17. elo, 2016

Tuplakivaa vessassa

Olen ollut tänään semireipas. Heti aamulla herättyämme ja ulkona käytyämme aloitin siivouksen. Aloitin sen tällä kertaa vaihtamalla lakanat. Pesukone pyörimään ja tiskivuoren kimppuun. Kun se oli selätetty, pölyjen pyyhkiminen olkkarista, lattian pesu ja sitten loppui veto. Tuli kuuma. Liian kuuma. Kävin vielä harjalla läpi eteisen ja makkareihin vievän käytävän, mutta sitten päätin, että siivous saa jatkua seuraavana sadepäivänä. Keittiö, eteinen ja olkkari ovat kuitenkin siistit ja sängyssä on puhtaat lakanat. Eikö se ole keskiviikko aamun askareiksi jo ihan tarpeeksi?

Nyt en kertakaikkiaan ole ihan varma, mutta epäilen vahvasti, että kauppareissulla näin ensimmäiset paikalliset Jehovan todistajat. Näin ainakin kaksi samalla tavalla, tummiin housuihin, valkoisiin paitoihin ja kravaatteihin pukeutunutta nuorta miestä joilla näytti olevan jonkinlaisia lappuja jaettavanaan. En tiedä onko näillä todistajilla katolilaisessa maassa yleensäkään tapana kierrellä ja/tai markkinoita, mutta kyllä nämä kaverit ihka oikeilta jehovilta vaikuttivat. Onneksi meidän pihalla on vartiokoira Rex, joka pitää turhat ovikellon pimputtelijat poissa minun oven takaa. Jopa poliisin kuten olemme aiemmin todenneet.

Katselin samaisella kauppareissulla mainostenjakajan toimintaa. Täällähän ei suoramainoksia jaeta laatikoihin, vaan ne laitetaan talojen aitojen ja aidan porttien väleihin. Tämä johtunee siitä, että postilaatikot ovta hämmentävän pieniä. Täällä ei näe Suomesta tuttuja vihreitä muovisia laatikoita, vaan laatikot ovat tarkoitettu lähinnä kirjeiden välittämiseen. Niihin kun ei muuta oikein mahdu.

Tämän päiväisen blogin otsikko saattaa olla herkimmille lukijoille vähintäänkin hämmentävä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mitään perverssiä tai edes tuhmaa, vaan viittaus kaupassa näkemääni WC -paperipakkaukseen. Siellä oli nimittäin vessapaperia, jonka nimi oli Double Fun! Double Fun? Miten hauskaa vessassa käyminen voikaan olla kun kyseistä paperia käyttää...... Tosin minun mielikuvitukseni ei aivan riitä kehittelemään mitä kivaa sen paperin kanssa vessassa voisi harrastaa. Tai sitten en vaan halua ajatella koko asiaa.

Kirjoitin eilen puuttuvasta punaisesta paperista. Nyt asia on hoidossa, ja tietysti tyypilliseen kroatialaiseen tapaan. Eli joku tuntee jonkun, joka taas tuntee jonkun jonka kaveri voi auttaa sinua. Minun oma lääkäri oli sijainen kun hänen vastaanotolla kävin. Nyt vastaanotolla on se oikea lääkäri, joka ei siis koskaan ole edes nähnyt minua. Niinpä jonkun, joka puhuu kroatiaa, pitää soittaa tälle oikealle lääkärille joka ei siis puhu mitään muuta kieltä kuin kroatiaa. Ja pyytää sitä punaista paperia. Mielellään joku, joka on tämän lääkärin potilas. Saattaa kuullostaa 'jonkinverran' monimutkaiselta ja/tai sekavalta, mutta näin ne asiat vaan täällä hoidellaan. Ja eiköhän se homma kuitenkin jotenkin saada toimimaan. Ennemmin tai myöhemmin. Onneksi noita lääkkeitä riittää vielä, joten ihan kauhea hoppu tässä ei ole mihinkään. 

Ja lopuksi valitusta. Katselin eilen päivällä paikallisen television lähetystä Rion olympiakisoista. Ja täytyypä sanoa, että olipa paska toteutus. Kentällä heitettiin naisten kiekkoa, jossa yksi suurimpia ennakkosuosikkeja oli kroatialainen Sandra Perkovic. Niinpä paikallinen televisiokanava päätti näyttää vain ja ainoastaan tätä kiekonheittoa. Ikäänkuin stadionilla ei olisi mitään muuta tapahtunutkaan. Ei, vaikka siellä juostiin mm. 200 metrin alkueriä, siellä juostiin naisten 100 metrin aitojen alkueriä jne. Meillä katseltiin kun joku kiinalainen kiekonheittäjä heitti 45 metriä kiekkoa ja astui heittonsa yli. Ja seuraava heittäjä heitti verkkoon. Ja seuraava astui heittonsa yli..... jne. Pakko sanoa vielä kerran, että se siellä Suomessa Yle -vero ei ainakaan urheilulähetysten toteuttamisessa ole yhtään liikaa. Ilomielin maksaisin sen saadakseni kunnon urheilulähetyksiä.