5. heinä, 2016

Karonka

Koska olen reipas poika, tein eilen kaiken sen mitä blogissa suunnittelinkin. Eli pesin pyykkiä, nukuin päiväunet ja kävin parturissa. Hinnoista sen verran, että minun pääni käsittely täysin sattumalta valitussa parturissa maksoi 60 kunaa, eli kahdeksan euroa. En valitettavasti tullut kysyneeksi mitä naisten hiusten käsittely maksaisi, mutta veikkaanpa että se on täällä hieman edullisempaa kuin Suomessa, missä minun käsitykseni mukaan kampaamoissa ei naisasiakkaille sanota edes päivää ennenkuin on maksettu vähintäänkin viisikymppiä. Siis euroa. Ja nyt sitten vaan odotellaan palautetta parturi/kampaaja ystäviltäni......

Piti olla myös koulua illalla. Vaan ei ollut. Koska oli se eilen mainostamani ranskalaismusiikin ilta vol. 2. Joka ei kylläkään ollut niinkään musiikki-ilta, vaan lähinnä karonkka ranskalaisille esiintyjille jotka ovat olleet täällä järjestämässä mm. sunnuntaista kärsimysnäytelmää Trogirissa, josta kirjoitin eilen. Mutta eilinen oli jotain aivan muuta.

Illan järjesti siis ranskalaismuusikot Alice Schneider ja Philippe Chauvin, jotka yhdessä muodostavat ryhmän nimeltä Wunderland. Kyselin eilen heidän statuksestaan ranskalaisessa musiikkiskenessä. He ovat käsittääkseni ryhmässä 'bubling under', eli eivät mitenkään huipulla eivätkä järjettömän kuuluisia, mutta elättävät itsensä musiikilla ja esiintymisillään. Ryhmään voi käydä tutustumassa tuolta http://www.wunderland.fr/. Mikäli ette kavahda ranskaa, tai saksaa laulukielenä, kannattaa kuunnella myös biisit. Ne ovat oikeasti ihan jänniä.....

Mutta eilen illalla oli siis jonkinlainen karonkka Alicelle ja Philippelle, jotka lähtivät kotiin tänään tiistaina. Meillä oli ruokaa, meillä oli viinejä ja olutta. Paikalla oli perussetti ihmisiä eli pitkälti samat tyypit, jotka olivat paikalla myös sunnuntaina. Ja kuten aina, kielten sekamelska oli huvittava. Alice ja minun open äiti puhuivat keskenään saksaa, koska Alice on puoliksi itävaltalainen. Philippe ei puhu muuta kuin ranskaa jota hän käytti sitten openi kanssa, joka oli meistä ainoa joka kieltä osasi. Me muut puhuimme sitten kroaatia ja englantia. Enkä edelleenkään saanut puhua suomea. Tai edes ruotsia. Ihmisille oli suuri yllätys, että suomen toinen virallinen kieli on ruotsi. Koska pieni vähemmistö. Josta seurasi luonnollinen  kysymys, että milloin kolmanneksi viralliseksi nousee venäjä. Koska vähemmistö. 

Alice oli edelleen hämmentynyt minun rohkeudestani jättää Suomi ja muuttaa tänne. Hän ei vaan jaksa ymmärtää kuinka joku voi vaan pakata kamat ja koiran autoon ja muuttaa aivan totaalisen uuteen ympäristöön. Ja vielä uuteen maahan. 

Tämä tuntuu olevan suuri ihmetyksen aihe myös paikallisille. Kroatiassa asutaan pitkään kotona joten kuten yksi tyyppi minulle totesi, täällä on suuri hyppäys muuttaa 100 metriä pois kotoa. Melko usein asumisjärjestelyt menevät siten, että lapset asuvat kotona isän ja äidin luona ja jos talossa on tilaa tai laajennusmahdollisuuksia, he pysyvät samassa talossa jopa avioiduttuaan. Taloa vaan rakennetaan lisää. Niinpä samassa pihayhteisössä saattaa asua helposti kolmekin sukupolvea; isoäiti ja -isä, lapset ja heidän lapsensa. Mikä on tietty ihan näppärä järjestely vaikkapa lastenhoidon kannalta. Asunhan minäkin talossa, jossa yksi veli asuu minun yläpuolella, toinen alapuolella ja minä asunnossa, jonka omistaa heidän siskonsa.  

Tässä tämän päivän turinat. Huomenna on se päivä, jolloin koitan uudestaan sinne Splitiin. Ja sinne Kelaan. Ellei taas putkahda jotain järjestettyä ohjelmaa josta saan viestin puhelimitse tai tekstarilla päivän kuluessa. Mikä ei olisi kauhea ihme. Mutta siitä, ja paljosta muusta, lisää sitten myöhemmin. Ai niin, huominen blogipläjäys tulee siis myöhemmin tuon Split -reissun johdosta. Mutta se tulee.....