25. heinä, 2016

Kulttuuria

Se olisi sitten se päivä, jolloin Jaakko kiskaisee sen kylmän kiven jorpakkoon. Paitsi että mitä olen kuullut, Suomessa vedet ovat lämpimilillään juuri nyt. Siellä kun kuuluu olevan vihdoin kunnon helleaalto. Ainakin jos Kotakorven Kerttua Yle uutisista on uskominen. Ja kukapa nyt ei Kerttua uskoisi.

Viikonloppu oli ja meni. Ja minä harrastin kulttuuria. Olin jo istuskelemassa tuolla meidän rannalla kaikessa rauhassa kahvilassa kun Lucy soitti. Lähtisinkö hänen kanssaan tapahtumaan, jossa esitetään dalmatialaisia iskelmiä? Livenä. Acapellana?  Iskelmiä!

Ja kuten arvata saattaa huomasin olevani hetkisen päästä istumassa katsomossa odottamassa sitä, että paikallisen laivaston acapellaryhmä alkaisi laulaa. Pojat tulivat ja esittivät biisejä, jotka tuntuivat olevan melko tuttuja ja suosittuja päätellen siitä, että osa yleisöstä lauloi mukana. Ja melkoisella antaumuksella vielä. Minä en tunnistanut yhtäkään kappaletta, Lucy kehui tietävänsä kaksi. Emme siis tainneet olla ihan kohderyhmää. Vaikkakin varsinkin sen jälkeen, kun lavalle könysi tuon acapellaryhmän tueksi Kroatian radion iso orkesteri, biisit kuullostivat ihan hyviltä. Ei nyt missään nimessä Jari Sillanpää -hyviltä, mutta ihan ok kuitenkin. 

No, me olimme paikalla noin puoleen väliin konserttia jonka jälkeen siirryimme kahden kylän päässä olevaan baariin, jossa oli Sommersby -siideri-ilta. Kulttuuria oli tällä kertaa tankattu tarpeeksi. Tankattiin baarissa kulttuurin palan painikkeeksi muutama olut ja siideri ja sitten suuntasimme kohti koteja.   

Eilen sunnuntaina koin ensimmäisen kroatialaisen koiraraivon. Meillä on ollut Rockyn kanssa tietty lenkki, jonka olemme kiertäneet pissalenkillä. Lenkin varrella asuu mies, joka on tähän asti ollut sangen mukava ja sosiaalinen. Hän puhuu vieläpä sangen hyvää englantia. Mutta eilen kaikki muuttui. Kaveri tuli fillarilla kotiin ja alkoi jo pitkältä huutamaan, että 'that's not okey, that's not okey! kun olimme Roksun kanssa about hänen talonsa kohdalla. Ja kun herra pääsi meidän kohdalle, hän aloitti saarnansa kuinka minun koirani pissaa sinne tänne mikä ei kuulemma ole okey. Sitäpaitsi tie, jolla olimme , on yksityistie. Josta ei kyllä missään ole minkäänlaisia kylttejä. Puhumattakaan siitä, että jossain olisi kyltti joka kieltää koiran ulkoiluttamisen kyseisellä tiellä.

Pyysin herralta anteeksi, lupasin ettemme enää käytä hänen tietää ja kyselin ihan varovasti, että jos tiellä ei kerran saa liikkua, olisiko syytä mainita asia vaikka kieltotauluilla? Ukko ei vastannut siihen mitään vaan sukelsi pihalleen. Me puolestamme teimme Rockyn kanssa uudet reitit pissalenkeillemme.

Tänään on poliisipäivä, minun pitää siis käydä kertomassa poliisilaitoksella, että todellakin asun osoitteessa jonka olen heille antanut. Siitä, ja paljosta muusta, lisää sitten huomenna.