13. elo, 2016

Viikko

Se olisi sitten taas yksi viikko takana. Ja kuten tämän viikon päivityksistä on luettavissa mitään sen ihmeempää ei tällä viikolla ole tapahtunut. Olympialaisia ja meidän rannalla käyntejä etc. Eli siis ihan normielämää.

Ensi viikon "kohokohta" on ilman muuta tiistain vierailu Splitissä lääkärin tykönä. Tällä kertaa tuo vierailu ei sisällä enää ihan kauheasti vaikeita elementtejä, nyt nimittäin tiedän missä sairaala sijaitsee, tiedän mistä ovesta pitää mennä sisään ja tiedän jopa sen, missä kyseinen poppaukko istuu. Aikataulu sen sijaan saattaa muodostua, jos ei nyt ongelmaksi, niin jonkinmoiseksi haasteeksi kuitenkin. Minulla kun on paikallisen toimintatavan vastaisesti ihan sovittu aika. Joka on klo 08.00 aamulla.

Tuo tarkoittaa siis sitä, että jos varaan n. puoli tuntia matkaan bussiasemalta sairaalaan, varmuuden vuoksi 45 minuuttia bussimatkaan ja vartin kävelyyn kotoa bussipysäkille, niin minun pitää herätä pikkaisen ennen kuutta että ennätän tehdä kaikki aamutoimet ennekuin hilpaisen matkaan. Mutta pakko se kait on tuohon venyä..... sillä eihän tätä retkeä tarvitse tehdä kuin kerran kuukaudessa.

Sairaaloissa pysyäkseni, tuplaukkiuspäivä on tätä kirjoittaessa tilanteessa +1. Eli yhden päivän yli lasketun. Jos tämä uusi tulokas jaksaisi vielä pysytellä nykyisessä sijainnissaan tasan viikon niin molempien lastenlapsieni synttärit osuisivat samalle päivälle. Joka helpottaisi päivä päivältä vanhenevan ukin muistia. Eikun ei, ihan sama milloin sitä synnytään. Kunhan synnytään ja kaikki menee hyvin. Ja äiti ja tytär voivat synnytyksen jälkeekin hyvin. Niin ja ettei tuore isä sekoa ihan totaalisesti.

Katselin eilen olympilaisista vesipalloa. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta se onkin olympialaisissa parasta, niissä kinkereissä kun tulee katseltua itselleen täysin uusia lajeja. Kuten nyt tällä kertaa vaikkapa vesipalloa.

Saatan kuvitella kuinka raskaasta lajista on kysymys. Miettikääpä nyt, joudut uimaan koko ajan ja siinä samalla painimaan vastustajien kanssa. Pitämään pallon hallussa ja katselemaan missä joukkuetoverisi liikkuvat. Ja mitä olen kuullut, veden pinnalla tapahtuva on vain osa siitä, mitä altaassa todella tapahtuu. Pinnan alla, katsojilta piilossa, kuulemma sattuu ja tapahtuu myös. Paljon.

Mutta tapahtuu sitä pinnallakin. Eilisessä Kroatian ja Italian välisessä kamppailussa italialainen kiskaisi kroaatia ihan suoraan nyrkillä naamaan. Siis tyylipuhtaan yläkoukun. En tiedä, menikö tilanne tuomareilta ohi, vai onko tuollainen ihan tavallista vesipallo-ottelussa, mutta minkäänlaista rangaistusta tai muuta reaktiota ei tämä isku aiheuttanut. Kroatian valmentaja toki meinasi ratketa liitoksistaan, mutta tuomaristo pisti äijän istumaan kylmän viileästi takaisin penkille. Ehkäpä turpaanveto on siis sallittua ao. lajissa.....? En osaa sanoa.

Mutta siis joo. Huomenna on sunnuntai joten blogipläjäystä ei ole luvassa. Toisaalta, eipä tässä kauheita suunnitelmia ole joista raportoida, joten ehkä on ihan hyvä huilata päivä. Maanantaina raporttia sitten niin mahdollisista sattumuksista viikonlopulta kuin myös ukkipäivitys. Siihen asti oikein hyvää viikonloppua itse kullekin.