11. heinä, 2016

Splitissä spesialistilla

Kävisin tuossa aamupäivällä Splitissä siellä spesialistilla mistä oli viime postauksessa puhetta. Siitä hieman myöhemmin, mutta ensin ihmetellään.

Joku kirjoitti viikonloppuna Facebookissa siitä, että häntä ihmetyttää se, kun naiset pukeutuvat niin lyhyisiin hamosiin, että hametta pitää olla koko ajan kiskomassa alaspäin ettei vaan vilahda. Paidatkin ovat sellaisia että vähintäänkin liivit vilkkuvat. Ellei sitten käy hieman parempi tuuri ja satu vilkahtamaan jotain muutakin.....

Koska olen 'vanha likainen setä', minua ei moinen juurikaan haittaa. Sen sijaan ihmettelen naisia hieman eri kantilta. Tänään Splitissä oli lämpöä noin 32 astetta, joka aiheutti sen, että kun meikäläinen oli ottanut noin 10 askelta, oli jokaikinen paikka tässä jumalvartalossa aivan hiien peitossa. Neitoset sen sijaan kävelivät kuka noissa edellä mainituissa pikkumekoissan, kuka jossain muussa asusteessa, aivan kuin suoraan suihkusta tulleina. Ei hikikarpoloita otsalla, ei märkiä kainaloita eikä hikisiä niskoja. Tähän väliin muuten ihmetys myös siitä, että kuinka paljon ihminen voi erittää hikeä pelkästään niskansa kautta?

Mielestäni tuo naisten "kuivuus" on fysiologinen ihme. Eikös se lämpö ole jokaisella suurinpiirtein yhtä kuuma joten eikös jokaisen pitäisi kärsiä/nauttia siitä samalla tavalla? Ja hiota myös suurinpiirtein samalla tavalla? Ilmiö toistui myös bussissa, jolla tulin kotiin. Bussin lämpötila oli ehkä noin 50 astetta, ja minä valuin nesteenä siihen penkille, mutta vieressäni istunut tyttö oli aivan freesi. Käsittämätöntä!

Ja kenenkään ei sitten tarvitse edes aloittaa minkäänlaista läskin siirtelyyn tarvittavan energian määrän ja siihen liittyvää hien määrän arviointia, kiitos.

Mutta nyt spesialistille. Minulla oli siis poikkeuksellisesti sovittu aika, koska kysymyksessä oli erikoislääkäri. Sain kyydin Lucylta ja hänen siskoltaan, mutta koska neitoset olivat jo lähdössä myöhässä noin 45 minuuttia, mikä ei todellakaan ollut kauhea ylläri, jouduin menemään suden suuhun yksinäni. Lucy joutui menemään töihin, mutta hän oli kirjoittanut minulle lapun kroaatiksi, jossa käytiin läpi niin minun diagnoosi, sairaushistoria kuin lääkitys. Vähän niinkuin just in case, jos lääkäri ei puhuisikaan englantia.

Informaatiotiskiltä sain ohjeet mihin taloon pitää mennä ja mihin suunnistaa siellä. Nämä tiedot Lucy kävi vielä hankkimassa, sitten hän läksi. Ja minä olin yksin......

No, löysin helposti oikean talon vaikka kompleksi oli vähintäänkin yhtä suuri ja sekava kuin vaikka Meikku Helsingissä. Varsinkin kun kaikki opastekyltit olivat kroaatiksi. Vain ja ainoastaan. Minut oli opastettu menemään sisään ja kerros alaspäin. Ongelma oli vain siinä, että nopealla vilkaisulla niitä alaspäin vieviä rappusia oli nelljät. No, valkkasin käytetyimmän näköisen ja sattumalta heti ekalla oikeaan! Olin oikealla osastolla.

Menin vaksin näköisen tyypin luo ja iskin kaverille lapun, jonka olin saanut omalta lääkäriltäni. Hän soitti puhelun ja ohjasi minut sitten käytävään. Pitkään käytävään. Ja nyt täytyy sanoa, että jos Suomessa nämä minua hoitaneet spesialistit istuvat nykyään taideteosten ja parhaimillaan soljuvan veden somistamissa, valoisissa ympäristöissä, niin todellisuus täällä näyttää olevan aivan erilainen. Mitä pidemmälle käytävää kävelin, sen ränsistyneemmäksi se muuttui. Ei tarvinnut onneksi kävellä ihan loppuun asti, sillä siellä näytti olevan puoliksi romahtanut päätyseinä. Tai ainakin rappaukset olivat kärsineet ja pahasti.  En toki tiedä minkälaisissa oloissa muut lääkärit tuossa sairaalassa toimivat, mutta jotenkin tuntuu että tämä kaveri oli tungettu ihan sinne vihoviimeiseen nurkkaan. Ja unohdettu sinne. Epäilen nimittäin että tohtori saattoi jopa asua tässä huoneessa päätellen siitä, että siellä oli lakanoilla varustettu sänky ja televisio....

No, potilas-lääkäri tapaaminen sujui leppoisasti. Tyyppi puhui onneksi englantia ainakin auttavasti, joten sain asiani selvitetyksi. Sitten tuli ne peruskysymykset; oletko muuttanut tänne, miksi, mistä olet kotoisin, missä asut täällä, oletko ostanut asunnon etc. jne. osv. Eli ihan perussetti. Olenkin ajatellut, että pitää varmaan pyytää Lucya kirjoittamaan kroaatiksi valmiiksi lappu, jossa on vastaukset noihin kysymyksiin. Niihin kun törmään jokaikinen kerta kun uuden ihmisen tapaan.

Lopuksi sain kroaatiksi kirjoitetun lapun, jossa oli jotain juttua mutta myös reseptinkirjoitusoikeus omalla lääkärilleni juuri niille samoille lääkkeille, joihin olen tottunut jo Suomessa. Joten homma meni juuri kuten suunniteltu. Vielä yhden toimiston kautta, jossa tuo lääkärin lappu sai parit leimat ja tietokoneelle hakattiin jotain, mutta niin olin suorittanut erikoislääkärivierailun. Kontrollikäynti 16.08., hvala i dovidenja. Eli kiitos ja näkemiin.

Tänään illalla tapaan sitten Lucyn, joka tapaa sen jälkeen minun lääkärini, joka menee sitten huomenna töihin, iskee reseptit koneelle ja minä käyn hakemassa lääkkeet apteekista. Ja maksan varmaan taasen sen kympin. Näin se homma toimii!