26. elo, 2016

Aina saa kärsiä ja hävetä

Tämä aamu alkoi järkytyksellä. Uutiset Suomesta kertoivat, että Helsingin kaupunginsuunnitteluvirasto (tms.) suunnittelee rakentavansa Keskuspuistoon asuntoja. Ensimmäinen, tunnepitoinen reaktio, oli että ei helvetissä! Älkää menkö ja pilatko ainutlaatuista metsä/puistoaluetta kaupungin kyljessä! Aluetta joka osaltaan tekee Helsingistä Helsingin.

Rauhoituttuani tutustuin asiaan hieman paremmin. Tarkoituksena ei todellakaan ole rakentaa 'koko Keskuspuistoa täyteen asuntoja' vaan Hämeenlinnan väylän varteen rajatulle alueelle rajattu määrä taloja. Ja vieläpä siihen puiston osaan, jossa ei tällä hetkellä juurikaan ole toimintaa. Joten menkööt. Jos suunnitellut talot todellakin pysyvät sillä alueella, jossa nytkään kukaan ei halua puistossa liikkua koska Hämeenlinnantie on liian lähellä ja siitä aiheuttava melu haittaa luontokokemusta, niin talot saattavat jopa parantaa puistoa toimimalla mm. ääniesteenä. Joten juu, ehkäpä asia on pienellä varauksella jopa positiivinen. Kunhan se jää tähän. Eikä kukaan saa uusia ideoita rakentaa lisää.....

Muutama päivä sitten julkaisin kuvan, jossa Rocky suorittaa valvontatehtäväänsä tarkkailemalla kotikatumme liikennettä avoinna olevasta ikkunasta. Ja sama meno jatkui eilen. Sillä erotuksella, että eilen siellä tapahtui jotain, joka sai herran jopa haukahtamaan. Siis herran, joka ei haku. Eilen haukku karkasi kuitenkin kolme kertaa ja jokaikinen kerta Rocky oli itsekin hieman sen näköinen, että mikä tuo oli? Eli haukku tuli, mutta se taisi olla enemmän tai vähemmän vahinko. Ainakin ilmeestä päätellen. Niin koira itse kuin minä olimme hämmentyneitä siitä, että mikäs räksyttäjä meille on muuttanut.......

Pikkaisen meinasi alkaa naurattamaan kun kuulin, että tuossa meidän talon vieressä oleva kivi, tai valettu neliö, on toiminut joskus tämän meidän kylän nuorison kokoontumispaikkana. Eli sellaisena paikkana 14-17 vuotiaille nuorille, jonne on pakko päästä 'kun kaikki muutkin ovat siellä'. Siinä on kuulemma  joskus vajaa kymmenen vuotta sitten kokoontunut todella suuria joukkoja ja paikalle oli tultu melkoisten matkojen päästä. Tuli jotenkin niin mieleen oman nuoruden kokoontumiset Steisillä Helsingissä, jonne oli pakko päästä koska 'siellä olivat kaikki'. Ja kyllähän siellä aika moni olikin. Voi noita aikoja..... ja voi sitä nuoruutta.

Ja lopuksi, niinkuin otsikko sanoo, aina saa kärsiä ja hävetä. Urheilussa nimittäin. Tietysti. Eilen illalla kaksi seuraamaani joukkuetta, eri lajeissa tosin, ryssivät molemmat ottelunsa jotka olisivat olleet aivan voitettavissa. Mutta kun ei niin ei.

Jokerit pelasi KHL -liigaa Sotsissa paikallista HK Sotsia vastaan. Ottelu oli vielä muutamaa minuuttia ennen loppua tasan ja Jokerit pelasi ylivoimaa. Kiekko hukattiin tyylikkäästi hyökkäyssiniviivalla, Sotsin pelaaja yksin läpi ja voittomaali 3-2. Kiitos ja näkemiin.

Myöhemmin illalla paikallinen Hajduk Split pelasi Euroopan Liigan karsintaottelua Maccabi Tel Avivia vastaan. Ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen 2-1 kotijoukkueelle ja näin yhteistilanne kahden ottelun jälkeen oli tasan 3-3. Mentiin siis rankkareille.

Ensin ammuttiin viisi rankkaria. Joista molemmat joukkueet onnistuivat hölmilemäänn peräti kolme! Mentiin jatkorankkareille. Eikä hölmöily tähän päättynyt, sillä ensimmäinen Splitin pelaaja laukoi pallon kolmanteen kerrokseen. Ja israelilainen varmasi maaliin. Joten kiitos ja näkemiin. Niinkuin sanottu, aina saa kärsiä ja hävetä. 

Tästä perjantaista näyttäisi tulevan ihan peruskesäpäivä. Aamulla kävimme Roksun kanssa kaupassa, lounaan jälkeen on vuorossa pitkät päiväunet ja kenties illalla jaksamme sitten jopa lampsia tuonne meidän rannalle kahville. Päivä menee puolikoomassa lähinnä siksi, että lämpöä on luvattu sellaiset 32 astetta ja ilman tuulta se alkaa olla jo sellainen lämpö ettei silloin oikein jaksa. Että jos sitä vaikka odotellaan viileämpää iltaa. Että jos sitä vaikka silloin jaksaisi.