4. elo, 2016

Naapurissa

No jestas! Kylläpäs tässä on tullut touhuttua taas kaikenlaista. Jopa niin paljon, että tuskin ihan kaikki mahtuu tähän blogiin.

Tämä aamu alkoi ns. pakotetulla siivouksella. Pakotettu siivous tarjoittaa sitä, että kun vuokraemäntä on tulossa illalla hakemaan vuokraa, kämppä on pakko siivota. Ei tämä nyt ihan kauhea albertti (insidejoke, sorry) aiemminkaan ollut, mutta hieman pölyä siellä täällä. Mutta nyt lattiat kiiltää eikä keittiössä ole pesemätöntä tiskiä. Vuokraemäntä saa siis tulla.

Hän saa tulla muutenkin, sillä eilen jännittämäni rahasiirto saavutti sitten maalinsa eilen joskus iltapäivällä. Eli ne rahat, jotka laitoin Osuuspankista matkalle tänne paikalliselle tilille, saapuivat kuin saapuivatkin perille. Tosin aivan eri tilille kuin olin ajatellut, mutta minun omalle tilille kuitenkin. Minulla on täällä sekä kuna- että eurotili ja koitin siirtää rahoja suoraan kunatilille, mutta ne löytyvät sittenkin eurotililtä. Vaikka satavarmasti naputtelin kunatilin numeron. Ei siinä sinänsä mitään ongelmaa ole, kunhan hieman himppasen ihmettelen asiaa......

Käväisin eilen tuossa naapurikaupungissa Trogirissa. Aivan perusturistina. Ja sulauduin joukkoon täydellisesti, sillä koko Trogir tuntui olevan täynnä turisteja. Jonka huomasi mm. kauppojen tarjonnasta, baarien käyttäytymisestä ja hintatasosta. Sekä tietysti hyvinkin kansainvälisestä puheensorinasta kaduilla.

Trogirin vanha kaupunkin on kaunis. Siitä ei pääse mihinkään. Se on myös täynnä turistimyymälöitä, eli kauppoja joissa myydään t-paitoja, matkamuistoja, kroatialiaisia perinnekoruja jne. Kyllähän te tiedätte minkälaisia kauppoja turistikohteissa on. Trogirissa on vanhan kaupungin ulkopuolella myös eräänlainen basaaritori, jossa myynnissä on aivan samaa tavaraa kuin vanhan kaupungin kivijalkamyymälöissä. Ja samalla hinnalla vieläpä.

Trogirissa törmäsin ensimmäistä kertaa Kroatiassa asuessani ravintoloiden sisäänheittäjiin. Tai sisäänheittäjä on väärä termi, sillä nämä tyypit koittivat houkutella ihmisiä oman ravintolansa terasseille. Vastaavaa en ole havainnut edes Splitissä, meidän kylästä nyt puhumattakaan.

Jos ihan rehellinen olen, tartuin yhden sisäänheittäjän houkutukseen. Ja istuin terassille. Tilasin oluen. Joka maksoi 30 kunaa, eli 4 euroa. Ei hyvää päivää! 30 kunaa!!!! Splitissä, aivan sataman viereisessä rantabaarissa, bisse maksoi maksimissaan 20 kunaa.  Ja meidän kylältä ei yli 15 kunan hintaista tuoppia löydä. Joten tuplahinta parhaimpaan turistiaikaan. Tietysti silloin pitää rahastaa kun on paikka. Mutta 30 kunaa!?!

Muutenkin hintataso Trogirissa näytti olevan kohdallaan. Katselin jotain ruokaravintoloiden ruokalistoja ja kyllä niissäkin hinnoissa näkyi aivan selkeä turistilisä. Mutta jos minulle joskus vieraita tulee, kyllä heidän pitää Trogir kokea. Ihan jo pelkästään sen takia, että kaupunki on kaunis. Mutta kallis.

Itseasiassa asun aika mielenkiintoisessa paikassa. Varsinainen asuinpaikkani, Kastel Stari, on pikku kylä jossa ihmiset tuntevat toisensa. Kylällä toki on myös turismia, mutta ei mitenkään hallitsevassa määrin. Lisäksi aika moni turisti näyttäisi tulevan Kroatian sisältä, esimerkiksi Zagrebista. Niinpä vaikkapa hintataso, mutta sitä kautta myös palveluiden tarjonta, on kohtuullisella tasolla. Eli kaikkea löytyy vaikka valikoima ei ole kauhean suuri. Mutta eivät hinnatkaan ole aivan tapissa.

Ja sitten, toisella puolella meidän kylästä löytyy tuo edellä kuvailtu Trogir, turistikaupunki. Ja toisella puolella Split, joka on ihan oikea kaupunki. Ei kauhean iso, mutta meidän kylään tai Trogiriin verrattuna ihan kaupunki. Kaikki tämä puolen tunnin ajomatkan sisään. Tai 45 minuutin bussimatkan päässä. Kaikki on siis näpeissä, mutta pienen vaivan takana.

Kävin eilen myös tuolla meidän rannalla juhlimassa Homeland Thanksgiving Dayta. Mutta koska juhlat venyivät tämän vuorokauden puolelle, juhlista voin ja saan kijroittaa vasta huomiseen blogiin. Ja eiköhän sinne jotain muutakin ehdi kertyä......