20. heinä, 2016

Historiaa

Aloitetaan tällä kertaa vaihteeksi säätiedotuksella. Kastel Starissa on tänään luvassa aurinkoinen päivä ja 34 asteen lämpötila. Sama meno näyttäisi jatkuvan loppuviikon, lämpötila tosin ei nouse enää ihan noin korkealle, sillä torstaille ja perjantaille on luvattu enää vain 30-32 astetta. Mutta aurinko paistaa.

Muistanette kun kirjoitin perjantain kauhusäästä. Lämpöä ei ollut kuin 17 astetta ja vettä tuli sananmukaisesti vaakasuoraan kiitos reippaan tuulen. Kaikki ulkoilmatapahtumat oli peruutettu eikä ihmisiä ollut juurikaan liikkeellä. No, talvella moinen sää on kuulemma kohtuu tavallinen. Paitsi että lämpötila on hieman alempi. Odotankin mielenkiinnolla minkälaisia kelejä täällä talviaikaan lopulta pukkaa, sillä Suomen onnettomat, räntäsateiset ja pimeät talvet olivat yksi, melkoisen suuri syy muuttooni tänne. Jos todella mennään perjantain kaltaisella säällä, uskon lopulta kuitenkin selviäväni talven yli. Varsinkin jos ei sada. Ja varsinkin jos se "talvi" alkaa vasta joskus lokakuun loppupuolella tai marraskuun alussa kuten kuulemma viime vuosina on tapahtunut. Ja päättyy maaliskuun alkuun. Mutta katsellaan......

Olin eilen sivistämässä itseäni. Minut oli kutsuttu Kastellan turismin historiasta kertovan näyttelyn avajaisiin tuohon naapurikylään. On muuten aika jännä asia, että vaikka asuin vuosikaudet Ylivieskassa, niin enpä juuri saanut kutsuja minkäänlaisiin tilaisuuksiin. Nyt asuttuani täällä kaksi kuukautta, olen ollut chanson -laulukilpailussa, eilen olin näyttelyn avajaisissa ja huomenna torstaina menossa kutsuttuna jononkin konserttiin. Tuota kutsutaan kait mm. sosiaalisuudeksi.

No, eilinen näyttely kertoi siis tämän meidän kaupungin, eli Kastellan, turismin synnystä. Vuonna 1908 tsekkiläinen tyyppi nimeltään Henrik Soulavy osti talon täältä. Ja heti seuraavana vuonna, eli siis 1909, avasi ensimmäisen majatalon ostamassaan rakennuksessa. Tämän katsotaan olleen varsinaisen turismin alku näillä meidän huudelilla Kastellan Rivieralla.

Herra Soulavyn majatalossa asusteli vieraita ympäri Eurooppaa. Heitä tuli myös kauempaa, sillä yksi useimmin käynyt turisti oli D.C. Augustus Oak Parkista Illinnoisista. Nykyään tilanne on tuntuu olevan suurinpiirtein sama. Turisteja pukkaa ympäri Eurooppaa, ainakin mikäli empiirinen tutkimukseni tuolta meidän rannasta pitää yhtään paikkaansa. Olen törmännyt siellä hyvinkin moneen eri kansallisuuteen, vaikkakin pääsääntöisesti nykyturistit näyttäisivät tulevan Puolasta, Itävallasta, Slovakiasta ja tietysti Saksasta. 

Kaikesta huolimatta turismi on täällä edelleenkin jollei nyt enää lapsen kengissä, niin kehityksensä alkuvaiheessa vaikka sen parissa on askarteltu siis reippaat sata vuotta. Potentiaalia olisi vaikka kuinka mutta infra kuten majoitus, ravintolat ja rannat vaativat kaikki vielä kehittämistä. Vaativat kehittämistä vaikkei tavoitteena olisikaan mikään massaturismi. Tällä hetkellä tuntuu hieman siltä, että näiden meidän alueiden, eli siis Kastellan muodostavien kylien, potentiaali ja tarjonta on melkoisen hyvin piilossa normituristeilta. Harva tietää mitä kaikkea täällä on tarjolla ja kuinka täällä voi viettää lomansa. Mutta sitten kun olet kerran vieraillut täällä, tulet taatusti uudelleen. Paitsi se yksi jenkkituristi, joka ei uskaltanut ottaa aurinkoa vuokraamansa huvilan pihalla koska pelkäsi, että yli lentävistä lentokoneista ihimiset näkevät hänet bikineissä. Näin hän ainakin kirjoitti palautteessaan Trip Advisorissa.

Tuo eilinen näyttelyvierailu päättyi sitten taas kerran baariin. Jossa oli jälleen kerran järjettömän suuri porukka istumassa saman pöydän ympärillä. Aivan uusia ihmisiä minulle. Mutta nautin, nautin todella. Hauskaa oli se, että huomasin tulevani toimeen vielä jopa saksan kielellä. Paikalla oli nimittäin yksi saksalaisrouva tyttärineen ja minä jopa keskustelin saksaksi heidän kanssaan! Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Kun vielä oppisi tämän paikallisen......

Tänään jatkuu koulu eli illalla pitää lampsia tunnille. Muuta ohjelmaa ei tälle päivälle kalenterista (hah) löydykkään, eli taidanpa siis pistää pyykkikoneen pyörimään, tehdä ruokaa, syödä ja mennä nukkumaan pitkät päiväunet. Sitten kun tuo lämpötila on pikkaisen laskenut, voisi mennä vaikka kahville tuonne rannalle. Siinä matkalla kouluun. Sillä mikäs kiire tässä mihinkään on.