9. heinä, 2016

Lääkäristä lääkäriin

Eilen oli sitten se lääkäripäivä, josta taisin jo kertoa aiemmissa postauksissa. Se ei sitten mennytkään ihan niinkuin siellä ruotsinkielisellä saarella asiat tuppaavat kuulemma menemään. Tästä lisää hieman myöhemmin, aluksi oppia kantapään kautta.

Olin liikenteessä eilen, mm. tuon lääkärin takia,  iltapäivällä. Ja totesin taas, että liikkuminen tuohon aikaa ei todellakaan ole se kaikkein fiksuin veto. Vaikka eilen ei ollut kuin 31 astetta, niin suoraan pään päältä porottava aurinko ilman minkäänlaista tuulen virettä, on ihan oikeasti aika tappavaa. Toki aina silloin tällöin pitänee tuohon kuumimpaan aikaan liikkua, mutta kyllä asiat on näemmä syytä hoidella joko aikaisin aamulla tai sitten myöhemmin illalla. Sopii tälläiselle pohjoisen maan kasvatille huomattavasti paremmin. Täällähän on usea liikekin kiinni tuohon kuumimpaan aikaan. Ja elämä tuolla meidän rannassa alkaa oikeastaan vasta auringon laskiessa. 

Mutta sitten lääkäriin. Ja toiseen lääkäriin. Ja vielä kolmanteenkin. Kieliopeni/kääntäjäni/tulkkini/auttajani Lucy oli siis etsinyt ja sopinut minulle lääkärin, josta piti tulla minun oma lääkärini. Siis tyyppi, jonka luokse menen aina kun lääkäripalveluita tarvitsen. Täällä muuten ei ole pahemmin tapana varailla aikoja, vaan kun tarvetta ilmenee, sinä vaan marssit vastaanotolle ja hoidat asiasi. Siis ihan peruslääkärille, spesialistit ovat sitten tietysti erikseen.

Olimme sovitun lääkärin vastaanotolla, mutta vastaanottovirkailija ilmoittikin, ettei tällä lääkärillä ollutkaan vapaita paikkoja. Eikä seuraavallakaan. Kolmas oli ambulanssilääkäri, joka ei voinut ottaa omia potilaita. Että sillä tavalla sitten..... Siinä me istuimme eikä sovittua lääkäriä sitten ollutkaan. Edessä oli siis uuden etsinnän alku. Lucy selitti minulle myöhemmin tuon toiminnan siten, että lääkärit eivät mielellään ota vierasmaalaisia omia potilaita vaikka heillä olisi "tilaa" koska kieliongelmat. Eli lääkärit pelkäävät etteivät kykene palvelemaan vieraalla kielellä riitävän hyvin. Että tulee väärinymmärryksiä.

Mutta koska olemme Kroatiassa, jossa riittää, että tuntee jonkun joka tuntee taas jonkun joka sitten pystyy auttamaan sinua, Lucy soitteli muutaman puhelun ja niinpä löysin itseni hetken kuluttua lääkärin vastaanotolta. Lääkärin, joka oli Lucyn koulukaveri ja asui hänen naapurissaan. Hänestä ei tosin tule minun oma lääkäriä, koska kaveri oli vain sijaistamassa varsinaista tohtoria, joka oli lomalla. Tämä varsinainen lääkäri on muuten Lucyn äidin oma lääkäri. Ja toiminut heidän koko perheen lääkärinä. Eikä ota mielellään ulkkaripotilaita, mutta vastaanottovirkailija, joka taas puolestaan on Lucyn äidin ikivanha kaveri ja kollega vuosien takaa, lupasi että hän puhuu minut potilaaksi. Joten problem solved. Olen lopultakin sisällä järjestelmässä.

Suurin hätä päästä järjestelmään ja lääkärin juttusille oli se, että lääkkkeeni alkoivat loppua. No, eilinen lääkäri kirjoitti minulle repseptin, jolla pääsin täydentämään varastojani. En ihan koko varastoa, mutta osan kumminkin. Tuo lääkkeiden osto oli sitten taas yksi uusi mielenkiintoinen episodi, johon en Suomessa ollut tottunut.

Siellähän lääkäri kirjoittaa sinulle reseptin joka kourassa marssit sitten apteekkiin ja ostat lääkkeesi. Perussetti on siis se, että maksat lääkärille siitä, että hän otti sinut vastaan, kuunteli huolesi ja kirjoitti reseptin. Sitten maksat apteekissa vielä lääkkeistäsi ellet ole jonkun erityiskorvattavuuden piirissä, jolloin lääkkeesi maksavat vain muutaman euron. Kela auttaa, mutta silti lääkkeet maksavat.

Täällä lääkäri veloitti reseptistä 10 kunaa. Eli 1,35 euroa. Apteekin täti veloitti siitä, että resepti oli kirjoitettu sähköisenä, eikä ollut paperilla, toiset 10 kunaa. Lääkkeet eivät itsessään maksaneet mitään. Tämän mahtavan taloudellisen panostuksen (2,70 €) jälkeen minulla oli tarvittavat tropit. Ja kun tarvitsen niitä lisää, soitan lääkärille, hän tekee reseptin apteekkiin, josta voin sitten käydä noutamassa lääkkeeni. Yksinkertaista. Näppärää. Ja edullista.

Mutta eihän kaikki tietenkään nyt ihan noin  yksinkertaisesti mennyt. Yksi lääkkeistäni on sellainen, johon tällä tapaamallani lääkärillä ei ollut kirjoitusoikeutta, joten joudun käväisemään spesialistilla Splitissä. Johon minulle varattiin aika, koska erikoislääkärille se pitää varata, samantien lääkärin konelta. Ja näin ollen olen Splitissä kolmannen lääkärin luona maanantaina kello 10.00. Ja kuten arvata saattaa, Lucy lupautui mukaani ensinnäkin viemään minut paikalle ja toisekseen toimimaan tulkkinani. Taas. En ihan aidosti tiedä miten selviäisin ilman häntä.....

Eiköhän tämä lääkäri ja lääkeasia ala olemaan hiljalleen kondiksessa. Ihan niinkuin pankkitiliasia. Kuten kuvasta ilmenee, minulla on kaksi uutta pankkikorttia ja kaksi uutta tiliä paikallisessa pankissa. Tilit aktivoituvat kuulemma tänään. Sitten vaan yhteys Ilmariseen ja  eläke toiselle noista tileistä. Näin elämä siirtyy hiljalleen entistä tiiviimmin tähän yhteiskuntaan. 

Huomenna on sunnuntai ja vakiintuneen tavan mukaan blogipläystä ei silloin tule. Ellei nyt sitten tapahdu jotain aivan maata mullistavaa. Mutta maanantaina sitten taas jatketaan tarinalla mm. vierailusta tuon spelialistin luona. Ja todennäköisesti paljosta muusta.