15. elo, 2016

Onnesta soikeana

Tuli tyttö. Ja teki allekirjoittaneesta tuplaukin. Enkä todellakaan muista milloin olisin viimeksi ollut näin onnellinen. Enkä jaksa odottaa näkeväni tämän uuden tyypin ihan livenä. Nyt odotellaan vaan nimenantoa, vasen käsivarsi on varattu uudelle tulokkaalle. Tatuointistudio Splitistä on katsottu valmiiksi. 

Tämän uuden tulokkaan syntyminen vei tietysti viikonlopun koko huomion. Siitä ei ole kahta sanaa. Mutta koska ihmisen pitää syödäkin, kävin pizzalla. Ja valitsin tällä kertaa jälleen sen saman ravintolan jossa olen kertaalleen jo käynyt. Tuolloin ihmettelin sitä, kuinka tässä kyseissä paikassa ei palvelu oikein toiminut. Nuorella tarjoilijapojalla ei homma oikein ollut hanskassa tuolloin, eikä se toiminut nytkään.  Sain istuskella kaikessa rauhassa lähes puoli tuntia ennenkuin kukaan tuli kyselemään, että mitäköhän sitä saisi olla. Ja tuolloinkin paikalle tuli paikan omistaja. Joka tarjosikin sitten ilmaisen bissen.

En tiedä sainko tuon pitkän odotuksen takia erikoispizzan, mutta se oli heittämällä paras pizza minkä olen täällä ollessani syönyt. Valitsin tällä kertaa mereneläväpizzan enkä siis todellakaan katunut valintaani. Joten tuleville vierailleni ihan vaan tiedoksi, me tulemme syömään ainakin kerran Cula Kegassa.

Televisiostani tulee onneksi muutakin kuin pelkkää olympialaista. Sieltä tulee mm. Englannin Valioliigaa. Löysin kanavan joka ilokseni näyttää kyseistä liigaa, mikä taitaa tällä hetkellä olla korkeatasoisin liiga maailmassa. Tuli aivan lapsuus/nuoruus mieleen kun lauantaina telkkarista tulee englantilaista jalkapalloa. Nykyään tosin värillisenä. Joskus ennenvanhaan ottelu näkyi kyllä, mutta se näkyi mustavalkoisena. Ja pelin jälkeen lähdettiin sitten ulos. Pullo helmeilevää omppuviiniä ja viisi kaljaa. Ja diskoon.

Kiinnitti huomiota kyseisen liigan televisototeutus. Puoliajalla ei ollut studiota eikä pasirautiaisia, ei käyty läpi kaikenmaailman taktiikoita tai spekuloitu tulevalla, vaan näytettiin mainoksia. Vain ja ainoastaan mainoksia koko erätauon ajan.

Pikkaisen kylmäsi eilen. Joskus kymmenen jälkeen aamupäivällä alkoi joku hälytyssireeni huutaa. Siis ihan semmoinen perussireeni joka kuuluu Suomessa aina 15. päivä tasan kello 12. Jolloin sitä testataan. Mutta nyt ei ollut mikään tasatunti. Ja sireeni huusi. Heti sen jälkeen kun se oli uvonut kolme kertaa, alkoi hälytysajoneuvojen äänet. Ikäänkuin olisi sattunut jotain tavallista suurempaa. Mutta vaikka kuinka yritin kaivaa uutisia, en löytänyt mitään onnettomuutta enkä muuta katastrofia. Ja aurinko nousi aivan normaaliin tapaan tänäkin aamulla.  Joten ei kait se sitten mitään ollu.

Huomenna pitäisi sitten suunnata Splitiin lääkäriin. Joka tarkoittaa sitä, että herääminen tapahtuu aivan liian aikaisin. Mutta siitä sitten lisää huomenna. Tosin vähän normaalia myöhemmin.