2. elo, 2016

Kuun eka

Eilen oli kuun eka päivä, joka tarkoittaa sitä, että oli asioiden hoitopäivä. Niinpä marssin Splitska Bankkiin. Jono oli aika mellevä kuten aina. Pääsin tiskille noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen, mutta sen jälkeen show vasta alkoikin. Kaveri, joka palveli minua, oli varmasti ensimmäistä päivää duunissa, sillä papereita printattiin, tietokonetta hakattiin, papereita revittiin ja printattiin uudelleen, välillä lyötiin leimoja, otettiin minulta allekirjoitus, kyseltiin naapurivirkailijialta ohjeita/neuvoja. Ja sitten printattiin vähän lisää papereita, lyötiin vähän lisää leimoja, otettiin uudestaan nimikirjoituksia, pyydettiin anteeksi (!!!) että homma kestää,  kyseltiin lisäneuvoja ja printattiin lisää papereita joihin lyötiin lisää leimoja. Lopulta sain kuitit. Olin onnistunut maksamaan kolme (3) laskua  ja aikaa siinä tiskillä oli mennyt noin puoli tuntia. Onneksi minulla ei ollut, eikä ole, kiire mihinkään.

Tämän kokemuksen jälkeen katsoin ansainneeni pizzan. Joten jatkoin pizzatestejäni valitsemalla taasen uuden ravintolan, tällä kertaa Kul Cega -nimisen anniskeluravintolan. Kysymyksessä on verrattain uusi ravintola, se avattiin ehkäpä noin kaksi kuukautta sitten. Tarjolla on erikoisuutena mm. kolmea erilaista aamiaista aamupäivisin hintaan 30 kunaa (4 euroa). Joku kaunis aamu tuokin pitää kyllä testata.

Pizza oli hyvä. Ei nyt mikään hattuja-ilmaan, mutta ei myöskään mikään paska, vaan ihan hyvä pizza. Kooltaan se oli paikallisen mittapuun mukaan ihan perus, mutta täytteitä oli kiitettävästi. Pienenä miinuksena voitanee mainita lievähkö pohjan palaminen. Hinta oli sekin ihan perus, lätty itsessään maksoi 50 kunaa, joka on pizzasta tavanomainen hinta, kyytipoikana menneet 0,5 ltr hanaoluet 16 kunaa/kappale. Koko setti kahdella oluella kustansi siis 82 kunaa, eli 11 euroa.

En tiedä oliko minulla eilen huonoa tuuria asiakaspalvelijoiden kanssa vai satuinko vaan olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, mutta Kul Cegan tarjoilija oli hänkin pikkaisen pihalla. Ravintola ei ollut edes puolillaan, mutta pojalle tuntui olevan suuria hankaluuksia pitää paketti kasassa. Seurasin sivusilmällä naapuripöytään saapuneita kroaatilaisia turisteja, joiden tilauksen vastaanottaminen kesti todella pitkään. Tarjoilija kyllä juoksenteli sinne tänne, ehtipä jopa kysymään että maistuuko pizza, mutta tilausten kysely/toimittaminen tuntui kestävän. Kestävän jopa niin kauan, että naapuripöydän setä kuului antavan hieman palautetta asiasta tarjoilijaraukalle.

Pizzeria, jossa istuin, sijaitsee aivan sen ravintolan vieressä, jonne istahdin ensimmäisenä tänne muutettuani. Ja jossa kävin sen jälkeen lähes päivittäin. Nykyään kyseinen ravintola ei juurikaan houkuttele, sen terassilla istuskelee melkoisen omituista porukkaa, palvelu ei ole enää sitä mitä se ainakin tuntui olevan silloin alussa eikä Jako, ensimmäinen itsensä minulle esitellyt tarjoilijakaan, näytä olevan kauhean usein enää duunissa. Eilen esimerkiksi kyseisen ravintolan terassilla näin ihka ensimmäiset humalaiset kroaatit. Nuoria miehiä horjumassa oluttuopit kädessä ja mölyämässä. Onneksi meidän rannalta löytyy muitakin baareja.

Ja lopuksi täytyy kehua itseään. Taas. Katsoin eilen illalla Kroatian listaohjelmaa, jossa sijalla kolme oli kappale nimeltä Jesmo Li Dobro? Ja pikkasenko olin ylpeä kun ymmärsin mitä tuo kappaleen nimi tarkoittaa suomeksi. Ihan ilman mitään sanakirjoja tai käännössivuja! Ehkäpä se tästä vielä lähtee. Ajan kanssa.

PS. Niin se käännös, kappaleen nimi on suomeksi jotain tyyliin Olemmeko me ok?