska pelkään sitä, että jään pyörimään paikoilleni näiden juttujeni kanssa. Joten antakaapa vaan tulla sitä palautetta.

Mutta tästä ja paljosta muusta lisää sitten myöhemmin. Kuten edeltä huomaatte, viikko on saatu sangen lupaavasti liikkeelle. Ja saapas kattoo mitä kaikkea se vielä tuo eteen.