8. elo, 2016

Alkuviikkoa

Se olisi sitten taas laskujeni mukaan maanantai. Ja tällä viikolla käsittääkseni ainakin osa koululaisista aloittaa koulunsa siellä Suomessa. Joten ajellaan varovasti ja katsellaan niitä metrin mittaisia teletappeja, jotka sokkailevat liikenteen seassa ensimmäisiä kertoja elämässään. Ne tyypit ei välttämättä toimi niinkuin on totuttu, joten tarkkaavaisuutta pliis. Ja ennenkaikkea, pysähdytään siihen suojatien eteen! Pysähdytään vaikka siinä ei toisella kaistalla olisikaan ketään jo valmiiksi pysähtyneenä. 

Täällä viikonloppu meni oikeastaan vähän niinkuin ohi. Eli oikeastaan ei tullut tehdyksi yhtään mitään perjantain päivällisen jälkeen. Syynä tähän oli tällä kertaa sää, joka oli semmoinen suomalainen kesäsää. Paitsi tuulen osalta. Lämpöä oli 24-26 astetta, välillä sateli, välillä paistoi. Joku kertoi minulle, että tuollainen sää on tyypillinen sää täällä joskus syys-lokakuussa. Eli näyttäisi siltä, ettei minun tarvitse luopua shortseista ja pukeutua pitkiin housuihin vielä pitkään aikaan.

Mutta se tuuli. Varsinkin lauantaina tuuli siihen malliin, että vastatuuleen käveleminen vaati ihan oikeasti ponnisteluja. Ja Rockyn korvat lepattivat aika hauskannäköisesti. En tullut tarkistaneeksi tuulen nopeutta, mutta kyllä se aika reippaasti puhalteli. En silti vieläkään usko, että kysymyksessä olisi ollut se talvinen Bora -tuuli, joka saattaa yltyä jopa 100 km/tunnissa. Ja josta kaikki puhuu kun tulee puhe talven säästä. Ja jota odotan innolla. 

Ai niin, kävinhän minä lauantai-iltana paikallisella nakkikioskilla. Ja ostin cevapcicin, joka siis on pitkämallinen, mausteinen lihapötkylä. Joita sitten piilotetaan kuvassa näkyvän leivän sisään kaikkine lisukkeineen. Hinta kyseiselle herkulle oli 3 euroa seitsemällä pötkylällä. Ja maku aivan syntisen taivaallinen. Sunnuntaina sain vielä hillittyä itseni enkä käynyt kioskilla uudelleen, mutta tulevaisuudessa siellä tulee aivan varmasti vierailtua.Esimerkiksi vaikkapa koulusta tullessani illalla jonkun käntyn voi helposti napata mukaansa. Vaikkapa tänään....

Tuolla käynnillä syntyi (taas) bisnesidea; täältä meidän hoodeilta puuttuu fast food -ravintola, jossa ruuan voisi nauttia sisällä istuen, aivan kuten oikeassa ravintolassa. Nämä meidän fast foodit kun ovat enemmänkin kioskityyppisiä luukkuja seinässä. Ne ovat hyvin suosittuja, joten uskoisin myös ravintolatyyppisen fast foodin lyövän helposti läpi. Fast foodia syövät myös paikalliset, joten kyseinen ravintola ei olisi niin riippuvainen turisteista kuin moni muu ala. Asiakkaita saattaisi riittää siis myös talviaikaan.

Olympialaisetkin on saatu sitten käyntiin. Ja täällä televisio näyttää luonnollisesti pääsääntöisesti Kroatian urheilijoiden ja joukkueiden edesottamuksia. Mutta hätä ei suinkaan ole tämän näköinen, sillä Yle Puhe tuottaa kiitettävästi ääntä kisoista. Ja paikallinen HRT2 kuvaa. Joten kyllä täällä ajantasalla pysyy. Mielenkiintoista on katsella mitä sitten tapahtuu kun yleisurheilu alkaa. Näyttääkö HRT2 kuvaa yu-kisoista vai seuraako se edelleen jotain yksittäistä kroatialaisurheilijaa?

Viikko on saatu siis hyvin käyntiin. Tänään olisi vuorossa vaihteeksi kroaatin tunti. Tällä kertaa se varmaan pidetään, sillä maanantaille tuskin on mitään erikoisohjelmaa luvassa. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.