28. heinä, 2016

Kun ei tapahdu mitään

Tiedän, että olen aloittanut nämä tekstit aika usein toteamalla, että mitään ei ole tapahtunut. Ja sitten kirjoituksen edessä onkin huomattu, että kaikenlaista on sittenkin tullut koettua. Mutta tällä kertaa tuo otsikko pitää kyllä paikkansa, eilen en tehnyt mitään eikä mitään myöskään tapahtunut. Katsotaanpa.

Heräsin aamulla ja vein totutusti Rockyn ulos. Palattuamme aamukahvit ja yön tapahtumien päivitys niin keskustelupalstoilta, whatsapp -ryhmistä kuin uutissivustoilta. Taustalla soi radio Suomi, jonka olen todennut olevan näin ulkosuomalaiselle paras kanava kotimaan tapahtumissa kiinni pysymiseen. Vaikka välillä joutuukin kärsimään mm. humpasta.

Aamutoimien jälkeen hieman pidempi reissu Rockyn kanssa. Niinkuin todettu jo aiemmin, keskellä päivää en kovin mielelläni tee kovin pitkiä lenkkejä koska kuumuus. Aamulla vielä ennen kymmentä lämpötila on kohtuullinen eikä aurinko ole ihan vielä korkeimmillaan. Siksi pidemmät retket aamulla ja illalla, päivällä sitten vaan pari kertaa lyhyellä jalannostolenkillä.

Lenkin jälkeen blogia, Ilta-Sanomien näköislehti ja lounas. Päiväunet. Eilen unien jälkeen pyykin pesua. On muuten aika näppärää kun voi ottaa sängystä lakanat, pistää ne pesuun ja samantien kuivumaan ulos. Illalla ne voi laittaa takaisin sänkyyn. Kuivina, puhtaina ja hyvältä tuoksivina.

Pesukoneen pyöriessä lueskelin, surffailin netissä ja leikin Rockyn kanssa. Ilemmalla sitten hieman televisiota. Unohtui muuten eilisestä televisiopostauksesta se, että täällä näyttää pyörivän koko ajan jollain kanavalla joku versio CSI:sta. Eli kun surffailet kanavalta toiselle niin aivan varmasti joltain kanavalta tulee CSI New York, CSI Miami, CSI Navy...... mitä niitä nyt kaikkiaan onkaan.

Itse asiassa television katseluni rajoittuu aika paljon niille kanaville, joiden peruskieli on englanti. Katselen paljon uutiskanavia, Discoveria tai erilaisia urheilukanavia. Mutta joka päivä pitää nähdä myös Ylen 20.30 -uutiset ja Urheiluruutu. Onneksi on olemassa Yle Areena ja netti. Ei pääse tulemaan liian iso ikävä Pia Pasasta tai Kerttu Kotakorpea.  Josta tuli mieleen, että siellä Suomessa on aivan turha vinkua yleverosta tms., sillä nyt kun olen päässyt vertailemaan tarjontaa täällä ja kotiSuomessa, niin kyllähän Ylen tarjonta on melkoisen ylivertaista.

Parhaiten tuo ero tulee esille urheilulähetyksissä. Esimerkkinä voi mainita vaikka äskettäin päättyneen Euro2016 toteutus. Tiedän, että Suomessa oli panostettu mm. studioon ennen ja jälkeen otteluiden. Täällä oli ennakkostudio toki myös, mutta se oli ihan perussettiä. Pöytä, juontaja ja pari asiantuntijaa. Yeisurheilun EM -kisat menivät Kroatian televisiolta täysin ohitse, sattumoisin jonkun jälkilähetyksen bongasin. Mutta eipä juuri muuta. Mielenkiinnolla odotan niitä paljon puhuttuja olympiakisoja ja niiden toteutusta. Tulen todennäköisesti niissäkin kaipaamaan Yleä. 

Ja takaisin eiliseen. Telkkarin katselun ja netissä surffailun jälkeen vasta pestyihin lakanoihin. Nyt kun minulla on taas vanhat lääkkeet täydessä mitoissaan käytössä, ei unta kovin kauaa tarvitse odotella. Ei, vaikka minun  major-makkari on verrattain kuuma pätsi. Niin kuuma, että ne lakanat pitää pestä vähintäänkion kerran viikossa, sillä lähes joka aamu heräät märkänä hiestä. Joten ei ne lakanatkaan aina ihan kuivia ole. 

No, tänään on onneksi koulua. Eli jotain tekemistä. Vaikka en minä valita, sillä rauhaa ja lötköilyähän tänne tulin hakemaan. Ja mikäs kiire tässä minnekkään on. Kyllä sitä kerkiää sitten myöhemminkin.