8. heinä, 2016

Kerran vielä!

Se olisi tänään sitten vuorossa lääkärissä käynti, jonka jälkeen solahdan siis sujuvasti paikalliseen sosiaaliturvaan. Samalla reissulla voisi käydä pankissa, siellä minua pitäisi odotella uudet pankkikorttini paikallisille tileille. Eli kun minulla on kaksi tiliä, minulla on myös kaksi uutta pankkikorttia ja kaksi uutta pin -koodia muistettavani...... Miksi kukaan ei  keksi systeemiä, johon voisit syöttää kaikki pinnisi, salasanasi etc. ja voisit käyttää niitä sitten yhden salasanan takaa? Vanha kun ei vaan jaksa muistaa enää ihan kaikkea.

Tuo liikkuminen päiväsaikaan vaan on kovin tuskaista. Vaikkei tällekään päivälle ole luvattu kuin 31 astetta, mutta jos ja kun ei tuule, lämpöä iltapäivällä piisaa kyllä. Siksipä olen yrittänyt rajoittaa liikkumistani aamuille ja myöhäiselle iltapäivälle. Mutta joskus sitä pitää vaan venyä. Niinkuin esimerkiksi tänään. Miten homma sitten eteni, siitä ja paljosta muusta sitten lisää myöhemmin.

Mutta seuraavaksi kysymykseen, johon törmään jatkuvasti kun tapaan uusia ihmisiä. Eli miksi olen muuttanut tänne, miksi juuri Kroatiaan ja ennenkaikkea miksi nimenomaan juuri Kastel Stariin? Varsinkin paikallisia tuntuu kiinnostavan hyvinkin paljon, että miksi kaikista maailman maista päätin muuttaa juuri Kroatiaan ja miksi maailman kaikista paikoista päätin muuttaa juuri Kastelaan ja nimenomaan Kastel Stariin. Kun niitä olisi kuulemma ollut paljon mukavampiakin paikkoja. Höpö höpö sanon minä.

Mutta siis, miksi Kroatia? Kun minulle aikoinaan aukeni edes pieni mahdollisuus päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, päätin, että jos/kun se eläke napsahtaa, muutan pois Suomesta. En siksi, että minun olisi pakko, vaan siksi, että minä voin. Ja kun se eläkelappu sitten vihdoin postista napsahti, alkoi tuon päätöksen suunnittelu ja toteuttaminen.

Suunnitteluvaiheessa vertailin useita eri maita. Lähtökohtaisesti halusin pysyä EU:n sisällä lähinnä sen takia, että virallisia asioita on helpompi hoitaa kun pysyy alueella. Toki niitä voi varmaan hoitaa helpohkosti myös EU:n ulkopuollella, mutta jotenkin tuntui turvallisemmalta pysytellä alueella. Sanoivat britit mitä tahansa.

Vertailin erilaisiin tilastoihin perustuen mm. Portugalia, Maltaa, Kreikkaa, Espanjaa, Italiaa ja tätä Kroatiaa. Kiinnitin huomiota hinta- ja vuokratasoon, infraan, säähän ja siihen, että kuinka helposti esimerkiksi asuntoja on saatavilla. Itseasiassa tämä vertailu oli sangen tieteellistä kaikkine exel -taulukoineen ja EU -tilastoineen. Tämän perusteella Kroatia alkoi sitten nousta suosikiksi. Varsinkin kun yksi kaverini kehui Kroatiaa. Tietämättä minun pähkäilyistäni. Tämä taisi sitten lopulta olla se lopullisen päätöksen aiheuttanut asia. Eli yhtä helposti voisin asua nyt vaikkapa Espanjassa. Jos joku olis vaan kehunut maata oikeassa kohdassa ja oikeaan aikaan. 

Kun maa oli valittu, alkoi paikkakunnan perkaus. Sen olin päättänyt, että haluan asua rannikolla, jossa ilmasto on lempeämpi kuin rannikkoa myötäilevän vuoriston toisella puolella. Meillä täällä on välimeren ilmasto, vuorten takana puolestaan mannerilmasto, joka tarkoittaa mm. pidempiä, sateisempia ja kylmempiä talvia.  Ja näin aluekin alkoi hahmottua.

Tässä välissä on pakko todeta, että onneksi on internet. Sitä kautta sain tässä valintavaiiheessa useita eri kontakteja, joilta sitten ohjeita ja neuvoja. Suomalaisiahan ei täällä kauheasti asustele, vielä, mutta silti aikaisempi saapumiserä, eli siis Kalevi tuolta pikkaisen pohjoisemmasta, antoi elintärkeitä ja sangen hyödyllisiä ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi surffailin mm englantilaisten ja saksalaisten täällä asuvien ihmisten sivustoilla, joista myös löytyi hyviä ohjeita ja käytäntöjä.

Lähtöajankohdaksi muodostui sitten, ilman mitään sen suurempaa syytä, toukokuu 2016. Minua toki varoiteltiin siitä, että tuo on ehkä "huonoin" aika muutolle, koska kesä on tulossa ja vuokranantajat korottavat vuokria sesongiksi, mutta koska minua poltteli ja halusin lähteä, ei varoitukset paljoa painaneet. Enkä nyt voi väittää kauheasti vääryyttä tai korkeampia hintoja kokeneeni. 

Kun alue, edes noin suurinpiirtein, oli hanskassa, aloin etsiä asuntoa. Tässä kohtaa ongelma oli se, että kun löysin mukavan näköisen asunnon, muuttoon oli vielä niin pitkä aika, ettei vuokranantaja halunnut sitoutua pitämään kämppää tyhjillään siihen asti. Naurettavin ehdotus jonka sain yhdeltä vuokranantajalta, oli se, että jos maksaisin vaikkapa 6000 euroa siitä, että hän pitää kämpän tyhjillään minua odottamassa. Tuo kuusi tonnia hyvitettäisiin sitten vuokranmaksussa...... Kuusi tonttua umpivieraalle tyypille. Joopa joo.....

Tämän kämpän, jossa tätäkin juttua näpyttelen, löysin lopulta sitten  Njuskalo -sivuston avulla (http://www.njuskalo.hr/). Tuolta löytyy muuten vuokra-asuntojen lisäksi myös myytävät asunnot. Ja paljon muuta. Kaikki alueellisesti jaoteltuina. Sangen käyttäkelpoinen sivusto.

Kämpän löytyminen ratkaisi sitten myös paikkakunnan, jonne muutan. Eli Kastel Starin valinta ei perustu mihinkään järjelliseen perusteeseen tai hinkuun muuttaa juuri tänne, vaan siihen, että tämä asunto pompsahti eteen. Ja pääsimme sopimukseen vuokranantajani kanssa. Aivan kalkkiviivoille rinnalla oli muutto Sibenikiin, joka on hieman suurempi kaupunki tuossa vajaan sadan kilometrin päässä, mutta Sibenik kaatui siihen, ettei siellä ollut asuntoa vapaana. Olisin joutunut asumaan väliaikaisjärjestelyssä aluksi, joten Kastel Stari, valmiine kämppineen, voitti kisan. 

Nyt sitä sitten asutaan täällä Kroatiassa ja Kastel Starissa. Eikä valittamista ole ainakaan tähän asti suuremmin ollut. Kastel Stari tulee olemaan kotipaikkani vähintäänkin seuraavat kaksi vuotta, sillä vuokrasopimukseni on voimassa tuon ajan. Sen jälkeen tilanne katsellaan uusiksi. Mikään ei juuri tällä hetkellä ole ajamassa minua mihinkään täältä, joten saattaa olla, että pysyn täällä. Tai sitten en. Mistä sen voi tietää.

Siinä siis tarina siitä kuinka ja miksi yksi suomalaiseläkeläinen muutti Kroatiaan ja Kastel Stariin. Huomenna paneudun sitten taasen elämään täällä, juttua on luvassa mm. lääkäristä, resepteistä, pankista ja perjantai-illasta. Perjantai-illasta, jossa ei ole muuta ohjelmaa kuin koulutunti. Mutta vielähän sitä ehtii kehitellä vaikka mitä.