6. elo, 2016

Kroatialainen jääkiekkoilija!

Kastel Starissa on tänään tyypillinen suomalainen kesäsää. Lämpöä on 25 astetta, välillä satelee mutta siinä sivussa paistaa aurinkokin. Eli ihan perussettiä.

Homeland Thanksgiving -päivä, josta kirjoitin eilen, onkin pikkaisen suurempi juhla kuin osasin ajatella. Se on kuulemma suurin kansallinen juhlapäivä, joka näkyi eilen vaikkapa televisiossa. Paikallisesta ykköskanavalta tuli 2,5 tunnin ohjelma valtakunnallisesta pääjuhlasta, joka pidettiin tänä vuonna kaupungissa nimeltä Knin. Ohjelmassa kerättiin varoja sodan veteraaneille, jotka oli nimetty vaatimattomasti 'sankareiksi'. Musiikkiesitykset olivat yltiöisänmaallisia, henkeä nostatetiin liehuvilla lipuilla ja marssimusiikilla. Kaikesta huokui se, että kysymyksessä on todella tärkeä päivä paikallisille.

Mutta entäs minä? Taisin kirjoittaa eilen, että minulla on kroaatin oppitunti illalla, jollei puhelin soi ja kaikki muuttuu. Ja niinhän se puhelin sitten soikin. Ei ollut tuntia ei, oli sen sijaan päivällinen Lucyn perheen parissa. Jossa tapasin loputkin hänen sukulaisistaan.  

Eilen paikalla oli Lucyn ja siskonsa lisäksi äiti ja äidin veli perheineen. Ja tuosta perheestä löytyi jääkiekkoilija! Lucyn tädin ja sedän poika on pelannut jääkiekkoa Zagrebissa, jossa he asuvat. Kaiketi melkoisen korkealla tasolla, sillä hänen joukkueensa pelasi Slovakian sarjaa, koska Kroatiassa ei omaa jääkiekkosarjaa järjestetä. Täällä kun on tasan neljä 'oikeaa' kiekkojoukkuetta. Eikä juurikaan jäätä Zagrebin ulkopuolella. Kaveri oli pelannut jopa Kroatian maajoukkueessa, jonka kanssa oli käynyt Jenkeissä saakka kiekkoilemassa. Eli melkoinen harvinaisuus siis maassa jossa jalkapallo on lähes uskonto.

Tyypilliseen kroatilaiseen tapaan keksimme melkoisen nopeasti tavan hyödyntää tämän kiekkoiliijan suhteita marraskuussa. Tuolloin pelataan nimittäin Medvesak Zagreb-Jokerit KHL -peli, jonne olen suunnitellut matkaavani. Tyyppi sanoi, että otapa yhteyttä pikkaisen ennen peliä, hän järjestää meille liput. Joten jälleen kerran, jos tunnet jonkun, hän tuntee aika varmasti jonkun, joka voi auttaa sinua. So just do it Croatian way.

Eilen alkoi Rion olympialaiset. Katselin avajaisia aikani, mutta kun jenkit marssivat stadionille, hyydyin ja siirryin nukkumaan. En siis nähnyt Tuulin johdolla stadionille marssinutta Suomen joukkuetta. Ei vaan jaksanut venyä. Kaippa se meni ihan hyvin ilman minuakin.

Avajaisissa kiinnitti huomion esiintyvien tanssijoiden järjetön määrä. Olen aivan varma, että tanssiesityksiin oli haalittu kaikki mahdolliset tanssia harrastavat ihmiset ympäri Brasiliaa. Niinpä jopa se tanssikoulun kaikkein paskin oppilas, siis juuri se, joka koulun kevätjuhlissa joutuu aina esittämään kiveä, sai tilaisuuden osallistua avajaisten tanssiesityksiin. Ja hyvä hänelle.

Itse kisat alkavat Kroatian televisiossa tänään. Luvassa on suoraa lähetystä kello 10.20 alkaen aina kello 05.50 asti. Keskeytyksettä. Joten huoleni siitä, näenkö kisoja vai en, lienee turha. Tarjolla olevista lajeista en tosin vielä tiedä mitään, mutta palaan aiheeseen aivan varmasti kisojen aikana.

Mutta nyt oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni! Palataan blogin merkeissä kuvioihin taas maanantaina.

PS. Olenko pikkaisen ylpeä itsestä! Osasin maksaa puhelinlaskuni  netissä sivulla, joka on täysin kroaatiksi! Eli kyllä se tästä lähtee, se kieli nimittäin..... ajan kanssa mutta kuitenkin.