19. heinä, 2016

Suomalaisia!

Alkaa näemmä tulla tavaksi aloittaa nämä blogikirjoitukset hämmästelyillä. Tällä kertaa täytyy ihmetellä ensinnäkin Saksan kirvesheilujaa ja toisekseen Myllypuron ampumatapausta. Kummankaan tapauksen motiiveista ei ainakaan minulla tätä kirjoittaessani ole minkäänlaista hajua, en siis tiedä näistä(kään) tapahtumista että oliko niissä kysymys islamilaisesta hyökkäyksestä tai vaikkapa viiharikoksista. En myöskään ole lukenut mistään kummankaan tekijän huutaneen minkäänlaisia huutoja, joten en halua enkä voi tuomita yhtäkään ihmisryhmää teoista.

Tuo edellä oleva liittyy saamaani palautteeseen, jossa minua kritisoitiin siitä, etten tuominnut Nizzan terrori-iskun tekijää riittävän jyrkästi vaikka hän oli palautteen antajan mukaan huutanut mm. "Allahu Akbar" ajaessaan ihmisjoukkoon. Olen koittanut lukea Nizza uutiset verrattain tarkkaan enkä ole vieläkään mistään lähteestä lukenut, että näin olisi todella ollut. Näin en myöskään ole voinut tuomita tekoa islamistisena terrori-iskuna. Terrori-iskuna toki, mutta ilman uskonnollista painotusta.

Mutta tapahtuu sitä täälläkin. Niinkuin eilen kirjoitin, kieliopeni Lucy oli menossa Ultra 2016 -teknotapahtumaan Splitiin sunnuntai-iltana. Ja myös meni. Oli kuulemma ehtinyt bailata noin tunnin, jonka jälkeen hänet oli ryöstetty. Loppuilta olikin mennyt sitten poliisilaitoksella. En ole vielä päättänyt, että pitäisikö minun olla isällisen vihainen vai kaverillisen myötätuntoinen tapahtuneesta. Pitänee ensin kuunnella mitä oikeasti tapahtui.

Mutta sitten suomalaisista. Täällähän on turistikausi hiljalleen meneillään, joten "riski" törmätä suomalaisturisteihin jopa tuolla meidän rannassa on suurimmillaan. Olenkin bongannut muutaman suomalaisauton ja -seurueen siellä. Mutta koska tyypit ovat todennäköisesti lomalla, en ole viitsinyt mennä häiritsemään heitä. Viettäkööt lomaansa rauhassa.

Elin pitkään siinä uskossa, että olisin näillä meidän huudeilla ainoa suomalainen. No enpä ole! Tapasin eilen Marjon ja hänen kroatialaisen miehensä. Marjo on asunut täällä jo yhdeksän vuotta, joten hänellä todella on hieman erilainen perspektiivi täällä asumiseen kuin vaikkapa minulla, joka olen vielä täysi untuvikko. Olikin todella mukava tavata ihmisiä, joilta sain ja tulen saamaan vinkkejä olemiseen ja elämiseen. Varmaan saan tarvittaessa myös apua. Yleisesti ottaen minun sosiaalinen verkosto täällä alkaa olla jo isompi kuin se ikinä oli Ylivieskassa, jossa asustelin kuitenkin useamman vuoden. 

Marjo kertoi suomalaisperheestä, joka oli ostanut asunnon tuosta eräästä naapurikylästä. He kuulemma käyvät vain siellä silloin tällöin joten päätimme yhdessä ettei heitä voi oikein laskea täällä asuviksi suomalaisiksi. Mutta suomalaisyhteisö hiljalleen muodostuu ja kasvaa......

Minulla ei ole tietoa myöskään siitä, kuinka paljon suomalaisia koko Kroatiassa asustelee. Villi veikkaus on se, ettei ihan kauhean monta. Vielä. Sen tiedän, että Zagrebissa, jossa sijaitsee Suomen suurilähetystö, on melkoisen aktiivinen suomalaisyhteisö. Mutta sitä, että kuinka iso se on, en tiedä. Pitänee olla yhteydessä lähetystöön ihan vaan sen takia, että ne järjestävät kuulemma itsenäisyyspäivänä bileet, jonne olisi ihan mukava saada kutsu...... ihan vinkkinä sinne Zagrebin suuntaan jos joku tätä blogia sielläpäin lueskelee.

Mutta jatketaan juttuja taas huomenna. Toivottavasti saan Lucyn kiinni tänään jollainlailla ja kuulen mitä sunnuntai-iltana oikeasti tapahtui. Puhelimellahan neitoa on turha koittaa tavoitella. Siitä, ja paljosta muusta lisää sitten taas huomenna.