16. elo, 2016

Lääkäri ja punainen paperi hukassa

Kävin tänään Splitissä sananmukaisesti etsimässä lääkäriä. Siitä lisää hieman myöhemmin, ihan tähän alkuun jaellaan kiitoksia.

Silloin pitää kiittää kun on paikka. Ja nyt on. Vaikka Split kaupunkina on verrattain pieni ja sitäkautta kohtuullisen helppo suunnistettava, niin kyllähän apuvälineet asiaa auttavat. Ja nyt kun olen harjoitellut Google Mapsin kävelyaplikaatiota sen täälläkin läpikäydyn ensimmäisen räpellyksen jälkeen, niin täytyypä sanoa että kyllä toimii. GPS paikannuksella oma paikka lähtöpaikaksi, haulla kohde joko nimellä tai osoitteella tavoitteeksi ja eikun menoksi. Aplikaatio muistuttaa ristelyksissä äänimerkein, että nyt olisi aika kääntyä sinne tai tuonne ja kertoo ajan ja matkan mitä kävelyä on vielä jäljellä. Tarvittaessa saat katunäkymän tukemaan suunnistustasi. Voittaa vanhan ajan paperikartasta suunnistamisen mennen tunne. Eikä tule yhtään niin turistimainen olo kun tuijottaa kartan sijasta puhelinta. Jokuhan voi vaikka luulla että tuo äijä etsii vaan Pokemoneja.

Käytin sovellusta tänään talsiessani linja-autoasemalta sairaalaan. Jossa minulla piti olla aika varattuna kello 08.30. Eli jouduin siis herämään aivan liian aikaisin. Aivan liian aikaisin varsinkin siihen nähden, että kun pääsin, ihan ajoissa muuten, paikalle, tätä minun lääkäriä ei löytynytkään mistään! Muistanette sen, että kun ihan ensimmäistä kertaa kävin kyseisen tohtorin tykönä, epäilin jo tuolloin että kaveri on vaan unohdettu sinne sairaalaan pohjakerroksen pimeimpään nurkkaan. Ja tämän päiväinen kokemus senkus vaan vahvisti tuota tunnetta. Kaikki vaan pyörittelivät päätään ja hokivat että wait wait. Etsimme uuden lääkärin. 

Siinä sitä sitten odoteltiin. Ja hämmästeltiin taas kerran tätä paikallista tupakointitapaa. Olin siis Splitin suurimman sairaalaan vastaanotossa, jossa toinen vastaanottovirkailijoista veteli kaikessa rauhassa röökiä siinä tiskin takana. Samalla kun toinen veti leipää ja mehua varmaan aamupalaksi. Siis sairaalassa!

Tämä leivän syöjä oli semmoinen ehkäpä noin 60 -vuotias mamma. Joka puhui hämmentävän hyvää englantia. Vakiokysymysten jälkeen, eli mistä olen kotoisin, miksi muutin Kroatiaan, niin niin mutta miksi juuri Kroatiaan, miksi Kastel Stariin etc. rouva ilmoitti samantein, että Helsigissä on hyvä jääkiekkojoukkue! Tarkoittaen tietysti Jokereita, ei sitä toista mikä-sen-nimi-nyt-olikaan. 

Tilanne oli lievästi sanottuna absurdi. Siinä minä odottelin hävinnyttä lääkäriä sairaalaosaston vastaanotossa, jossa toinen henkilökuntaan kuuluva vetää röökiä ja toinen mussuttaa puolikasta ranskista ja juttelee jääkiekosta. Splitissä! Kroatiassa! Pitänee hieman tarkistaa sitä käsitystä etteivät nämä alkuasukkaat muka ymmärtäisi jääkiekon päälle mitään.

Lääkäri löytyi vihdoin. Aivan uusi lääkäri. Se ensimmäinen lienee vaipunut lopulliseen unohdukseen sinne alakerran käytävän varrelle. Täti kuunteli mitä asiaa minulla oli, kirjoitti reseptit ja kaikki piti olla ok. Ei muuta kuin toimistoon hakemaan tarvittavat leimat papereihin. Sillä mikään ei ole virallista ennenkuin siihen on lyöty riittävä määrä leimoja.

Toimistossa minulle kerrottiin, että minulta puuttuu punainen paperi! Ja ilman punaista paperia he eivät voi lyödä leimoja eivätkä luovuttaa minulle reseptejä. Joten minun pitää ottaa yhteyttä omaan lääkäriini jolta saan punaisen paperin ja sitten minun pitää toimittaa se sinne toimistoon. Stten saan leimat ja paperit. Ja reseptit.

Joten ei muuta kuin yhteys siihen omaan lekuriin ja paperit ojennukseen. Tuli uusi reissu Splitiin, mutta onhan se niin mukava kaupunki että siellä mielellään vierailee. Katsellaan miten homma etenee. Tästäkin lisää sitten myöhemmin.

Peeäss. Tiedoksenne, että sekä Sampan että tytön syntymät (-päivät) on huomioitu, mutta logistisista syistä olen hieman myöhässä.