12. heinä, 2016

Aikataulutuksia

Joo joo, tiedän että vastaava kuva kuin tuo tämän päivän pläyksen kuvituskuva on ollut jo aiemminkin näissä jutuissa, mutta onhan tuo maisema nyt sen verran nätti, että kyllä se nyt vielä kerran menee. Kuva on otettu tämän aamun aamukahvipöydästä.

Kello on nyt yhdeksän paikallista ja me olemme Rockyn kanssa reippailleet jo yli 4000 askelta. Ainakin minun hyvin epäluotettavan askelmittarin mukaan. Totesin nimittäin eilisen kokemuksen perusteella, että pakko kait se on alkaa vääntämään tätä päiväaikataulua tuon sään mukaiseksi ihan tosissaan. Olin eilen illalla tuolla meidän rannalla auringonlaskun jälkeen ja siellä oli maanantai-illasta huolimatta todella paljon ihmisiä liikeellä. Ja nyt aamulla löntystellessämme Rockyn kanssa aamukahville, huomasin, että se oli huomattavasti miellyttävämpää kuin aivan kuumimpaan aikaan. Kuten esimerkiksi eilinen paluu Splitistä, jolloin jätin noin 3 litraa itsestäni sinne bussin penkille.

Niinpä tänään, kun ei mitään sen suurempaa suunnitelmaa ole, ajattelin siis käydä aikaisin aamulla kahvilla tuolla rannalla. Päivä menee sitten täällä ilmastointilaitteen rauhoittavassa suhinassa miellyttävässä lämpötilassa. Tiskaillen ja pyykkiä pesten. Ja erinomaisen pitkät päiväunet nukkuen. Illalla voi sitten taas löntystellä vaikkapa rannalle. Paitsi että ei voi!

Eilinen lääkäri- ja lääkereissu kun ei sitten mennytkään ihan niinkuin eilen hehkutin. Kuulin illalla, että yksi lääkkeistä, joka minulle on määrätty jo Suomessa, ei kuulukkaan tämän paikallisen lääkekorvauksen piiriin. Joka tarkoittaa siis sitä, että joudun maksamaan kyseisestä lääkkeestä! Lucy, joka soitti minulle asiasta, oli aivan järkyttynyt asiasta. Maksaa nyt lääkkeestä!!?

Lääke on korvattava mikäli diagnoosi olisi oikea. Ja minulla se ei siis ollut. Niinpä joudun lunastamaan tänään illalla kyseisen lääkkeen apteekista. Arvioitu hinta kuukauden satsista on 180 kunaa, eli noin 24 euroa. Joka on about sama hinta minkä jouduin Suomessa ao. lääkkeestä maksamaan.

Mutta Kroatia ei olisi Kroatia jos tästäkin ei löytyisi poikkeusta. Lääkäri, joka tästä oli kertonut Lucylle, oli neuvonut, että asiasta voi toki neuvotella. Eli kun kysymyksessä on lääke, joka minulle on määrätty minun sairauteeni jo Suomessa, on olemassa pieni mahdollisuus, että saisin lääkken sittenkin täälläkin korvattavuuden piiriin. Mutta se vaatii sitä, että löydämme jostain jonkun, joka tuntee jonkun jonka tuttu on taas se tyyppi, joka voi auttaa. Eli ihan perussettiä siis.......

Mutta joo, tänään on siis perustiistai. Kohta tiskataan, sitten pannaan pesukone pyörimään, syödään ja urvahdetaan niille päiväunille. Illalla sitten käydään siellä apteekissa, kenties iltakahvilla rannalla ja niinpä on taas yksi eläkeläispäivä takana. Huomenna jatkuu taas koulu, joka on täsäs sählingissä jäänyt vähän vähemmälle, mutta ilmoitin eilen opelle, että nyt jatketaan taas ja todella vakavasti. Vaikka tänään vedin kylmän rauhallisesti kroaatiksi aamukahvin tilauksen ja ymmärsin jopa tarjoilijan jatkokysymyksen, että tuleeko maitoa. Kyllä tämä tästä...... hiljalleen mutta kuitenkin.