3. elo, 2016

Kieli"opintoja"

Piti olla eilen kroaatintunti. Vaan ei ollut. Enkä nyt muista ihan varmaksi, oliko idea minun vai Lucyn, että josko mentäisikin kaljalle opiskelujen sijaan. Sen muistan kyllä ettei asiasta tarvinnut ihan kauheasti vääntää. Niinpä löysimme itsemme sitten Red Lion -baarista luokkahuoneen sijaan. 

Tuo Red Lion -baari on muuten baari, jossa on meidän kylän suurin olutvalikoima. Sieltä löytyy käytännössä kaikki kroatialaiset oluet ja melkoinen valikoima ulkomaalaisia tuontioluita. Paitsi että kun koitimme maistaa paikallista Barba -olutta, se oli aivan kuollutta. Ei hiilihappoa, ei mitään. Joten eikun palautus tiskille ja uutta merkkiä kehiin. Koska niitähän siis riittää.

Olen tainnut joskus kirjoittaa päikallisten tupakanpoltosta. Täällä nimittäin hämmentävän moni näyttää vetävän röökiä. Eikä mitkään EU:n tupakkadirektiivit näytä paljoa painavan, sillä sitä röökiä kiskotaan ihan joka paikassa. No, kaupassa tai pankissa en ole nähnyt kenenkään polttavan, mutta esimerkiksi baarissa on tuhkakupit pöydissä aivan yleisesti. Ja siellä myös poltetaan. Mikä tuntuu aika hassulta näin luterilaisessa sääntösuomessa kasvaneelle jossa kaikkia sääntöjä noudatetaan viimeisen päälle.

Lupasin kirjoittaa turvallisuudesta. Ja nythän siitä onkin hyvä kirjoittaa kun jonkun selvityksen mukaan Suomi on todettu maailman toiseksi turvalliseksi maaksi. Kyseisessä uutisessa ei Kroatiaa mainita, mutta kyllä ainakin minä koen ainakin tämän meidän seudun todella turvalliseksi. Täällä voi kulkea aivan rauhassa mihin kellonaikaan tahansa. Ja sama koskee kuulemma myös yksinäisiä naisia. Mitään ei ole sattunut aikoihin ja mm. siksi ei kauheasti tarvitse pelätä.

Hieman laajemmassa kuvassa, eli kansainvälisen terrorin uhassa, sijoittaisin Kroatian samaan koriin Suomen kanssa. Terroristeilla ei ole oikein mitään syytä hyökätä kumpaakaan maahan, sillä kummassakaan maassa ei ole oikein kohteita jotka herättäisivät suuria tunteita. Kroatian kohdalla riski on toki suuret turstimassat, mutta kyllähän turisteja liikkuu muuallakin. Jotenkin tämä maa solohtaa suurempien, ja sitäkautta kiinnostavampien, maiden väliin ja/tai taakse "piiloon". Vähän niinkuin Suomi.

Ai niin, elämme jännittäviä aikoja. Siirsin eilen suomalaisesta Osuuspankin tililtäni rahaa tänne paikalliselle tililleni. Kaikki meni ihan hyvin, paitsi että tekstiviestivarmistus, jonka olen asettanut kansainväliseen rahaliikenteeseen meni vanhaan suomalaiseen numerooni, joka ei ole ollut toiminnassa enää moneen viikkoon. No, lyhyt sähköpostikeskustelu Alavieskan Osuuspankin pääkonttorin (!) kanssa ja varmistus saatiin toimimaan minun kroatialaiseen puhelinnumeroon. 

Mutta mutta. Siirto tapahtui siis eilen ja vielä tänään ei rahat ole ilmestyneet paikaliiselle tilille. Huomenna pitäisi maksaa vuokra, joten toivottavasti tuo siirto ei kestä kahta päivää pidempää.......

Tänään olen ajatellut käväistä tuossa 15 kilometrin päässä Trogirissa. Kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla ja todellinen turistirysä. Olen käynyt siellä kerran, surullisen kuuluisassa chansonillassa aikoinaan, nyt ajattelin mennä ihmettelemään kaupunkia ihan turistina. Mutta vasta myöhään iltapäivällä. Koska kuumuus. Vierailusta, rahaliikenteestä ja varmaan paljosta muusta lisää sitten huomenissa. Vanhan tavan mukaan.