26. heinä, 2016

Poliisilla käymässä

Eihän nuo pilvet tuossa kuvassa nyt kauhean tummilta näytä, mutta niiden murina eilen illalla oli aika miehekästä. Meillähän on ollut täällä semmoista 32-36 astetta jokainen päivä, joten pikku ukkonen ei olisi ollut suuri yllätys. Vaan ei. Sitä taas vaan muristiin taivaanrannalla mutta ei uskallettu tulla tänne asti. Hetkisen sateli pikkaisen, mutta mitään ukkosta ei todellakaan saatu. Ja ennusteiden mukaan sitten jatketaan taas entiseen malliin, kolmen vuorokauden ennuste näyttää aurinkoa ja 32 asteen lämpötilaa. Jokaiselle päivälle.

Ai niin, olen unohtanut hämmästellä yhtä asiaa, joka on ollut minulle muuton jälkeen ehkäpä suurin järkytys tässä yhteiskunnassa. Nimittäin vyölaukut! Siis nuo järkyttävän rumat pussukat, jotka puetaan vyötäisille. Usein vielä verrattain hyvin muodostuneen vatsan alle. Olen kuvitellut vyölaukkujen olevan lähes puhtaasti suomalainen ongelma, mutta ei. Täällä ihan normi-ihmiset, jopa nuoret miehet, kantavat vyölaukkuja ylpeänä. Ja vieläpä aika usein. Eli kysymyksessä ei siis ole mikään "hah hah, tolla on vyölaukku" -ilmiö, vaan ihan tavanomainen 'asuste'. Mutta mutta..... jos sinulla ei ole kuin t-paita ja shortsit, tavarat kulkevat tietysti näppärästi vyölaukussa. Joten, missäköhän niitä myydään.......

Nyt sitten alkaisi varmaan olla kaikki mahdolliset paikalliset kortit hallussa. Henkilöllisyystodistuksenhan sain jo ajat sitten, samoin pankkikorit molemmille tileilleni. Eilen tuli postissa vielä sosiaaliturvakortti, eli paikallinen Kela -kortti. Joten alkaisikohan se yhteiskuntaan penetroituminen tältä osin olemaan valmis?

Varsinkin kun eilen käväisin taas poliisilaitoksella. Kertomassa siis, että todellakin asun osoitteessa jonka olen poliisille kertonut. Vaikka ei me  Antonia -poliisinaisen kanssa paljoa osoitteesta puhuttu. Ei, me käytiin läpi taasen ne samat vanhat asiat, jotka olen jo kerran läpikäynyt kun henkareita hain. Eli isän ja äidin nimet, heidän syntymävuotensa (joita en sitten muuten taaskaan muistanut), sisarukset (jonka syntymäajan muistin!), omat lapset (syntymävuodet helppo juttu), olenko Suomen kansalainen, lähtökaupunki Suomessa, kuinka kauan aion viipyä Kroatiassa, kuinka pitkä sopimus minulla on kämpästä jne. Ja seuraava chekki vuoden kuluttua. Koska olen EU -kansalainen. Harmittaa kun en tullut kysyneeksi mikälainen proseduuri EU:n ulkopuolisille tyypeille mahtaa olla.

Kyllä Antonia paljon kyseli, mutta ei tuosta sessiosta mitään traumoja lopulta jäänyt. Juttelimme niitä näitä ja hän kyseli ne jutut, jotka hänen varmaan pitääkin kysellä. Eli kysymyksessä ei todellakaan ollut mikään kuulustelu, vaan enemmänkin juttelusessio. Ihan vaan tiedoksi ettei kenellekkään muodostu vääriä mielikuvia.

Tästä jatketaan perinteisin menoin. Kohta Ilta-Sanomien näköislehti, sitten ruokaa, päiväunet ja illalla kouluun. Eli perustiistai.