15. heinä, 2016

Rohkeus

Kirjoitan tätä juttua ihmeissäni ja surullisena. Ranskassa on jälleen suoritettu terroristi-isku, jossa nykyisen tiedon mukaan on kuollut ainakin 84 ihmistä. Lisäksi loukkaantuneita on satoja. Tuntui jotenkin lohduttomalta, jälleen kerran, lukea ja kuunnella näitä uutisia heti aamusta. 

Täysin tietämättömänä tapahtumista Nizzassa minä vietin samaan aikaan erittäin mukavaa iltaa. Lähdin eilen illalla, siinä kuuden aikoihin, käpsyttelemään tuonne meidän rannalle tarkoituksena käydä apteekissa, kaupassa ja kenties kahvilla. Ja tulla sitten kotiin katsomaan Hajduk Splitin jalkapallo-ottelua, joka alkoi kahdeksalta televisiossa.

Ja niin teinkin. Aina siihen asti, kunnes istuin kahvilla. Lucy soitti, ja kysyi, että miten menee, missä olet etc. Kerroin istuvani rantakahvilassa ja lähteväni kohtapuoliin kotiin katsomaan jalkapalloa. Vastaus oli, että yksi hänen kielioppilas oli peruuttanut tuntinsa joten Lucy voisi ottaa fillarinsa ja tulla seurakseni. Mutta jalkapallo on varmaan tärkeämpää.....

Arvannette miten siinä sitten kävi. Siellähän minä istuin, samassa baarissa, vielä puolen yön aikaankin. Onneksi Stipe, Lucyn poikaystävä, liittyi seuraamme duunipäivänsä jälkeen, joten sain autokyydin kotiin. 

Tuo päivän otsikko ei liity mitenkään Ranskan terroristi-iskuun. Joku saattoi ajatella, että tulen kirjoittamaan siitä, että kun asun täällä 'levottomassa Euroopassa' kertoisin siitä, minkälainen turvallisuudentunne minulla täällä on. Suomessahan riski kansainväliseen terroristi-iskuun on verrattain pieni. Mutta niin se on täälläkin. En koe olevani yhtään sen enempää riskialueella täällä asuessani  kuin mitä tunsin silloin kun asuin Suomessa. Kroatia ei ole aktiivinen toimija millään konfliktialueella, oikeastaan ainoa riskitekijä saattaa olla maan Nato -jäsenyys. Ja suuret turistilaumat.

Rohkeus otsikossa tarkoittaa tällä kertaa sitä, että eilisen 'mitä kaipaan Suomessa' -kirjoituksen jälkeisessä keskustelussa törmäsin taas lauseeseen, että 'kyllä olet rohkea kun uskalsit muuttaa, jättää kaiken jne.' Mutta kun minä en edes koe olevani mitenkään erityisen rohkea.

Tottakai otin riskin hypätessäni täysin uuteen ympäristöön, täysin uuteen kulttuuriin ja aivan vieraiden ihmisten keskelle. Mutta silti, jotenkin olin aivan vakuuttunut siitä, että homma toimii myös täällä. Miksei toimisi? Ihmisiähän täälläkin asuu. Ja sitäpaitsi, jos jotain aivan ylitsepääsemätöntä olisi tapahtunut/tapahtuu, pääseehän täältä aina pois.

Uskoisin, että suurin osa ihmisistä, jotka ihmettelevät ja hämmästelevät ratkaisuani, omaavat itse niin tiukat juuret asuinpaikalleen ja/tai Suomeen, että heille vastaavanlainen muutto tuntuu mahdottomalta. Ja eihän siinä mitään, ihan kaikki jutut ei vaan sovi ihan kaikille. Itseasiassa kunnioitan aika suuresti tyyppejä, jotka ovat kyenneet rakentamaan ympärilleen sellaisen verkoston, josta luopuminen on mahdotonta. Tai jos rehellisiä ollaan, taidan olla jopa hieman kateellinen.

Meillä on tänään vain 24 astetta. Ja keltainen varoitus kovasta tuulesta (28 km/h). Joka näkyy lähinnä kiinni paukkuvina ikkunoina, pölypilvinä hiekkateillä ja ikkunasta lepattavina verhoina. Toivottavasti tuuli pikkasen tyyntyy, sillä illalla pitäisi olla tuossa naapurikylässä kalafestarit. Mutta niistä, ja paljosta muusta, lisää sitten myöhemmin.